Tässä vaiheessa pitäisi kai olla ihan selvät speksit siitä, minkälaisen ulko-oven sitä taloonsa voisi haluta. Mutta kun ei. En ole nähnyt yhtäkään ovea josta voisin täysin rinnoin riemastua. 

Meille tulee oven molemmin puolin ikkunat. Siksipä ovi voisi mielestäni olla umpinainen, tai sitten siinä olisi vain pieni ikkuna enemmänkin ulkonäön vuoksi kuin ulos kurkistelun takia. Oven vieressä olevat ikkunat ovat oven korkuisia ja niihin ajattelin laittaa sitten pystylamellit jotta ne ikkunat saapi näin ollen myös umpinaisiksi. Meillä nimittäin tulee kulkemaan ihan jokapäiväistä, -iltaista ja -öistä liikennettä ulko-oven editse, siitä vierestä kun lähtevät portaat alakertaan. 

Täytyykin kysyä ikkunavalmistajalta noista lamellien väreistä, olin jo ehtinyt innostua mustista lamelleista kunnes luin jostain, että nykyikkunoihin ei saa mustia verhoja valmistajien ohjeen mukaan asentaa koska ne nostavat liikaa ikkunan pinnan lämpötilaa ja tätä kautta syntyy mahdollisuus että ikkuna särkyy. *narf* Mutta jos edes pohjoisseinälle..? 

Ovivalmistajista otetaan mieluusti vinkkejä vastaan. Kaikki tuntuvat myyvän Kaskipuuta. Sitten on jotain rautakauppa-malleja, jotka luvalla sanoen näyttävät olevan aika perusankeaa settiä. Mutta Kaskipuun mallistosta suosikkeja:

Päivitykset laahaavat, on tässä ollut muka jotenkin kovin kiire, ja lisäksi pöytätietsikkamme on päättänyt kenkkuilla. Se toimii ja ei toimi ihan oman halunsa mukaan. Tällä hetkellä esimerkiksi sieltä pitäisi saada kasa tarjouksia printatuksi sähköpostista jotta pääsisi tekemään tilauksia. Hrmh. Ei toimi ei. Mitä tästä opimme, pitäisi tallentaa kaikki ainakin kahdelle eri koneelle. Blogin päivityksiin tämä nyt lähinnä vaikuttaa sillä tavalla, että hyvällä kameralla otetut kuvat on tallennettu sinne kenkkuilevalle koneelle. 

No mutta, onneksi voi aina marista kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan ilman kuviakin. Marisisin nyt taloamme vastapäätä tulevasta rivi/pienkerrostalosta, tai miksi näitä kauheita kolosseja nyt sitten pitäisi sanoa. 

Tonttimaa on kallista ja rakennusliikkeet voittoa tavoittelevia yrityksiä. Niinpä näyttääkin viime vuosina jotenkin käyneen niin, että varsinaiset rivitalot on unohdettu jonnekin menneisyyden havinaan. Tontit täytetään mahdollisimman tehokkaasti. Trendinä on myös luoda sosiaalisesti tasa-arvoisia asuinalueita. Tämähän on oikein hyvä asia. Kukaan ei varmaankaan kaipaa hyviä ja huonoja alueita takaisin, jokaisella kaupungilla lienee joku oma alueensa jolla kuitenkin tämä leima edelleen tiukassa istuu.

Olimmehan me seurailleet myytäviä omakotitaloja, mutta niissä oli aina jotakin perustavanlaatuisesti vinossa. Jos talon pohja ja neliöt olivat mieltä ilahduttavia, niin luultavasti sijainti mätti. Tai toisin päin. Alkoi käydä selväksi, että unelmien kotoa perheellemme ei löydy ostamalla. Halusimme pysytellä kaupungin välittömässä läheisyydessä, mutta metsän viereen ja omaan rauhaan oli kuitenkin päästävä. Jotenkin huomasimme vierailevamme yllättävän usein kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen www-sivuilla. Pian löytyikin unelmakohde, jota kotikaupunkimme alkoi suunnitella kaavoitettavaksi. Se rakennettaisiin vanhan rintamamiesalueen jatkeeksi keskelle jylhää metsää, mäen rinteeseen. Innostuimme! Lenkkipolkumme alkoi kulkea tuon tulevan alueen halki kulkevaa polkua/latua pitkin ihan ”vahingossa”. Illan pyöräilyreissut suuntautuivat kuin varkain tuonne unelmiemme alueelle. Aloimme nähdä itsemme asumassa siellä. Pettymys olikin melkoinen. Selvisi, että kaavoitusprosessi tulee ainakin pysähtymään vuosiksi, ellei täysin loppumaan, kaavaluonnoksesta nousseiden useiden valituksien ja soraäänien vuoksi. Alue oli kuitenkin pieni, vain parikymmentä uutta tonttia. Kaupungilla oli tuoreen kuntaliitoksen myötä tonttimaata vaikka muille jakaa, vaikkakin suurin osa tästä entisen maalaiskunnan alueella – meidän näkökulmastamme ihan liian kaukana.

Pettymys oli melkoinen, sillä olin jo antanut mielikuvitukselle vähän liikaakin valtaa, ja nähnyt itseni patsastelemassa talonomistajana tuolla himoitsemallamme alueella. Olin rakastunut metsän tuoksuun ja siellä risteileviin ihaniin polkuihin. Tiesin kyllä, että vireillä oli toinenkin asemakaava tästä ihannoimastamme pikku alueesta vähän matkan päässä, saman metsän jatkona. En ollut kuitenkaan siihen sen tarkemmin perehtynyt, sillä pidin aluetta vähän huonomaineisena ja paikkakaan ei tuntunut juuri miltään tämän unelmien eldoradon rinnalla, jonka olimme juuri menettäneet. Kävimme kuitenkin paikalla. Ja löysimme rinteen, jossa kasvoivat vielä puut. Ihana kallioinen kangasmetsä! Siitä se sitten lähti. 

Kartasta katsoimme alueen ja tonttien rajoja. Alkoi kova metsässä tarpominen, kun mittailimme aluetta. Havaitsimme, että ilmansuunnat olivat suotuisat. Matka keskustaan ei kasvanut juurikaan. Lasten koulumatka tällä alueella suuntautuisi toiseen kouluun, ja olisi lyhyempi ja turvallisempi kuin aiemmin toivomallamme alueella. 

Kaavaan oli merkitty rinteen yläosaan puutalojen alue, ja alaosaan pienempi kivitalojen alue. Kivitalo on aina ollut itsestäänselvä unelmamme. Löysimme pian tontin, joka sijaitsee etelärinteessä. Tontin jyrkkyys oli juuri sopiva rinnetaloa ajatellen. Katu kulkisi ylärinteessä. Tontin alareuna tulisi kaareutumaan kaunista kangasmetsää vasten. Kuntopolku/latu kulkee vain vähän matkan päässä tontista. Lehdettömän puun aikaan kaupungin valot loistavat metsän läpi, kesällä ne peittyvät. Olimme myytyjä.

Tänään on hyvä päivä aloittaa bloggaaminen. Olen itse lukenut monia blogeja tämän hankesuunnittelumme aikana, ja saanut niistä paljon iloa ja hyötyä. Siispä mukaan joukkoon iloiseen. Meille nousee talo metsän laitaan, parin kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Tontti on kaupungilta ostettu, ja alue ihan uusi. Olemme siis saaneet nähdä, kuinka metsä muuttuu uudeksi pieneksi kaupunginosaksi vanhan asuinalueen kylkeen. Blogin otsikkoa mietin kovasti – mikä kuvaisi tätä meidän projektiamme ja olisi kuitenkin lyhyen ytimekäs. No, kotiahan tässä tehdään, ja seinät tulevat betonielementtitehtaalta. Koti Betonia – siihen tiivistyy olennaisin. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan!