Kevät tuntui olevan viime vuonna myöhässä. Ihan kuin tänäkin vuonna. Odotimme kiivaasti lumen sulamista. Ja lopulta saimme kaivinkoneen tontille ja työt saivat alkaa. Voi sitä tunnetta! Nyt katson meidän mäellä samassa kohdassa olevia rakentajia, joiden tonteilla kaivinkoneet möyrivät ja porausvaunut poraavat kallioon reikiä. Juuri nyt en jaksa innostua niin kovin esimerkiksi uusien raksablogien seuraamisesta, sillä raksaväsymys pääsi yllättämään tämän kuluneen vuoden aikana. Mutta aloittaminen on kyllä ihanaa aikaa – kun intoa, likviditeettiä ja jaksamista on reippaasti jäljellä. 

Tässä vaiheessa kun sitä marmattaa itselleen että sitä ja tätä on tekemättä ja mitähän tuolta lumen altakin paljastuu… Niin on ihan hyvä muistaa, mitä kaikkea oli tekemättä vuosi sitten. Olemme saaneet paljon aikaan!