Rakkain puutarhakirjani

Haluan esitellä puutarhakirjan, joka on vuosien aikana selattu hiirenkorville. Sen sivuilla on multaisia sormenjälkiä, jossain välissä saattaa olla siemenpusseja tai litistyneitä kasvinosia, mitä nyt milloinkin sattuu olemaan, hiekkaa, multaa. Kirja kulkee mukana niin sohvalle kuin kasvimaan laidallekin.

Puutarhakirjan tarve elämässäni juontaa juurensa tilanteeseen, jossa aiemmin erään läheisen viljelemä iso puutarhapalsta oli jäämässä viljelijättä. Terveysongelmien vuoksi tuo suuri palsta, josta olin itse hallinnoinut siihen asti pientä kulmaa, oli siirtymässä hoitooni. Olen maanviljelijän tyttärentytär ja kotivaraksi on omassakin kotonani aina viljelty pottua ja porkkanaa, mutta eihän minulla oikeasti ollut mitään käsitystä siitä, mitä kasvimaalla nyt ihan OIKEASTI pitäisi TEHDÄ. 

Puutarhakirja tuli hyvinkin tarpeeseen, sillä tämän opuksen sivuilta löytyvät hyvin kansanomaiset ohjeet ihan perusasioihin. Lähtökohta on luomuviljely, sitähän voi kukin soveltaa siinä laajuudessa kuin tykkää, jaksaa ja kykenee. Oma puutarhani on melkein luomua, joitakin y-lannosrakeita sinne heitellään silloin tällöin. 

Kirja kiinnittää huomiota niin hyötytarhan suunnittelun, kiertoviljelyn, maan parannuksen kuin kasvien viljelyynkin liittyviin aihepiireihin. Omat sivunsa saavat kasvitaudit ja muut viljelijää vaanivat ongelmat. 

Kirjan kirjoittaja Ulla Lehtonen kertoo kirjassa oman kokemuksensa kautta ja jakaa omaa hämmästyttävää tieto- ja taitomääräänsä. Hänen vinkeistään osa on helppoja omaksua ja on hyvin käytännöllisiä, liittyen vaikka istutusten riviväliin ja käteväksi havaittuihin työvälineihin. Sitten on hankalammat osiot, joiden omaksumisessa varmaankin menee kymmeniä vuosia. Olen Ulla Lehtosen ykkösfani. Hänen kirjansa henkii kunnioitusta luontoa kohtaan. Hän kirjoittaa rakkaudella ja innostuksella niin pienistä mullan mikrobeista kuin isommistakin luonnon ihmeistä. Kirja sisältää paljon tietoa mm. maasta, kasveista ja viljelytekniikoista. Ne on kudottu tässä kirjassa omaan erityiseen järjestykseensä. 

Koskipa epätietoisuuden hetki sitten jotakin vuodenkierron ajankohtaa, viljelyyn liittyvää ongelmaa tai kysymystä, inspiraatiota tai vain hyvän mielen etsintää, tästä kirjasta minulle löytyy aina vastaus.

  

Tällä aukeamalla esitellään maanparannuskasveja, joita meidänkin puutarhapalstallamme on viime vuosina ahkerasti viljelty viherlannoituksena ja ilona aisteille sekä hyönteisille. 

Vaikka itselläni alunperin ei ollut mitään ajatusta ryhtyä viljelemään nimenomaan täysin luomusti, niin sitä kohti olemme menneet tämän kirjan ohjeilla. Esimerkiksi maan laatua olemme parantaneet ja puutarhatöitä helpottaneet suunnattomasti kateviljelyn avulla. Kompostoimme kaiken puutarhajätteen ja palautamme ravinteet takaisin maahan kypsän kompostin muodossa. Olemme harjaantuneet käyttämään luomukonsteja tuhohyönteisien torjunnassakin! Viljelylohkojen käyttäminen ja maan elinvoiman säilyttäminen sitä kautta tuntuu haasteelliselta, mutta yritys on kova. Allelopatiaa eli kasvikumppanuutta mietitään myös niin paljon kuin voidaan. (Hyvä nyrkkisääntö siihen taitaa olla, että ne mitkä viihtyvät vierekkäin lautasella, viihtyvät myös kasvimaalla. Poikkeuksia toki on.)

Lehtosen kirjan myötä olen saanut omalle viljelijän horjuvalle uralleni takuuvarman kainalosauvan. Kun minä en jotain osaa, niin Ulla osaa ihan varmasti! Valitettavasti kitkemisintoa opus ei ole saanut lisättyä tarvittavaa määrää, joten kasvimaani tuppaakin loppukesästä olemaan täysin rikkaruohojen vallassa. Siihen vaikuttaa sekin, että viljelyala on kohtuullisen suuri. Kesäloma-aikaan meillä on aika iso miehitys palstalla, mutta silti kitkijät eivät meinaa pysyä rikkaruohojen kasvuvauhdin perässä.

Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita syötävien kasvien kasvattamisesta tai oppimaan maasta ja luonnosta. Kansien välistä löytyy aivan varmasti käyttökelpoisia vinkkejä ja tietoa! Fiilistelymielessä kirjassa on kyllä paljon tekstiä, mutta on siinä kauniita kuviakin paljon! Kuvat toistavat hyvin kirjailijan sanomaa: rakkautta luontoon, kasveihin ja maahan.

Lehtosen oma kotikasvimaa sijaitsee Varkaudessa – tosin en tiedä mikä mahtaa olla tilanne nyt, Lehtonen lienee nyt jo melko iäkäs? Kuitenkin, tarkistin asian, ja Fonecta antaa hänelle osoitteeksi omakotitalon Varkaudessa. Ehkä luonnon kanssa sopusoinnussa elänyt jaksaa pitkään ja terveenä!

Pihan puolelta

Lumi peitti niin demokraattisesti ja yhtä kauniisti alleen niin valmiimmat kuin keskeneräisemmätkin pihat. Kevät on toista maata, ja nyt täällä meidän mäellä näyttää jälleen siltä kuin kyseessä olisi uusi alue – niin kuin onkin. Ei vihreän ripaustakaan missään. Sen sijaan hiekkaa, kiviä ja märkää multaa kokonainen alueellinen. 

Eiköhän siis lähiviikkojen toimintasuunnitelma ole melko selkeä. Jostain vielä kun löytyisi se lottovoitto, jolla toteutetaan pihasuunnitelma. Ihan täysin japanilaisehenkistä kivipuutarhaa ei pihamme nytkään ole, vaan meillehän ehdittiin viime syksynä tuomaan monta lastia multaa. Kasvejakin jo on. Koska tykkäämme syödä, aloitimme hyötykasvien istuttamisella. Pihalta löytyy vadelmat, puna- ja mustaherukat, pensasmustikat ja omppupuu. Täytöt ja muut on suurilta osin tehty, mutta talon toisella sivulla ja edustalla on vielä kirveellä kaivinkoneella töitä. Sitä emme ole sen tarkemmin vielä suunnitelleet, että minkä kaliiberin vehe tässä tarvitaan. Toivottavasti joku ihan pieni ja pikaisesti vain..? Meinaan että meidän maansiirtobudjettimme meni jo ajat sitten. 

Viikonloppuna oli ihanan aurinkoista, peseskelin vähän ikkunoita ja nautin hetken illuusiosta, että kohta lekotellaan terassilla puhtaiden ikkunoiden alla. Hah, ensin pitää rakentaa terassi, muotoilla osa pihasta, tehdä pihakiveykset, tilata vielä lisää multaa, istuttaa nurmikko, istuttaa kasveja ja perennoja, asfaltoida pieni osa pihaa, rakennella aitoja ja sen semmoisia, sekä täydellisessä maailmassa pihastamme puuttuu vielä rakennussuunnitelman mukainen grillikotakin. 

Tekemistä ei siis tule puuttuman!

Tokikaan koko puutarhasuunnitelman mukaista pihaa ei tarvitse saada aikaan yhdessä kesässä. Jos jokin harrastus, niin puutarhanhoito ja kasvien viljely auttavat kasvattamaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä odottaa, antaa asioiden kehkeytyä. 

Viikonlopulta tähän muutama kuva ulkoa.  



Takapihalla on vaivalla aseteltuja kivipaasia, niillä on varmasti ilo istuskella helteisenä kesäpäivänä sitten joskus kun tulee se päivä jolloin on aikaa istahtaa hetkeksi.

Tähän tulee isona terassi. Kaivonkannen alla on maalämpökaivo.

Terassilta katsellaan tällaisia näkymiä sitten kun joskus nuo kuormalavat ja jätepuukehikot tuosta… you know…

Tässä on vielä jonkin verran haastetta maan muotoilussa.

Eräs lempparipaikkani meidän talon arkkitehtuurissa. Talon edestä lähtee käytävä talon takana olevaan satumaisen vihreään maisemaan. Sieltä siivilöityy upea valo ja vehreys. Etupihahan on varsin pieni ja umpinainenkin.







 

Kirja: Suomalainen piha ja puutarha.

Olen pitkään ajatellut, että täällä blogissa voisi hyvin esitellä myöskin kirjoja. Sellaisia, jotka nyt liittyvät jotenkin tähän aihepiiriin, ja joita itse olemme lukeneet ja tarpeellisiksi tai tarpeettomiksi kokeneet. Kevään kutitellessa on hyvä aloittaa puutarhakirjasta. 

Suomalainen piha ja puutarha -kirjan ovat kirjoittaneet Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh ja Meeri Saario. Kirjan on toimittanut Soile Tapola ja kustantanut Gummerus. Tämän postauksen kuvat on napsaistu ihan omalla kameralla kirjan aukeamilta.

Kirja on oikea tietopläjäys koskien ihan kaikkea, mitä nyt voi listata sanan puutarhanhoito alle. Omaksuttavaa siis riittää. Monissa asioissa tämä kirja varmasti riittäisi ainoaksikin tietolähteeksi. Tässä teoksessa on paljon asiatekstiä, eli ajanhenkisiä inspiraatiokuvia jos mieluummin katselee niin voi olla parempi etsiä muita kirjoja. 

Ensimmäinen osio perehtyy puutarhan suunnitteluun. Toisessa osiossa käydään läpi pihan rakentamisen vaiheita ja vaihtoehtoja, ja kolmannessa osiossa ”puutarhan kasvilattiat” puhutaan nurmikosta ym. maanpeite- ja pohjakasveista.

Pihan koristekasvit -luku kattaa laajan ryhmän puista perennoihin ja yksivuotisiin kasveihi. Hyötypuutarhan niksit-osio on ainakin itselleni se kutkuttavin, tähän mennessä kun olen enemmänkin leimautunut hyötykasvien viljelijäksi kuin perennapenkkien kuopsuttajaksi. Saa nähdä miten jatkossa käy. Hyötypuutarha-osio on mielestäni oikein hyvä ja kattava, siellä käydään läpi kasvukauden tärkeät työt, kompostointia ja kasvimaan suunnittelua, erilaisia viljelymenetelmiä ja sitten vielä erikseen kerrotaan tärkeimmistä suomalaisista viljelykasveista. 

Hedelmät ja marjat-osiossa on esitelty erilaisia lajikkeita sekä hoitovinkkejä. Kuvat nostattavat veden kielelle ja tekisi mieli ostaa yksi taimi jokaista esiteltyä omaankin puutarhaan. 

Tämä puutarhakirja on mielestäni perusteos. Siitä saa vähän tietoa kaikesta. Jos intoa ei ole ihan kauheasti, niin tämä voi olla riittävä ainoaksikin kirjaksi. Jos suurempi rakkaus kukkien tai vihannesten tai vaikka päärynäpuiden viljelyyn syttyy, niin sitten tarvitaan varmasti hyllymetreittäin lisää kirjallisuutta. 

Kuvat ovat kauniita ja niiden soisi olevan suurempiakin, tosin tämä opus on jo tämän kokoisena painava. Kuitenkin vielä sen kokoinen, että sen jaksaa kantaa mukanaan vaikka sinne puutarhaan.  Kirjan tekstit ovat asiallisia ja sellaisenaan ehkä vähän tylsiäkin, mutta näiden tarkoituksena onkin tarjota tietoa. Näkökulma on suomalainen, eli tämä ei ole sellainen kirja, jossa esitellään leveysasteillamme viljelyyn sopimattomia kasveja. 

Loppuun pieni hedelmäpuiden leikkausopas. Itse olen kyllä aina näiden kanssa aivan kahvilla, sillä valitettavasti todellisen elämän hedelmäpuut eivät koskaan ole saman näköisiä kuin kuvien puut. Mitä niille muille oksille tehdään häh???

 

Saunan esittely

Saunaosasto alkaa olla valmis, sieltä puuttuu enää parit listat. Ensimmäistä kertaa saunomaan pääsimme sunnuntai-iltana. Saunomista edelsi aikamoinen kiuaskivi-urakka, kiukaaseemme nimittäin menee hulppeat 200 kiloa kiviä. 

Pukuhuone

Saunan sisustus on Harviaa: Lauteet, kiuas, ovet, paneelit, lamput, oikeastaan ihan kaikki.  Paitsi laatat ovat Tulikiveltä.

Lauteet ovat vastakkain ja tässä mahtuu oikein mukavasti iso perhe saunomaan. Alimmat rahit ovat liikuteltavia, muutoin kiinteät lauteet.

Halusimme ehdottomasti puukiukaan. Luukku on seinän toisella puolella takkahuoneessa.

Lauteet ovat lämpökäsiteltyä haapaa joka on öljytty.

Oraksen sadesuihkut ovat ihanat! Laatat vuolukiveä. Vuolukivilattia on ihana, aivan kuin seisoisi kalliolla. Ja tassu pitää tosi hyvin märälläkin lattialla.

Saunan ja kylppärin välinen ovi on Harvian Legend-ovi, eli samaa sarjaa kiukaan kanssa.

 

Vuosi sitten oli odotusta ilmassa.

Kevät tuntui olevan viime vuonna myöhässä. Ihan kuin tänäkin vuonna. Odotimme kiivaasti lumen sulamista. Ja lopulta saimme kaivinkoneen tontille ja työt saivat alkaa. Voi sitä tunnetta! Nyt katson meidän mäellä samassa kohdassa olevia rakentajia, joiden tonteilla kaivinkoneet möyrivät ja porausvaunut poraavat kallioon reikiä. Juuri nyt en jaksa innostua niin kovin esimerkiksi uusien raksablogien seuraamisesta, sillä raksaväsymys pääsi yllättämään tämän kuluneen vuoden aikana. Mutta aloittaminen on kyllä ihanaa aikaa – kun intoa, likviditeettiä ja jaksamista on reippaasti jäljellä. 

Tässä vaiheessa kun sitä marmattaa itselleen että sitä ja tätä on tekemättä ja mitähän tuolta lumen altakin paljastuu… Niin on ihan hyvä muistaa, mitä kaikkea oli tekemättä vuosi sitten. Olemme saaneet paljon aikaan! 

Tavallista elämää

Kulunut viikonloppu on ollut ensimmäinen ns. normaali viikonloppu hirmuisen pitkään aikaan. Siis semmoinen, että ollaan perheen kanssa yhdessä, kokkaillaan ja touhuillaan ja vietetään aikaa yhdessä. Kaikki. Samassa osoitteessa. Petri nakuttelee yhä kesken olevia kohteita ja muuttohässäkätkin laatikoiden purkamisineen ovat vaiheessa kuten eilisestä postauksesta hyvin ilmeni… Mutta me olemme kaikki saman katon alla kuitenkin. Se on ihanaa! On ollut myös aikaa tavata ystäviä ja tilaa pyytää lasten kavereita käymään.

Uusia kodinkoneita ja keittiötä on ollut ihanaa päästä tyypittämään käytännössä. Enpä voi valittaa, hyviä ovat koneet. Induktiotaso vallankin on jotain aivan käsittämätöntä etenkin verrattuna väliaikaiskämppämme parikymmentä vuotta vanhaan, valurautalevyillä varustettuun hellaan. Uunissa on niin paljon toimintoja, että kerkeäänköhän niitä kaikkia kokeilemaankaan tämän vuoden puolella?

Saimme perjantaina myös kuljetusliikkeen varastossa olleen osan huonekaluistamme. Keittiön pöytä oli ihanin ja odotetuin! Perjantaihin asti 5-henkinen perheemme hoiti ruokailut 30 x 40 cm kokoisen pöydän ympärillä. Vähän tiukkaa. 
 

Tilanne tänään IRL

Blogeissa kiertää mainio haaste. Monista ihanista blogeista on saanut nähdä kuvia arjen sekasotkuista yleensä niin nätisti stailattujen ja rajattujen kuvien sijaan. Tähän postaukseen yhdistän nyt sitten ekat kuvat kodista ja tämän haasteen.

Arki on alkanut, ja on mukavaa ja hämmentävääkin tulla iltapäivisin kotiin. Siis tämä, meidänkö kotimme? Pikku hiljaa jaksaa ajatella sitäkin, että olemme tehneet ison työn ja nyt saamme nauttia siitä joka päivä. Ainakin näin lyhyellä kokemuksella kaikki tuntuu toimivalta ja meidän perheelle sopivalta. 

Muuttolaatikoita ja pusseja yms. kamaa on edelleen hujan hajan, huonekaluja kasaamatta, tavarat etsivät paikkaansa. Keskeneräisiä paikkojakin on vielä vaikka kuinka. Tässäpä vähän uudessa kodissa asumista suoraan todellisesta elämästä. 


Mukavaa kun on uusi tyylikäs keittiö, vai mitä.

Keittiösaarekkeen päällinen on tosi mukava paikka. Sinne voi kasata vaikka mitä.

Kuraeteinenkin on heti komeasti ojennuksessa.

On ollut tosi mukavaa päästä kokkaamaan uusilla hienoilla kodinkoneilla. Tässä lasagnen valmistuksen jälkimainingeissa. Mikä kodinkone laittaisi tiskit koneeseen?

Pienimmäinen näyttää kotiutuneen uuteen huoneeseensa mukavasti.

Tämä todella tyylikäs asetelma löytyy vanhempien makuuhuoneesta vaatelaatikoston päältä.


 

Parvekkeellahan näyttää kutsuvalta, siellä sulassa sovussa pari sarjaa vanhoja terassikalusteita sekä sirkkelit, laudat, listat, roskat…

Olohuoneen nurkkaan on pesiytynyt kasa laatikoita ynnä muuta. Menisivätköhän nämä tavarat itsekseen kaappeihin? Vai pitäisikö ihan itse tormiintua asiassa..?