Takan valinnan vaikeus

Takan valinta alkaa olla enemmän kuin ajankohtainen, sillä Schiedelin Rondo Plus -valmispiippu nököttää odottamassa muutaman lisäosan saapumista ja muurauksen aloittamista. 

Piipun liitäntöjen tms. juttujen takia olisi nyt sitten viimein saatettava päätökseen pitkä soutaminen ja huopaaminen takkavalinnan kanssa.

Paikka, johon takka tulee, on syvennys. Hormin paikka ei ole takan takana, vaan sivulla. Tässä reunaehtoja. Kuva paikasta on ensimmäinen, joka nyt osui tuolta koneelta käteen, siinä on lattiavalut juuri tehty, mutta pointtina on näyttää takkasyvennyksen paikka. Oikealla puolella on betonielementistä tehty kantava väliseinä, sen toisella puolella porras yläkertaan. Takan paikan vasemmalla puolella on sauna, ja luukku seinässä on kiukaan tuliluukun paikka, kiuas kun tulee olemaan takkahuoneen puolelta ladattava puukiuas. (Miksi kaksi ”takkaa” vierekkäin? No, sauna pysyy siistinä kun sinne ei tarvitse niitä puita kiikuttaa. Puiden säilytys on yhdessä paikassa sisällä. Ja takkahuoneessa voi tilanteen mukaan nauttia joko isomman tai pienemmän takan loimotuksesta.)



Joskus kauan, kauan sitten, kun talo oli vain viivoja paperilla, meillä oli suosikkitakka Tiilerin Funkis-valikoimasta. Se selkeä, rapattu suorakaiteen muotoinen takka. Tässä välissä on ollut kaikenlaisia ihastuksia, mutta tänään taas muistelimme että mikäs se olikaan se ensimmäinen juttu, ja sehän oli ihan hyvä. 

Yksilöllisen takan muuraamista paikan päälläkin kyselimme yhdeltä muurarilta, mutta hinta-arvio oli niin mieletön, että Tobelius Tulisijat saa meidän puolestamme muurailla takkansa jonnekin muualle. Siinä ylitettiin raja, jota ei voida ylittää. Joten heippa yksilöllinen takka. Onneksi vaihtoehtoja on, ja  ihan liiankin kanssa.

Paikallisen Tulikivi-studion kanssa olemme myös käyneet neuvotteluja ja suunnitelleet asioita. Silti, vasta nyt kun talo on paikoillaan ja ikkunat asennettu, tunnelma alkaa asettua kohdalleen ja on jotenkin paremmin aistittavissa, minkälainen se takka sitten voisi olla. Olemme halunneet rakentaa talon, johon ympäröivä luonto tulee sisälle merkittävänä tunnelmatekijänä. Mitään blingblingiä ei siis sisustus kestä, ja takankin on sitten oltava sellainen hillitty, sulautuva.

 Tiilerin Funkkis Oliver on kiva! Tummaa pintaa luukun ympärillä haluaisin suosia sen takia, että kovasti pelottaa miten ihan valkea, huokoinen pinta luukun ympäriltä nokeentuu. Tosin sanovat, että nykytakka ei savuta ollenkaan. Uskaltaisiko tuohon luottaa. Oliver on nuotiotakka ja sillä varmaankin tarkoitetaan tuota, että luukku on aika iso.


Tiilerin Funkis Oliver, kuva Tiilerin sivuilta




Funkis Laurista alunperin ajatuksena lähdettiin, tässä Lauri on pukeutunut harmaaseen asuun, joka pukee kyllä Lauria mielestäni kovasti!  Mökillä meillä on Tiilerin takka ja hyvin on toiminut sekä antanut lämpöä.

Valinnan vaikeushan piileekin mielestäni juuri siinä, että malli kuin malli on tuunattavissa niin moneen eri sävyyn ja tyyliin. Kun Laurille laitetaan musta väri, niin johan on tultu kauas siitä alkuperäisestä ajatuksesta missä valkea, selkeälinjainen rapattu takka on lähtökohtana. Keveys on vaihtunut tummaksi möhkälemäisyydeksi. Ja ai että se on hieno semmoisenakin! 

Tulikiven uudesta 2013-mallistosta bongasin tämän alla olevan ihanan Aalto-takan, jonka pinta on valumassan ja vuolukiven yhdistelmä, ilmeisesti jotain puristemassaa siis. Kaunis! (Tosin tämä kuvankäsittelyllä luotujen maailmojen ja mainosten kökköys ottaa kyllä silmään..)  




Kermansaven tyyli ei pääpiirteissään miellytä, mutta tietenkin mistä tahansa tilattu kuutio joka päällystetään luonnonkivilaatoilla, on upea. Tässä Ksenia ja jälleen Tulikiven sivuilta:




Ihan mielettömän upean säväyksen takkaan toisi vaikkapa lumivalkoinen, hohtava Thassoksen marmori. Nyt ei kyllä kauheasti taida kuva erottua pohjaväristä, mutta ken on tätä livenä nähnyt niin tietää mistä puhun. Aivan uskomattoman upeaa kiveä.


Lämmönkeruuputkisto katolle

Viime viikolla Petri ja Ilpo asensivat katon etelänpuoleiselle lappeelle lämmönkeruuputkiston. Alunperin tällaista ei ollut suunnitelmissa, mutta se toteutettiin vähän  ”on the go” -ratkaisuna. 

Auringosta on siis tarkoitus ottaa vähän lisäboostia lämmityshommiin, pääasiallisena lämmitysmuotona meillä on maalämpö. Kattoputkisto toimii niin, että kiertovesipumpulla putkistoissa kuljetettava keräysneste kulkee lämmönvaihtimen läpi, ja lämpö otetaan talteen puhallettavaksi sisälle ilmanvaihtokoneen kautta.  Ei siis muita uusia osia kuin tuo kiertovesipumppu ja keruuputkisto, muut asiat luonnostaan jo olivat olemassa suunnitelmassa. 

Ilmanvaihtokoneeksi on ainakin etukäteen suunniteltu Enervent Pelican eco ede. Ei ole vielä shoppailtu sitä, joten ei nyt lyödä asiaa täysin lukkoon. Maalämpöpumpun valinta aiheutti jonkin verran pähkäilyä, sillä hintahaarukka kuitenkin oli aika iso. Lopulta TM:n suuri lämpöpumppuvertailu osoitti, että ainakaan siinä vertailtujen koneiden välillä ei juuri mitään teknisiä laatueroja tuntunut löytyvän. Vaikka testissä ei Niben pumppua ollut, niin olemme nyt päätymässä Niben hankintaan – syystä, että saamme sen halvimmalla. 

Niin ne meidän MacGyverit askartelivat rullasta putkea tällaisen systeemin, on ne vaan niin fiksuja!   =) 

Toinen macgyverismin toteutus löytyy parvekkeemme lattiasta, jossa on lattialämmitysputket, tietenkin omalla kierrollaan. Parveketta voi siis lämmittää, tai kesäaikaan vaikka viilentää. Saas nähdä, tuleeko sitä koskaan tehtyä, mutta eipä tuo paljon vaivaa eikä montaa penniä investointia vaatinut toteuttaa muun ohella. Kyllä talonrakennushommissakin voi toteuttaa luovuutta!

Katolla siis keruuputket odottelevat, että joskos ne tilaamamme kattotiilet (sileää Aavaa) suvaitsisivat saapua. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivomme, että lumisade olisi ollut nyt tässä. Koko tämä aikainen talvi voisi mielestämme mennä sinne missä pippuri kasvaa. (Eikös tuo mennytkin, Ranskan Rivierallahan taisi olla aikamoinen lumimyrsky!)   Kattotiilet olisi saatava ladotuksi paikoilleen ennen talviherran tuloa.