Metsän aarteita

Tonttimme, tai pitäisikö nyt jo sanoa että talonrunkohan se on, takapihalta alkaa ihana metsä! Siellä on mustikoita, puolukoita, kantarelleja, nyt pintaan on noussut kangassieniä… 

Olen aina halunnut asua metsän vieressä. Kuitenkin kaupungin läheisyydestä tinkimiseen emme ole halunnut lähteä. Varmasti asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on kesämökki aivan totaalisen korvessa. Ilman sitä voisi pian olla, että haluaisimmekin asua vähän kauempana. Nyt sitä autiutta ja tyhjyyttä on tarjolla vapaa-aikana maalla. Kuitenkin huomaan itsestäni hyvin selvästi, että en voi hyvin jos luonto on liian kaukana. Raja menee suunnilleen siinä, että metsänreunan olisi oltava oman reviirini vieressä. Esi-isien metsäläisen geenit pukkaavat läpi. Luonnossa on hyvä olla ja hengittää. Sinne jäävät kiukut ja stressihormonit. Mukavana kylkiäisenä näitä aarteita. Marjoja ja sieniä. Käpyjä. Keppejä. Kiviä. Sammalta. Lastenkin on hyvä jatkaa pihaleikkejä metsän puolella.