Päätimme, että nyt on hyvä aika lähteä myymään nykyistä kotiamme. Keväällä on hyvä myydä. Kokemuksemme mukaan kesällä asuntomarkkina hyytyy siinä kuin koko Suomi. Syksyllä olisi jo meidän aikataulumme kannalta vähän kiikun kaakun myöhäistä aloittaa myynti, onhan alustavassa aikataulussamme laitettu muuttopäiväksi joulukuun alku. Ja nyt tässä jää aikaa sille ostajan etsimiselle siinäkin tapauksessa, että ensiesittely ei poikisikaan sitä ostajaa… Tuo skenaariohan tietysti täydellisessä maailmassa ja jokaisen asunnon myyjän toiveissa siintelee…
Välittäjäkin oli jo valmiiksi hyväksi koettu löydettynä, joten nyt Keski-Suomen OPKK:n Teuvo Salmenjoki kotiamme on lähdössä myymään. Hyvän kiinteistövälittäjän löytäminen ei taida aina mennä niinkuin Strömsössä. Kaikenlaista hiihtäjää on nähty. Pahimpina esimerkkeinä keksityillä ostotoimenksiannoilla asiakkaita kalastelevat välittäjät. Ja kyllähän sitä esittelyissä käydessäkin on tutustunut vaikka minkälaisiin myyntistrategioihin…
Olemme asuneet tässä kodissa kohta neljä vuotta. Tästä on 800 metriä lasten koululle. Kaupungin keskustaan kävelee 20 minuutissa. Ympärillä on eri-ikäistä rakennuskantaa aina paperitehtaan ympärille syntyneen kaupunginosan vanhoista 1900-luvun alun taloista, rintamamiestalojen kautta 70-, 80- ja 90-lukujen rivi- ja omakotitaloihin. Järven rantaan on muutaman minuutin matka, kaksikin eri uimarantaa ja järveä mistä valita. Kaupunginosana tämä on vakiintunut, tilaa uusille taloille ei juurikaan ole, joku tontti siellä ja toinen täällä. Tilastollisesti täällä asuvat kaupungin parhaiten toimeentulevat ja terveimmät ihmiset. (Pienenä anekdoottina mainittakoon, että tuleva talomme kuuluu suuralueeseen, joka löytyy aivan päinvastaisesta päästä ko. tilastoa! Kääk! Tämä liittyy kasvavien kaupunkien kaavoitukseen ja ajan henkeen läpi vuosikymmenten, pohjalla on tietenkin 70-luvun lähiöajattelu. Tämä kaikki ansaitsee ihan oman postauksensa vielä joskus.)
Sijainnin puolesta kotimme sijaitsee siis halutulla alueella, mutta ainahan myynti on oikullista ja koskaan ei voi tietää. Kodin pohja on varmaankin sellainen, että se herättää joko välittömän rakastumisen tai välittömän halun paeta takavasemmalle. Itse lankesin juurikin ensin mainittuun tunteeseen kun tätä ostimme. Asunto on porrastettu kolmeen tasoon puolen kerroksen välein. Olen itsellenikin yllättäen pitänyt tätä järjestelyä todella toimivana. Tietysti jos mukaan kuvioon tulee vaikka kipsissä oleva jalka saati vakavampi loukkaantuminen, niin tämä ei ole sitten unelmakämppä.
Niinpä tässä pääsiäisen molemmin puolin on siivoiltu ja järjestelty. Mihinkään silmänkääntötemppuihin meillä ei ole halua ryhtyä, mutta maalasimme esimerkiksi vessan kattopaneelit kun kerran maalipurkki oli pari vuotta odottanut inspiraatiota… Lähinnä tuo stailaus-osasto tuo mieleen sen, että sitä kummasti tottuu elämään vääränväristen mattojen ja vääränlaisten huonekalujen kanssa. Sitten kun kyse onkin TOISTEN ihmisten miellyttämisestä, niin tarmokkaan tavaroiden siirtelyn tuloksena tuleekin paljon viihtyisämpi koti. Kotia ikäänkuin katsoo ulkopuolisen silmin ja yllättyy! Se paraneekin ihan pienin järjestelyin! Onpa erikoista, että kun vanhat keittiön verhot ottaa pois takkahuoneen ikkunasta, niin koko takkahuone ilahtuu ja alkaa näyttää kauniimmalta. Onpa kumma että kun makuuhuoneeseen viimein ostaa sen pehmoisen maton, niin tunnelma kohoaa.
Vielä ponnistusta jäljellä: ikkunoiden pesu odottaa – kunhan tämä pakkas- ja lumisadekeli hellittäisi (väittävät että jo tällä viikolla…). Varasto on järjestettävä. Pihaa siistittävä. Ensiesittely on lähiviikkoina!