Nyt eletään suvantovaihetta, odottelemme kaikenlaisia asioita jotta pääsemme jatkamaan muita asioita.
Odottelemme edelleen laatoittajaa, jonka piti aloittaa työt jo lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina. Hän ei ole ilmaantunut paikalle eikä vastaa puhelimeen. Olemme odotelleet hänen ilmestymistään koska hinta-laatusuhteen tiedetään olevan kohdallaan. Nyt kuitenkin on joku toinen varmaan pyydettävä paikalle, ellei kaveri anna kuulua itsestään lähituntien aikana. Onneksi naapurirakentajalla oli tiedossa toinen mahdollinen laatoittaja.
Lisäksi meidän vanhempi timpurimme lupasi tehdä laatoitukset jos on pakko – laatoittaminen on kai aika kovaa hommaa fysiikalle, ja varsinkin isojen laattojen laittaminen pienellä saumalla on aikamoisen haastavaa hommaa. Isossa talossa sitä laatoitettavaa kuitenkin aika paljon on, joten se on pitkällinen homma.
Odottelemme myöskin tasoitusporukkaa jatkamaan töitä, jotka ovat aloittaneet. Kipsilevyseinät on nauhoitettu.
Odottelemme myös, että Ilpo saa tiettyjä sähkö- ja lvi-asioita valmiiksi. Sitten vasta päästään niiden päälle laittamaan pintoja.
Odottelun tuoksinassa joudumme dumppaamaan timpurien työtunteja, onneksi toinen timpuri onkin loppuvuoden oma-aloitteisella joululomalla. Toisen kanssa ei nyt välttämättä pystytä täysiä päiviä tarjoamaan. Mikä on tylsää.
Varmasti tähän hommien seisomiseen vaikuttaa isosti sekin, että maallikkoja kun olemme, raksa-aikatauluttaminen ei ole nyt meiltä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ainakin olemme kai liian lepsuja kun kerran kohta kaksi viikkoa on tässä odoteltu sitä laatoittajaa…
Jotta ei menisi ihan odottelemiseksi, niin takka se odottelee enää pinnoitusta. Pinnoitus tehdään vasta seinien maalauksen jälkeen. Komia on luukku kuulkaa, se ei ehkä ihan tästä kuvasta välity mutta luukulla on kokoa ja näköä! Luukussa on nyt palanut kynttilä (se on muuten valtavan suuri kynttilä, jotenkin tästä kuvasta ei nyt ollenkaan välity mitkä ovat asioiden mittasuhteet) koko ajan, uusi takkahan pitää ajaa sisään pikku hiljaa. Takkahan oli se Tiilerin Funkis Oliver. Viereisellä seinällä oleva Harvian kiuasluukku jää hyvin kirkkaasti toiseksi. Tuo Oliverin luukku on kaksinkertainen kooltaan mökillämme olevan Pikku Laurin luukkuun verrattuna.
Viime yönä havahduin painajaiseen, jossa seisoin talon takapihalla, ja yhtäkkiä koko 2 kerroksen korkuinen takaseinä lähti kaatumaan päälleni. Tähän ei taideta Freudia kaivata tulkitsemaan…
Ihana takka. Minä näin ekan talon rakentamisen aikaan unta, että yläkerran lattia oli niin vino, että poikien leikkiessä siellä pikkuautoilla, ne rullasivat laskien talon toiselta puolelta toiselle. Tämän raksan aikaan taas sellaista, että mies oli valinnut seinäpintoihin puolipanelin tapaan keltaista karvaista kokolattiamattoa. Mistä sitä ihmisen meli näitä keksiikään:)
Kiitos! Takka on vielä ponnistusvaiheessa eli siellä tuota kynttilää poltellaan. Sehän pitää ottaa vähitellen käyttöön, ensin kynttilä, sitten pienen pieni tuli, sitten vähän isompi, jne. Vieressä olevaan kiukaan luukkuun sen sijaan ollaan jo syötelty raksalta kaikenlaista ylijäämäkalikkaa, eli periaatteessa takkatulen tunnelmaan on vähän päästy jo.
Mageen näköstä 🙂
Oletteko vielä käyttäneet takkaa?