Puutarhakalustepohdintoja

Loppukesä ja kesäkalusteiden ale! Niinpä olemme vähän pohtineet, että vaikka meidän pihaterassin rakentaminen on budjetoitu vasta elokuulle, niin tässä loman lomassahan voisi tehdä edullisia puutarhakalusteostoksia.

Terassi tulee ihan taivasalle, joten niin kiva kuin puinen kaluste olisikin, se ei ehkä tule kyseeseen. Ainakin puisten kanssa pitäisi sitten varautua aika koviin vuosittaisiin huoltotoimenpiteisiin ja lyhyeen käyttöikään.

Tyylihän meillä on kaikkea muuta kuin runsas ja romanttinen, joten senkin puolesta monet puiset sarjat ovat poissa laskuista. En myöskään tykkää näistä ”polyrottinkisista” punotuista kalusteista.

Isku näyttää mainostavan Laituri-sarjaa isoilla ale-prosenteilla.

Ikea houkuttaa kyllä Iskun alesta huolimatta, sillä heillähän on ihan saman näköinen ja samoista materiaaleista valmistettu Falster-sarja. Hinta on murto-osa siitä, mitä tuo Iskun Laiturin normaalihinta on. Vaikka Iksussa ei ole edes alea, niin hinta on edelleen halvempi.

Kuva Ikean www-sivuilta

Kuva Ikean www-sivuilta

 

Laituri-sarja näyttää tältä:

 

lataus

Kuva Iskun www-sivuilta

 

 

 

 

 

 

 

Ero näyttää olevan pienissä yksityiskohdissa. Tämän päivän suunnitelma on mennä Iskuun koeistumaan tuota Laituri-sarjaa. Ja loppulomalle budjetoida Ikea-päivä, mennä livenä katsomaan ja kokeilemaan heidän tarjontaansa. Ikean kesäkalustetarjonta on kyllä vertaansa vailla ainakin näin netin kautta kuikuiltuna, mutta sehän on nähty ennenkin että kaikki ei todellisuudessa ihan vastaa siellä mielikuvaa.
Sekä Falster- että Laituri-sarjassa on myös aurinkopeti, joka jonkin verran houkuttaisin tuohon terassille hankkia… Siinä olisi kiva lukea kirjaa ja rentoutua… Lapsetkin voisivat tykätä. Kääk, pitääköhän niitä sitten ostaa viisi kappaletta. Nyt tuli heti tarvetta terassinlaajennukselle…

laituri aurinkotuoli

Laituri-sarjan aurinkotuoli

falster-aurinkotuoli__0237702_PE376962_S4

Ja Ikean vastaava

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedättekös, tuleekohan Ikeaan ollenkaan tämmöistä kesäkalustealea, joka on normisettiä tavallisissa huonekalukaupoissa..?

 

Loppuun vielä linkki ihanaan kesäkalustekuvastoon, siellä on ikuinen kesä eikä koskaan koleaa, sadetta, syksyä eikä varmasti varsinkaan talvea:

http://www.roltrade.com/doc/VERSUS_CAT2012.pdf

 

Siirtonurmikon asennus

Siirtonurmikko tuli asennettua ennen juhannusta. Sekä kasteltuakin niin märäksi, että uskalsimme ihan juhannuksen viettoon lähteä kodin ulkopuolelle. Tänään palatessa nurmi oli hengissä, eikä siinä vielä kaikki, ihan kuin se olisi kasvanut vähän!

IMG_4243

 

Alkuviikosta pihaa muotoiltiin kaivinkoneella, ja samalla tuotiin vielä multaa. Viime syksynä laitettu multa oli talven aikana painunut niin kovaksi, että se piti möyhentää tämmöisellä vanhalla perinteikkäällä puutarhavehkeellä. Sitten multa tasoitettiin haralla, ja jyrättiin tiiviiksi. Ihan samalla lailla siis kuin ennen nurmikon siemenien kylvämistä.

Keskiviikkoaamuna pihaamme tuli rekkalastillinen tämmöisiä:

IMG_4246 Yhdessä rullassa on neliön verran nurmikkoa ja se painaa noin 25 kiloa. Näitä rullia tuli useita lavallisia, yhteensä n. 415 kappaletta. Niiden asentaminen tulisi tehdä 2 vuorokaudessa niiden saapumisesta, muuten kuivuvat pilalle. Eipä siis muuta kuin hommiin!

IMG_4249 IMG_4252

Nurmikon raidallisuus johtuu siitä, että rullalla ollessa ruoho on painunut rullan ”käärimissuuntaan”. Nurmikon asentaminen oli helppoa, maton reuna vaan asetellaan kiinni edellisen maton reunaan ja rullataan auki vaikka potkaisemalla napakasti. Sitten asetellaan reunat puskuun, ei siis saa mennä yhtään päällekkäin. Saumat laitetaan tiilikuvioon, eli lyhyen sivun saumakohdat eivät tule vierekkäisissä riveissä samaan paikkaan. Nurmimaton reunaa pystyy helposti leikkaamaan, meillä oli käytössä ihan tavallinen puukko.

Ennen mattojen asentamista maahan on sekoitettu lannoite, ja multa kastellaan. Sitten vielä kastellaan nurmimaton päältä niin märäksi, että vesi lotisee jaloissa kun yli kävelee. Me kastelimme oikein törkeän märäksi syystä että olimme tosiaan lähdössä juhannuksen viettoon, ja tiesimme, että nurmikko saisi odottaa pari päivää kastelijaa. Taivaan haltijan uskoimme hieman auttavan, tosin taisi käydä niin, että sadetta ei meidän kodin kohdalla ollutkaan ollut. Vaikka täällä kaupungissa kyllä oli satanut välillä.

Nurmikosta tuli epätodellisen hieno. Koko piha muutti olemustaan aivan täysin! Siitä tuli kuin vanhan, ajat sitten perustetun pihan näköinen. Rakentaja-raukkojen pikku päät eivät meinanneet pysyä muutoksessa mukana. Pyörimme pihalla ihmeissämme emmekä saaneet sanaa suustamme. Vieläkin tuo ihmetyttää. Seuraavat pari viikkoa on huolehdittava, että siirtonurmi pääsee juurtumaan hyvin. Jos siis ei sada, niin sadettaja tulee olemaan päällä koko ajan. Alkavasta viikosta on povattu helteistä, joten varmasti kastelu on tarpeen.

Jotakuta voipi nyt kiinnostaa, että mitäs se tämmöinen lysti sitten maksaa. Meille tilattiin 400 neliötä nurmikkoa. Edullisimman tarjouksen saimme Vihermatto-nimiseltä toimittajalta. Heidän hintansa oli 1400 Euroa ja jotain päälle, siinä siis nurmikko + rahti. Rahdin hinnoissa oli satasienkin eroja eri toimittajilla, pelkkää nurtsin neliöhintaa ei siis kannata tuijottaa jos aikoo tilata. Toimittajia on kyllä paljon. Ihan kaikilta joille tarjouspyynnön laitoimme, emme edes tarjousta saaneet. (Mutta tämmöiseenhän on ihan tottunut raksaprojektin kuluessa, ei se nyt enää hetkauta, että firmoja eivät kiinnosta ihmisten pienet tarjouspyynnöt.Ensi alkuun sitä ihmetteli.) Monia tarjouksia kuitenkin saimme.

Toimituksessa ei tullut erikseen mitään ohjeita, mutta ohjeitahan oli netti pullollaan. Kaikitenkin asennus oli aikamoinen urakka, mutta kuitenkin helpompaa kuin aavistimme. Rankinta olivat valmistelutyöt ja rullien nostelu. Kuitenkin 400 kertaa 25 kiloa, jokainen rulla ensin lavalta kottikärryyn ja kottikärrystä omalle paikalleen. En viitsi laskea kuinka monta kiloa siitä tulee. Vaan onhan tähän nostelemiseen ja rehkimiseenkin tottunut kuluneen reilun vuoden aikana. Ihan kaksin tehtiin kun emme kehdanneet juhannuksen alla kysellä talkootyövoimaa. Tulipahan bodailtua.

Puutarha-asioita

Viime syksynä ostetut kasvit ovat lähteneet uuteen kasvuun. Pientä kuivuutta ne tuntuvat kärsivän, kun maa on pinnaltaan kovin kuivaa. Istutettaessahan kasvit olivat jo lepotilassa, joten ne alkavat vasta nyt juurtua. Yhtä pylväshaapaa siirsin hieman paikasta toiseen, kun olin sen tyhmänä istuttanut keskelle talvista pulkkamäkeä. Miten ajattelematonta! Mutta onneksi ei ollut liian myöhäistä siirtää. Pottitaimi lähti maasta irti ihan rungosta kiskomalla. 

Tässäpä pienet näytteet kasvuun lähteneitä: 




Raparperi, puutarhavadelma, viinimarja ja pensasmustikka


Rakkain puutarhakirjani

Haluan esitellä puutarhakirjan, joka on vuosien aikana selattu hiirenkorville. Sen sivuilla on multaisia sormenjälkiä, jossain välissä saattaa olla siemenpusseja tai litistyneitä kasvinosia, mitä nyt milloinkin sattuu olemaan, hiekkaa, multaa. Kirja kulkee mukana niin sohvalle kuin kasvimaan laidallekin.

Puutarhakirjan tarve elämässäni juontaa juurensa tilanteeseen, jossa aiemmin erään läheisen viljelemä iso puutarhapalsta oli jäämässä viljelijättä. Terveysongelmien vuoksi tuo suuri palsta, josta olin itse hallinnoinut siihen asti pientä kulmaa, oli siirtymässä hoitooni. Olen maanviljelijän tyttärentytär ja kotivaraksi on omassakin kotonani aina viljelty pottua ja porkkanaa, mutta eihän minulla oikeasti ollut mitään käsitystä siitä, mitä kasvimaalla nyt ihan OIKEASTI pitäisi TEHDÄ. 

Puutarhakirja tuli hyvinkin tarpeeseen, sillä tämän opuksen sivuilta löytyvät hyvin kansanomaiset ohjeet ihan perusasioihin. Lähtökohta on luomuviljely, sitähän voi kukin soveltaa siinä laajuudessa kuin tykkää, jaksaa ja kykenee. Oma puutarhani on melkein luomua, joitakin y-lannosrakeita sinne heitellään silloin tällöin. 

Kirja kiinnittää huomiota niin hyötytarhan suunnittelun, kiertoviljelyn, maan parannuksen kuin kasvien viljelyynkin liittyviin aihepiireihin. Omat sivunsa saavat kasvitaudit ja muut viljelijää vaanivat ongelmat. 

Kirjan kirjoittaja Ulla Lehtonen kertoo kirjassa oman kokemuksensa kautta ja jakaa omaa hämmästyttävää tieto- ja taitomääräänsä. Hänen vinkeistään osa on helppoja omaksua ja on hyvin käytännöllisiä, liittyen vaikka istutusten riviväliin ja käteväksi havaittuihin työvälineihin. Sitten on hankalammat osiot, joiden omaksumisessa varmaankin menee kymmeniä vuosia. Olen Ulla Lehtosen ykkösfani. Hänen kirjansa henkii kunnioitusta luontoa kohtaan. Hän kirjoittaa rakkaudella ja innostuksella niin pienistä mullan mikrobeista kuin isommistakin luonnon ihmeistä. Kirja sisältää paljon tietoa mm. maasta, kasveista ja viljelytekniikoista. Ne on kudottu tässä kirjassa omaan erityiseen järjestykseensä. 

Koskipa epätietoisuuden hetki sitten jotakin vuodenkierron ajankohtaa, viljelyyn liittyvää ongelmaa tai kysymystä, inspiraatiota tai vain hyvän mielen etsintää, tästä kirjasta minulle löytyy aina vastaus.

  

Tällä aukeamalla esitellään maanparannuskasveja, joita meidänkin puutarhapalstallamme on viime vuosina ahkerasti viljelty viherlannoituksena ja ilona aisteille sekä hyönteisille. 

Vaikka itselläni alunperin ei ollut mitään ajatusta ryhtyä viljelemään nimenomaan täysin luomusti, niin sitä kohti olemme menneet tämän kirjan ohjeilla. Esimerkiksi maan laatua olemme parantaneet ja puutarhatöitä helpottaneet suunnattomasti kateviljelyn avulla. Kompostoimme kaiken puutarhajätteen ja palautamme ravinteet takaisin maahan kypsän kompostin muodossa. Olemme harjaantuneet käyttämään luomukonsteja tuhohyönteisien torjunnassakin! Viljelylohkojen käyttäminen ja maan elinvoiman säilyttäminen sitä kautta tuntuu haasteelliselta, mutta yritys on kova. Allelopatiaa eli kasvikumppanuutta mietitään myös niin paljon kuin voidaan. (Hyvä nyrkkisääntö siihen taitaa olla, että ne mitkä viihtyvät vierekkäin lautasella, viihtyvät myös kasvimaalla. Poikkeuksia toki on.)

Lehtosen kirjan myötä olen saanut omalle viljelijän horjuvalle uralleni takuuvarman kainalosauvan. Kun minä en jotain osaa, niin Ulla osaa ihan varmasti! Valitettavasti kitkemisintoa opus ei ole saanut lisättyä tarvittavaa määrää, joten kasvimaani tuppaakin loppukesästä olemaan täysin rikkaruohojen vallassa. Siihen vaikuttaa sekin, että viljelyala on kohtuullisen suuri. Kesäloma-aikaan meillä on aika iso miehitys palstalla, mutta silti kitkijät eivät meinaa pysyä rikkaruohojen kasvuvauhdin perässä.

Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita syötävien kasvien kasvattamisesta tai oppimaan maasta ja luonnosta. Kansien välistä löytyy aivan varmasti käyttökelpoisia vinkkejä ja tietoa! Fiilistelymielessä kirjassa on kyllä paljon tekstiä, mutta on siinä kauniita kuviakin paljon! Kuvat toistavat hyvin kirjailijan sanomaa: rakkautta luontoon, kasveihin ja maahan.

Lehtosen oma kotikasvimaa sijaitsee Varkaudessa – tosin en tiedä mikä mahtaa olla tilanne nyt, Lehtonen lienee nyt jo melko iäkäs? Kuitenkin, tarkistin asian, ja Fonecta antaa hänelle osoitteeksi omakotitalon Varkaudessa. Ehkä luonnon kanssa sopusoinnussa elänyt jaksaa pitkään ja terveenä!

Pihan puolelta

Lumi peitti niin demokraattisesti ja yhtä kauniisti alleen niin valmiimmat kuin keskeneräisemmätkin pihat. Kevät on toista maata, ja nyt täällä meidän mäellä näyttää jälleen siltä kuin kyseessä olisi uusi alue – niin kuin onkin. Ei vihreän ripaustakaan missään. Sen sijaan hiekkaa, kiviä ja märkää multaa kokonainen alueellinen. 

Eiköhän siis lähiviikkojen toimintasuunnitelma ole melko selkeä. Jostain vielä kun löytyisi se lottovoitto, jolla toteutetaan pihasuunnitelma. Ihan täysin japanilaisehenkistä kivipuutarhaa ei pihamme nytkään ole, vaan meillehän ehdittiin viime syksynä tuomaan monta lastia multaa. Kasvejakin jo on. Koska tykkäämme syödä, aloitimme hyötykasvien istuttamisella. Pihalta löytyy vadelmat, puna- ja mustaherukat, pensasmustikat ja omppupuu. Täytöt ja muut on suurilta osin tehty, mutta talon toisella sivulla ja edustalla on vielä kirveellä kaivinkoneella töitä. Sitä emme ole sen tarkemmin vielä suunnitelleet, että minkä kaliiberin vehe tässä tarvitaan. Toivottavasti joku ihan pieni ja pikaisesti vain..? Meinaan että meidän maansiirtobudjettimme meni jo ajat sitten. 

Viikonloppuna oli ihanan aurinkoista, peseskelin vähän ikkunoita ja nautin hetken illuusiosta, että kohta lekotellaan terassilla puhtaiden ikkunoiden alla. Hah, ensin pitää rakentaa terassi, muotoilla osa pihasta, tehdä pihakiveykset, tilata vielä lisää multaa, istuttaa nurmikko, istuttaa kasveja ja perennoja, asfaltoida pieni osa pihaa, rakennella aitoja ja sen semmoisia, sekä täydellisessä maailmassa pihastamme puuttuu vielä rakennussuunnitelman mukainen grillikotakin. 

Tekemistä ei siis tule puuttuman!

Tokikaan koko puutarhasuunnitelman mukaista pihaa ei tarvitse saada aikaan yhdessä kesässä. Jos jokin harrastus, niin puutarhanhoito ja kasvien viljely auttavat kasvattamaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä odottaa, antaa asioiden kehkeytyä. 

Viikonlopulta tähän muutama kuva ulkoa.  



Takapihalla on vaivalla aseteltuja kivipaasia, niillä on varmasti ilo istuskella helteisenä kesäpäivänä sitten joskus kun tulee se päivä jolloin on aikaa istahtaa hetkeksi.

Tähän tulee isona terassi. Kaivonkannen alla on maalämpökaivo.

Terassilta katsellaan tällaisia näkymiä sitten kun joskus nuo kuormalavat ja jätepuukehikot tuosta… you know…

Tässä on vielä jonkin verran haastetta maan muotoilussa.

Eräs lempparipaikkani meidän talon arkkitehtuurissa. Talon edestä lähtee käytävä talon takana olevaan satumaisen vihreään maisemaan. Sieltä siivilöityy upea valo ja vehreys. Etupihahan on varsin pieni ja umpinainenkin.







 

Kirja: Suomalainen piha ja puutarha.

Olen pitkään ajatellut, että täällä blogissa voisi hyvin esitellä myöskin kirjoja. Sellaisia, jotka nyt liittyvät jotenkin tähän aihepiiriin, ja joita itse olemme lukeneet ja tarpeellisiksi tai tarpeettomiksi kokeneet. Kevään kutitellessa on hyvä aloittaa puutarhakirjasta. 

Suomalainen piha ja puutarha -kirjan ovat kirjoittaneet Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh ja Meeri Saario. Kirjan on toimittanut Soile Tapola ja kustantanut Gummerus. Tämän postauksen kuvat on napsaistu ihan omalla kameralla kirjan aukeamilta.

Kirja on oikea tietopläjäys koskien ihan kaikkea, mitä nyt voi listata sanan puutarhanhoito alle. Omaksuttavaa siis riittää. Monissa asioissa tämä kirja varmasti riittäisi ainoaksikin tietolähteeksi. Tässä teoksessa on paljon asiatekstiä, eli ajanhenkisiä inspiraatiokuvia jos mieluummin katselee niin voi olla parempi etsiä muita kirjoja. 

Ensimmäinen osio perehtyy puutarhan suunnitteluun. Toisessa osiossa käydään läpi pihan rakentamisen vaiheita ja vaihtoehtoja, ja kolmannessa osiossa ”puutarhan kasvilattiat” puhutaan nurmikosta ym. maanpeite- ja pohjakasveista.

Pihan koristekasvit -luku kattaa laajan ryhmän puista perennoihin ja yksivuotisiin kasveihi. Hyötypuutarhan niksit-osio on ainakin itselleni se kutkuttavin, tähän mennessä kun olen enemmänkin leimautunut hyötykasvien viljelijäksi kuin perennapenkkien kuopsuttajaksi. Saa nähdä miten jatkossa käy. Hyötypuutarha-osio on mielestäni oikein hyvä ja kattava, siellä käydään läpi kasvukauden tärkeät työt, kompostointia ja kasvimaan suunnittelua, erilaisia viljelymenetelmiä ja sitten vielä erikseen kerrotaan tärkeimmistä suomalaisista viljelykasveista. 

Hedelmät ja marjat-osiossa on esitelty erilaisia lajikkeita sekä hoitovinkkejä. Kuvat nostattavat veden kielelle ja tekisi mieli ostaa yksi taimi jokaista esiteltyä omaankin puutarhaan. 

Tämä puutarhakirja on mielestäni perusteos. Siitä saa vähän tietoa kaikesta. Jos intoa ei ole ihan kauheasti, niin tämä voi olla riittävä ainoaksikin kirjaksi. Jos suurempi rakkaus kukkien tai vihannesten tai vaikka päärynäpuiden viljelyyn syttyy, niin sitten tarvitaan varmasti hyllymetreittäin lisää kirjallisuutta. 

Kuvat ovat kauniita ja niiden soisi olevan suurempiakin, tosin tämä opus on jo tämän kokoisena painava. Kuitenkin vielä sen kokoinen, että sen jaksaa kantaa mukanaan vaikka sinne puutarhaan.  Kirjan tekstit ovat asiallisia ja sellaisenaan ehkä vähän tylsiäkin, mutta näiden tarkoituksena onkin tarjota tietoa. Näkökulma on suomalainen, eli tämä ei ole sellainen kirja, jossa esitellään leveysasteillamme viljelyyn sopimattomia kasveja. 

Loppuun pieni hedelmäpuiden leikkausopas. Itse olen kyllä aina näiden kanssa aivan kahvilla, sillä valitettavasti todellisen elämän hedelmäpuut eivät koskaan ole saman näköisiä kuin kuvien puut. Mitä niille muille oksille tehdään häh???

 

Sitä sun tätä edistystä

Kökön otsikon takaa aukeaa kuvapäivitys vähän kaikenlaisesta. 
Ensimmäisissä kuvissa väliseinien runkoja on alettu tehdä yläkertaan. 

Sitten väliseinät nousevatkin nopeasti! Ja kämppä muuttaa muotoaan ja fiilistään vauhdilla.

  

Tässä alla on yksi yläkerran lastenhuoneista, oviaukko oikealla ja seinä eteistä vasten kuroutuu kiinni kovaa vauhtia.

Myös aikuisten makuuhuone saa seinänsä ja olohuone hahmottuu lopulliseen kokoonsa:
 

Alakerrassa kattoon on kiinnitetty koolaukset sisäkatolle. Allekirjoittaneen maalauspaikka siinä vielä on väliseinien tiellä, tuohon kohdalle pitäisi tulla useita huoneita.

 

Schiedel tuossa vielä odottaa asennustaan, nyt on  jo katolle asti kiivennyt. Piipun harkot sekä sisälle tulevat keraamiset hormiosat. Timpurit eivät tykänneet muutamien tarvittavien reikien poraamisesta niihin. Kuulemma kohtuu kovaa ainetta.

Talvi oli yllättää istuttajan! Onneksi talven tulo oli vahvasti liioiteltua, kunhan kiusasi vain. Löysin kuitenkin itseni mm. tilanteesta, jossa yritin raapia lapiolla jäiseen maahan kuoppaa marja-aroniapensaille. Joka tapauksessa, nyt on istutettu punaista ja mustaa viinimarjaa ja kolme pensasmustikkaa, alla olevassa kuvassa mustikat oikealla ja viinimarjoja vasemmalla. Valkoseinäinen pömpeli on ulkovarastomme, jonka taakse istutin 5 kpl vadelman taimia. Karhunvatukkaa en saanut enää, sen istuttaminen ensi kevään asioita siis. Istutin myös viisi marja-aroniapensasta sekä omenapuun, Valkean Kuulaan. Omenapuu ehti olla pari päivää ilman verkkoja, niin eikö jo pupu pahalainen ollut käynyt jyrsimässä siitä pari oksaa poikki! Sen jälkeen viritin semmoiset verkot ja runkosuojat, että pitää olla kirottu kani joka sinne enää pääsee jyrsimään.

Niin ja istutimme myös kaksi pylväshaapaa, jotka ovat metkan näköisiä ohuita piiskoja. Saimme yhden vähän vanhemman yksilön ja toisen joka oli pituudeltaan melkein yhtä pitkä, mutta runko kyllä merkittävästi ohuempi. Laitetaan varmaan vielä yksi haapa seuraavalla istutuskaudella. Näitä puita mallailimme meidän ja naapurin väliin yläkerran ikkunoidemme kohdalle, jos ne joskus tulisivat siihen vähän näkösuojaksikin. Puiden istuttaminen ei kyllä ole hätäisen puuhaa – nyt istuttamamme pienet puuthan ovat suuria jo parinkymmenen vuoden päästä.

Viimeisessä kuvassa on käynnissä maalämpöpumpun nosto-operaatio. Mikä näytti olevan hankalaa, neljä miestä siihen tarvittiin kun pumppua ei saanut kallistaa ollenkaan. Minusta ei ollut ollenkaan hankalaa. Seisoin vieressä eikä tullut hikikään. Ei oo naisten töitä tuollaiset. Tasa-arvo on ihana asia, mutta minusta ei ole siihen raksahommissa. En vaan jaksa nostaa, raahata, kantaa. Ei sitä miehille pärjää. Jos olen yrittänytkin, niin lääkärireissu siitä on tullut. 

Tämä on itselleni karvasta kalkkia, sillä minusta on kyllä usein ollut vaatimaan miehiltä tasa-arvoa eräissäkin muissa asioissa. Nyt olen yrittänyt niellä ne vaatimukset vähäksi aikaa. Tunnustettava se on. Miehet ovat vahvempia kuin naiset. Ainakin minua vahvempia, ainakin meidän raksalla olevat miehet. 

Meillä on kolme lasta, ja hekin tarvitsevat oman huomionsa ja aikansa. Vajaa vuosi tai vuosi aktiivista raksailuaikaa on loppuviimein aikuisen elämässä sovittelukysymys. Järjestellään muuta elämää vähäksi aikaa pois tieltä. Sovitaan että asuminen ja ihmissuhteet ovat vähän aikaa hyrskyn myrskyn, epätyypillisiä, sekasortoisia, outoja. Lasten maailmassa kuitenkin se vuosi on kauhean pitkä aika. En minä edes voisi olla koko ajan raksalla raahaamassa painavia esineitä, vaikka pystyisinkin tai haluaisinkin. Pitää laittaa päivällistä, tehdä läksyjä, viedä treeneihin, virkata ketjusilmukoita, koota palapelejä, pyyhkiä vuotavia neniä ja huolehdittava reppuun vaihtovaatteita, läksykirjoja, lelupäivän leluja ja sisäpelikenkiä. Koska elämämme on tällä hetkellä normaalista kauhean paljon poikkeavaa, lapset tarvitsevat joskus myös sitä pullantuoksua ja niitä perinteisesti elämäämme kuuluvia juttuja. Mökkiviikonloppuja, keskusteluja, rentoa yhdessäoloa. Mies raahaa painavia esineitä, minä tarjoan näitä muita asioita nyt pääasiassa.
 

Syksyn kunniaksi puutarha-asioita

Betonian pihalle, tai siis osaan pihasta, levitettiin jo joitakin viikkoja sitten muutama kuormallinen ihanaa, kuohkeaa multaa. Sitten alkoi sataa. Satoi, satoi ja satoi. Lopputulemana mullatut alueet olivat sellaista liejua että sinne ei voinut astua edes kumppari jalassa, olisi tarvinnut kahluusaappaat tai mieluummin sukelluspuvun. Mullan jyrääminen ja nurmikon istutus, ne siis unohdettiin tältä syksyltä… 

Mutta aivan täysin ei kirvestä kaivoon ole istutusasioiden kanssa heitetty. Meillähän on puutarhasuunnitelma, jonka on tehnyt Viherteema Oy (linkki sivuille tässä) Viherteeman ja Jarmo Väisäsen valitsimme puutarhasuunnitelman tekoon ihan suositusten perusteella, hän kun oli kaikkien mielestä ihan paras. Eivätkä aivan väärässä olleet nuo suosittelijat, Jarmo nimittäin on viehättävä persoona ja ammattitaitoinen puutarhasuunnittelija. 

Suunnitelmat aloitettiin vaiheessa, jolloin pakkanen paukkui ja tontti uinui paksun lumikerroksen alla täysin neitseellisenä. Suunnitelmat talosta olivat paperilla. Tonttimme on muodoltaan hieman haasteellinen, sellainen ikäänkuin ilman terävää kärkeä oleva kakkuviipale. Leveämpi osa on tontin alaosa ja kapeampi, vain 20 metriä leveä yläosa on tiessä kiinni. Tällä tavoin kyllä saadaan optimoitua oleskelupihan neliöt, mutta talon ja toimintojen sijoittaminen tontin yläosaan oli varsin haasteellista. Pihasuunnitelmaan antoi tietysti oman osansa myös arkkitehti, mutta pihasuunnittelijan kanssa sitten ikäänkuin jatkettiin siitä mihin arkkitehti jäi, tai mihin hän ei ollut ollenkaan ottanut kantaa, tai mikä ei ollenkaan ole arkkitehtien substanssia kuten tarkemmat kasvivalinnat.

Pihasuunnitelmasta lupaan tehdä ihan oman postauksensa. Mutta nyt takaisin tähän hetkeen. Koska hyllyvä multalöllö on saatu kuivateltua jonkinlaiseen pisteeseen asti ainakin paikoitellen, niin nyt on aika istuttaa sen mitä vielä kerkeää. Olisihan tässä toki tähdellisempiäkin asioita, mutta jotenkin tuntuu tosi kivalta ajatukselta, että ensi keväänä jotkut kasvit saavat jo aloittaa kasvunsa siellä pihalla. Lisäksi toivon tietenkin jo jotain silmäniloa ja mahdollisesti pikkupientä satoakin ensi syksyksi…

Sukulaiselta saimme kaksi pähkinäpensasta, jotka istutettiin jo paikoilleen. Valitettavasti toista näistä yksilöistä kohtasi kadotus, kun naapurin kaivinkone otti tontiltamme heille varaamiamme, meille ylimääräisiä täyttömaita. Mutta yksi on löytänyt paikkansa ja toivottavasti kukoistaa siinä tästä eteenpäin!

Tämä pähkinäpensaskuva on ”lainattu” Mynnilän Arboretumin sivuilta. Arboretumit ovat huimia ajatuksina ja tekoina, ihailen suuresti ihmisiä jotka haluavat istuttaa puita. Puut eivät ole mitään pikaprojekteja. Puita istutetaan tuleville sukupolville. Se on filosofista ja ekologista.

Pähkinäpensas on luonnonvarainen kasvi, joka menestyy pääasiassa lehtomaisissa olosuhteissa, siksipä ehkä hieman epäilyttää sen pärjääminen meidän Kangasvuoressa, joka on nimensä mukainen luonnonolosuhteiltaan. Mutta annas kattoo nyt! Mikään erityinen kaunotar tuo pensas ei sinänsä ole, mutta jokin siinä vetoaa, ovatko sitten sen pienet pähkinät joita se hyvinä vuosinaan saattaa tuottaa. Lehdet muistuttavat maallikon silmään jonkin verran lepän lehtiä, ollen kuitenkin vaaleammat ja jotenkin hennommat. Ulottuvuutta pensaalle tulee iän myötä metreissä lukien jokaiseen suuntaan.

Ehkäpä metsämme liitokurret pistelevät pähkinätkin poskeensa? Saas nähdä.

Halusin ehdottomasti pensasmustikoiden viljelijäksi uuden pihamme myötä, ja niiden paikka onkin nyt sillä lailla valmis, että torstaina saan istuttaa sinne kolme pensasta North Blue -lajikkeen pensasmustikoita. 

 
Mustikkalajikkeen valinnan suoritin sukulaiseni, saman pähkinäpensasmiehen, puutarhassa vierailtuani, ja nähtyäni sekä maisteltuani hänen viljelemiään erilaisia pensasmustikoita. North Bluet pesivät kotimaiset Ainot ja Alvarit niin koossa kuin maussakin. Ihania, suuria marjoja.  Tässä jäi puutarhasuunnittelija-Jarmonkin valitsema lajike ihan pimentoon, nyt en edes muista mitä lajiketta hän olisi sinne suunnitelmaan merkinnyt. Mutta nämähän ovat jonkin verran makuasioita. 

Kotipuutarhan marjat ja hedelmät -kirja (Meeri Saario, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008) kertoo North Blue-lajikkeesta:

Mustikoiden suku on laaja: jo yksistään Pohjois-Amerikassa kasvaa 65 eri mustikkalajia. Meidän mustikkaamme siellä ei kuitenkaan kasva. — Pohjois-Amerikassa on risteytetty paljon korkeakasvuisia ja matalakasvuisia kanadanmustikoita keskenään, ja tulokseksi on saatu ns. puolikorkeita pensasmustikkalajikkeita. Ne kasvavat 50-60 sentin korkuisiksi je metrin levyisiksi pensaiksi. — Näiden joukossa on erittäin talvenkestäviä lajikkeita ja kaikkien marjat ovat suurempia kuin kanadanmustikoiden. — Northblue-lajikkeen marjat ovat suuria ja meheviä ja sopivat hyvin pakastettaviksi. Marjat kypsyvät tertussa eri aikaan ja poiminta joudutaan tekemään useampaan kertaan. 

Näkemäni North Bluet olivat tosiaan melko suuria pensaita, ikäänkuin pienen viinimarjapensaan tai karviaispensaan kokoluokkaa jos pitäisi verrata johonkin. Itselleni tuli ihan yllätyksenä, että Kanadassa kasvaa lajikkeita, jotka voivat olla jopa 3-4 metriä korkeita, tuuheita pensaita. Saadapa sellainen kotipihaan… Mutta pitää nyt tyytyä tuohon mikä kotosuomessa tykkää menestyä 😉

Mustikka vaatii happaman maan, joten turpeen/rhodomullan reipas sekoittaminen kasvualustaan tässä on lähiaikojen projektina. Tilaamani mustikat tulevat sitten torstaina. Taimimyymälän mies vinkkasi myös, että jos sattuu olemaan saatavilla suo, niin sieltä voisi kaivaa suoturvetta tähän tarkoitukseen. Tämä jäi kuitenkin tekemättä siitä syystä, että vaikka satumme pienen suon mökillä omistamaan, niin sen turpeen kuljettaminen ilman että kylkiäisinä kulkee valtava määrä painavaa vettä, tuntui mahdottomalta. Olisi ollut tosimiehen treeniä riehua turpeet suolta peräkärryyn asti.

Kunhan mustikat saadaan maahan, niin täytyy sitten miettiä, joskos tässä vielä istuttaisi vaikka viinimarjat tai vadelmapensaatkin. Syksy on hyvää istutusaikaa.  

 
 

 

 

Viime viikon matalapaineiset kuulumiset

Viime viikko oli raksalla ensimmäinen, jolloin fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Tuliko saturaatiopiste saavutettua raksailuinnossa..? Ja käyrä tasaantui ja lähti jo laskuunkin? Vai syksyä henkäilevät kelitkö mielen laittoivat matalaksi..? Ehkäpä nämä molemmat asiat yhdistettyinä faktaan, että raksailuaikaa on jo kulunut kuukausia, kai tässä jo saa vähän väsähtääkin välillä. Joka tapauksessa, parempia fiiliksiä odotellen. Blogiin tarttuminenkaan ei kiinnostanut. Ja kaivoin pitkästä aikaa esiin ihan oikean kirjan. Siis tiedättekö romaanin! Ei mitään raksailu-aiheista kirjallisuutta. Myös mies nähtiin monena iltana kotona jo ihmisten aikaan.

Viime viikolla meillä tehtiin tontin muotoiluja isolla kaivinkoneella. Talon sivustoilla myös sorapatja tuli valmiiksi odottamaan terassien rakentamista ja kiveyksiä. Sinne alle laitettiin viimeisiä finnfoameja ja sadevesiputkia jne. semmoisia, mitä nyt sinne laitetaankaan. (Huomaatteko miten kiinnostunut olen näistä juuri nyt.) Timpurit asensivat räystäslautoja ja tekivät katolla jotain muutakin, minkä selittämiseen järkeni ei oikein taivu. Räystäät antavat kyllä kovasti ilmettä talolle! Talo senkun komistuu koko ajan, kyllä yksityiskohdilla on merkitystä.

Taloa siis kierrettiin nyt viimeisen kerran isolla koneella, paikalle tulee kyllä vielä pienempi kaivuri. Torstaina ja perjantaina tontille tuotiin multaa, jota kaivuri-Heikki kauhallansa levitti todella siististi paikalleen. Kauhalla nostettiin myös isoja kiviä pihalle eräänlaiseksi asetelmaksi! Siitä tuli kyllä hieno.

Teimme myös tilauksen jo pihan muurikivistä, koska huomasimme että tietyiltä kohdin muurikivet olisi asennettava jo nyt, jotta maan muotoilut voidaan hyvin tehdä. Harjun Betonin mustaa vallikiveä. Ja Kaskipuun ovimalleja kävimme katsomassa, niistä pitäisi nyt valinta tehdä piakkoin. Ikkunat tulevat parin viikon päästä jos aikataulu pitää, ja olisivathan ne ovetkin kivat samoihin aikoihin. Syksy tulee… Suhtauduimme Kaskipuun puuovimallistoon hieman pelokkaasti, toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä että ne olisivat hienoja. Ja nehän olivat! Nuo maalatut (hdf?) levyovet eivät meitä oikein ulkonäöllään innosta, joten olipa mukavaa löytää upea ovimallisto puuovista. Sellainen sopii taloomme erinomaisesti. Joten valinnan vaikeus muutaman mallin välillä on vielä jäljellä, sekä värin valinta on vahvistettava ja juteltava arkkitehdin kanssakin. Mutta kallistumme nyt kohti kuultomustaa värinä. 

Nyt kohti uutta viikkoa, olkoon se edellistä innostuneempi ja innostavampi ihan kaikille!

Ihanuutta, kevät!

Näin se neiti kevät kurkisti tänne korkeuksillemme viimein. Ihana kevätpäivä. Vähän lohtua on kevään odotukseen saatu jo näistä pienistä vihreistä. Herneenversot ovat niin kauniita, että niitä ei oikein raaskisi edes syödä… Olen innokas puutarhuri ja kasvimaalla möyrijä, yleensä tähän vuodenaikaan kuuluu erinäisten kasvien esikasvatus. Yrtit, kukkaset, vihannesten taimet…  Tänä vuonna on toisin, ja mökillämme oleva kasvimaakin saa minun puolestani levätä tai tuottaa vaikka ison sadon perunaa. Tänä kesänä keskitytään raksailuun.