Syksyiseksi on keli mennyt! Ruskan kaunein aikakin alkaa olla ohi, pitää valmistautua siihen pitkään pimeään vuodenaikaan joka tässä lienee nyt edessä ennen lumen tuloa. Näillä korkeuksilla on monena vuonna lumen tuloa saatu odottaa tammikuulle, onneksi viime vuosi oli poikkeus ja toi valkean joulun.

Betonian takana oleva metsä on kyllä vuodenajasta riippumatta kaunis. Eilen saatiin vähän auringonkiloakin kuvaan mukaan. Vaikka tämä vuodenaika tuo mukanaan synkkyyttä, rakastan sitä rauhaa. Luonto asettuu vain olemaan ja odottamaan. 

Raksalla odotettiin alkuviikko ikkunoita, ne saapuivatkin ensimmäisen kerran jo tiistai-iltapäivällä mutta jouduttiin silloin lähettämään suoraan takaisin kuljetusliikkeen varikolle, koska autossa ei ollut luvattua kalustoa lastin purkamiseksi. Eilen olimme sitten varustautuneet vuokratulla kurottajalla, jolla lasti saatiin purettua autosta ja siirrettyä etu- ja takapihalle. 

Eilen ikkunoiden asennus alkoikin ja jatkuu tänään, haastetta tuovat olohuoneen kaksi isoa kiinteää ikkunaa, jotka ovat niin painavia että eivät omalla porukalla meinaa siirtyä pihasta sisälle. Ongelma ratkaistaneen lainaamalla naapurista miestyövoimaa ja ostamalla iso pino isoja imukuppeja. Toinen vaihtoehto on jonkinlainen asennusrobotti, jolla ilmeisesti voidaan isoon painavaan ikkunaan tarttua siinä olevilla imukupeilla, ja kuljettaa ikkuna paikalleen. Kaikenlaisia sitä on!