Tavallista elämää

Kulunut viikonloppu on ollut ensimmäinen ns. normaali viikonloppu hirmuisen pitkään aikaan. Siis semmoinen, että ollaan perheen kanssa yhdessä, kokkaillaan ja touhuillaan ja vietetään aikaa yhdessä. Kaikki. Samassa osoitteessa. Petri nakuttelee yhä kesken olevia kohteita ja muuttohässäkätkin laatikoiden purkamisineen ovat vaiheessa kuten eilisestä postauksesta hyvin ilmeni… Mutta me olemme kaikki saman katon alla kuitenkin. Se on ihanaa! On ollut myös aikaa tavata ystäviä ja tilaa pyytää lasten kavereita käymään.

Uusia kodinkoneita ja keittiötä on ollut ihanaa päästä tyypittämään käytännössä. Enpä voi valittaa, hyviä ovat koneet. Induktiotaso vallankin on jotain aivan käsittämätöntä etenkin verrattuna väliaikaiskämppämme parikymmentä vuotta vanhaan, valurautalevyillä varustettuun hellaan. Uunissa on niin paljon toimintoja, että kerkeäänköhän niitä kaikkia kokeilemaankaan tämän vuoden puolella?

Saimme perjantaina myös kuljetusliikkeen varastossa olleen osan huonekaluistamme. Keittiön pöytä oli ihanin ja odotetuin! Perjantaihin asti 5-henkinen perheemme hoiti ruokailut 30 x 40 cm kokoisen pöydän ympärillä. Vähän tiukkaa. 
 

Tilanne tänään IRL

Blogeissa kiertää mainio haaste. Monista ihanista blogeista on saanut nähdä kuvia arjen sekasotkuista yleensä niin nätisti stailattujen ja rajattujen kuvien sijaan. Tähän postaukseen yhdistän nyt sitten ekat kuvat kodista ja tämän haasteen.

Arki on alkanut, ja on mukavaa ja hämmentävääkin tulla iltapäivisin kotiin. Siis tämä, meidänkö kotimme? Pikku hiljaa jaksaa ajatella sitäkin, että olemme tehneet ison työn ja nyt saamme nauttia siitä joka päivä. Ainakin näin lyhyellä kokemuksella kaikki tuntuu toimivalta ja meidän perheelle sopivalta. 

Muuttolaatikoita ja pusseja yms. kamaa on edelleen hujan hajan, huonekaluja kasaamatta, tavarat etsivät paikkaansa. Keskeneräisiä paikkojakin on vielä vaikka kuinka. Tässäpä vähän uudessa kodissa asumista suoraan todellisesta elämästä. 


Mukavaa kun on uusi tyylikäs keittiö, vai mitä.

Keittiösaarekkeen päällinen on tosi mukava paikka. Sinne voi kasata vaikka mitä.

Kuraeteinenkin on heti komeasti ojennuksessa.

On ollut tosi mukavaa päästä kokkaamaan uusilla hienoilla kodinkoneilla. Tässä lasagnen valmistuksen jälkimainingeissa. Mikä kodinkone laittaisi tiskit koneeseen?

Pienimmäinen näyttää kotiutuneen uuteen huoneeseensa mukavasti.

Tämä todella tyylikäs asetelma löytyy vanhempien makuuhuoneesta vaatelaatikoston päältä.


 

Parvekkeellahan näyttää kutsuvalta, siellä sulassa sovussa pari sarjaa vanhoja terassikalusteita sekä sirkkelit, laudat, listat, roskat…

Olohuoneen nurkkaan on pesiytynyt kasa laatikoita ynnä muuta. Menisivätköhän nämä tavarat itsekseen kaappeihin? Vai pitäisikö ihan itse tormiintua asiassa..?

 

Home sweet home

Taaperreltuamme jokusen päivän näissä rakennusvalvonnan kiemuroissa, minulla on nyt ilo kertoa: Meille on myönnetty muuttolupa! 


Ensi yönä siis saamme nukkua uudessa kodissa!

Maanantainen lvi-tarkastus oli oma tapauksensa. Täällä Jyväskylässä kiertää sellainen huhu, että rakennusvalvonnan lvi-insinööreistä yksi on veemäinen tyyppi. No, veemäisyys on suhteellista, mutta lieneekö sitten sattunut meille juuri tämä. Hänen kommenttejaan mm: 

”Saako tuota kantta edes auki?” (Enervent Pelican ilmanvaihtokoneen nähdessään)

”Mitä ihmeellisiä nuokin oikein ovat?” (Saunassa ja pesuhuoneessa on poisto- ja tuloilma-aukkojen päällä puiseen paneeliin sopivat puiset venttiilit)

”Miksi nuo ilmastointiputket ovat tuossa eristämättöminä?” (No ohoh, unotui… eikun siksi kun niiden päällä on spu-elementeistä tehty katto, eikä se kaikkein tavallisin kattotuoliratkaisu. Sinne kattoelementin sisään ei laiteta ilmastointiputkia, vaan se on täynnä uretaania.)

”Mikä se tuollainen liesituuletin oikein on? Emme me ole tuollaisia ennenkään hyväksyneet.” (Elica Om, josta poisto katolle. Ei ole ihan konventionaalisimman muotoinen, joten insinöörismies aivan hämmentyi.)

Ynnä muuta vastaavaa… 

Itsekin julkisen puolen työntekijänä joudun työssäni koko ajan miettimään asiakaslähtöisyyttä, mutta rakennusvalvonnassa ovat tainneet sellaiset kurssit jäädä käymättä.  

Myöskin muuttoluvan antanut viranomainen oli keskittynyt vain valittamaan kaikesta. Petri jo hieman on tuskastunut näihin ihmisiin, joiden kai pitäisi olla rakentajan apuna, mutta joista on saanut hyvää sanaa kaivaa koko ajan. Ihan ensimmäisellä kerralla kun suunnitelmamme hyväksyttäviksi esittelimme rakennusvalvonnalle, saimme tosi hyvää palautetta. Silloinen työntekijä oikein  iloitsi, että joku rakentaa omalle paikalleen suunnitellun talon, jossa on käytetty hieman tavallisimmista poikkeavia ratkaisuja. Että ei aina niitä samanlaisia talotehtaan tyyppitaloja. Pyysivät arkkitehtimme yhteystiedotkin jaettaviksi eteenpäin muille rakentajille. Tuo into on rakennusvalvonnasta sittemmin työntekijöiden vaihtumisen myötä karissut, ja tilalle tullut jatkuva nurina ihan kaikesta. 

Ihan varmasti nurinaan on ollut osittain aihettakin, mutta loppua kohti se on kyllä yltynyt melkoisiin sfääreihin. Aina kun rakennusvalvonta tontille kaartaa, niin saa vetää henkeä ja varautua valitukseen mitä epäolennaisimmista asioista kuten vaikka noista saunan puisista ilmanpoistoluukuista. Tämä on oikeastaan jo hauskaa. Kaipa rakentaja, joka ei rakenna ihan tavallisimmista tavallisinta taloa, on rasite rakennusvalvonnan virkamiehille. 

Tunne nyt? Väsynyt. Onnellinen. 

Vuokra-asunnon siivous isona urakkana loppujen tavaroiden roudaamisen ohella lähi-iltojen iloksi. Olen itse sillä lailla nyt henkisesti ja fyysisesti väsyksissä tähän kaikkeen, että täytyypä todeta: Onneksi tänään ei ole ollut kovin tiukka työpäivä. Energiataso ei ole korkeimmillaan. Annan itselleni luvan olla tehokkaampi ensi viikolla. 

Ovenkahvasta asiaa

Raksavuoden aikana on monet kerrat muodostunut ongelmaksi ei niinkään vaihtoehtojen puute, vaan niiden liiallinen runsaus. Saman asian äärelle jouduin viikonloppuna, kun Petri lähetti minut rautakauppaan ostamaan välioven vetimiä.

Syy, miksi sinne rautakauppaan jouduin ihan ypöyksin (no oli minulla kaverina herra 4vee), juonsi juurensa muutamiin edellisiin tehtyihin ostoksiin, joita Petri oli käynyt hakemassa ihan itse ja kysymättä minulta. Hän oli ostanut jo toisen pesualtaan yläkerran vessaan, ja jo toisen kerran ammuin hänen valintansa alas. Marisin äänekkäästi myös jostain muista ostoksista, joita mies oli tehnyt. Oli väärää väriä ja väärää tyyliä. Niinpä seuraavat ostokset sain luvan tehdä ihan itse. 

Katsastettuani Bilteman, RTV:n ja Kodin Terran valikoimat, sain jälleen huomata että kylläpäs on hintahaarukkaa näissäkin vehkeissä. Laatuhaarukasta on vähän huono sanoa, hinta ja laatu kun eivät aina kulje käsi kädessä todellakaan. Mutta siis halvimmat maksoivat jotain kuuden Euron luokkaa. Kalleimmat kuusikymppiä. Niissä kalliimmissa oli ainakin hienommat pakkaukset.  No, joissakin oli tosi pitkiä takuita, esim. kymmenen vuotta.

WC:n lukoissa vasta mielettömät hintaerot olivat, halvin oli Biltemassa 3,50 ja kalleimmat ihan silmittömän kalliita. 

Meidän ikkunoiden avaajat sekä ulko-oven lukko ja kahva ovat satiinikromia, joten lopulta päädyin ostamaan välioviinkin satiinikromiset kahvat ja peitelevyt.  Ja ihan perussettiä, kahvat maksoivat muistaakseni 7,90 kappale eli halvimmasta päästä. Nyt ne on kiinnitetty, ja oikein kivalta näyttävät! Vähän kävi mielessä että onko tämä nyt halppisratkaisun näköinen, mutta ei se kyllä mielestäni mitenkään sellaiselta näytä.

Väliovet meillä on Matti-oven mallistosta, massiiviovet kun halusimme niin semmoisia ei muuten ollut saatavilla kuin peilillisiä ovia. Simppeli ja ajaton malli, itsellä alunperin oli mielessä täysin sileät ovet, mutta nämä ovat kyllä omalla tavallaan erittäin kivat. Mitään koristereunoja ja leikkauksia niissä ei sentään ole, vaan ihan sileäreunaiset ovat. 

 

Rakennusvalvontaa vielä tarvitaan,

nimittäin ei mennyt ihan vielä meidän raksa läpi käyttöönottotarkastuksesta. LVI-asioita halusivat vielä tarkastella, ihan hassuksi menee koska me joudumme nyt luultavasti ostamaan työpanosta alkuperäiseltä lvi-suunnitelman tekijältä, joka ei sittemmin ole kertaakaan käynytkään meidän raksalla. 

Tuntuu että aina kun rakennusvalvonta avaa sanaisen arkkunsa niin rakentajalta menee satasia kankkulan kaivoon. Täysin turha tarkastus tulossa. Meidän lvi-töissä ei ole mitään vikaa. 

Pänniihän tämä… Mutta se kaupungin lvi-insinööri on nyt sitten tilattu käymään läpi meidän lvi-suunnitelma, tai jotain sellaista. Puhelinkonsultaationa tuolta lvi-suunnitelman tekijältä ei kuulemma käy. Pitää tulla paikalle. Terveen järjen käyttö olisikin varmasti ohjesäännössä kiellettyä. (Meidän lvi-töiden toteuttaja ja alkuperäistä suunnitelmaa paremmaksi rukannut ihminen on kaksi viikkoa etelänlomalla, joten hän ei voi olla paikalla konsultoimassa.)

Vähänpäs meinaa nyt ärsyttää mutta ei anneta sille valtaa.

Myöskin Saunalahti muisti meitä tänään jollain aivan järjettömällä laskulla valokuidusta! Valokuitu kun on maksettu ja nyt pätkäisivät jollain tonnien lisälaskulla. Lisäksi kirjeessä oli mainittu, että kuukausimaksu on tästä lähtien jotain tonnin luokkaa. Ehkei nyt kuitenkaan. 

Toki on ilmiselvää että tässä on takana virhe, mutta tässä vaiheessa sitä alkaa jo uskoa kaiken mitä postilaatikosta tungetaan nimellä lasku. Jos joku sanoo että jonkin asian hinta on kymppejä, niin sitä heti kysyy että ai kymmeniä tuhansia. 

Minusta on kyllä ihanaa, että raha-asiat pikku hiljaa siirtyvät sellaisiin sfääreihin joita voi käsittää. Leipä kaksi euroa, villapaita neljäkymppiä, omenapussi kolme euroa. Miten ihanan rauhoittavaa. Tavallista tylsää arkea, jossa ei näyttäydy viisinumeroisia laskuja laisinkaan. 

Tänään ja huomenna vietän iltani raksalla siivoten, torstaina alamme liikuttelemaan tavaraa ja tekemään muuttoa. Milloin sitten oikeasti muutamme, vai muutammeko ensin ihan vaan leikisti ja luvan saatua oikeesti..? Saas nähdä. 

Illan ratoksi ihanuus…

Tänään kiinnitettiin seinään meidän ihana uusi Om. 

OmOmOmOm. Omkos vähän tyhmää olla näin innoissaan liesituulettimesta? Mutta se on niin hieno. (Kuva on otettu iltapimeällä, heikko laatu…)

 

Lopputohinaa

Maanantaina on käyttöönottotarkastus! Sitä varten tehdyt sähkötöiden lopputarkastus-pöytäkirjat tehtiin eilen, joka ikinen pistorasiakin piti koeponnistaa eli mitata niistä jännitteet ja merkitä sähkösuunnitelma-karttaan.

Ilmastointikone on myös käynnissä ja ilmastoinnin tarkistusmittaukset parhaillaankin meneillään. Tähän viikkoon on omaa jännitystään antanut meidän Ilpon murtunut  kylkiluu, Ilpo oli kaatunut kotipihallaan viime viikonloppuna. Meidän suvussa ollaan pioneerihenkisiä ja ajatellaan että jos kylkeen sattuisi kotona saikkarillakin ollessa, niin voi siihen sattua töitä tehdessäkin. Eli hatunnostot Ilpolle! (Tässä nyt puhutaan veljessarjasta jotka ovat sen verran rautaisia tyyppejä, että perässä tulevat sukupolvet voivat vain ihailla. Yksi murtunut kylkiluu ei ennenkään ole hidastanut ketään näistä. Kipsatusta jalasta vedetään naulat itse tongeilla pois, ja puista pudotaan moottorisahan kanssa, jne. Tiedättehän nämä raivaajasukupolven vesat.)

Näin rakentamisproggiksen loppuvaiheessa on todellakin yllättänyt lopun hitaus. Vaikka ei kai sen pitänyt yllättää, kyllähän se oli tiedossa. Silti ainakin isännälle on aiheuttanut ristiriitaisia fiiliksiä mm. se, että kuinka kauan voi mennä johonkin ikkunalistojen tekoon. Ja että 4,5 metriä korkealla olevien pikkuikkunoiden listojen tekoon voi mennä vieläkin kauemmin. =)

Muutto uuteen kotiin lähestyy, ja kyllähän se tuntuu mahtavalta, siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta fiilis on nyt aika väsynyt, ja tietäähän sen että tässä on aika rankka viikko vielä edessä. 

Loppuun kuvia, tilanteen päivittäminen tänne blogiin on vähän jäänyt… 

Keittiösaarekkeen takaseinä on verhottu lasitiilillä.
Tässä vähän isommassa mittakaavassa. Saareke on 150cm korkea.
Saarekkeen kaluste-puoli.
Porraskaide on lasia, terästä ja kuultomustaksi petsattua puuta.
Takkahuone

Kodinhoitohuone, vielä ovia vailla.
Kodarin saarekkeessa on nyt jo oikeasti taso vaaleaa puuta. Tästä vielä puuttuu, samoin ovet ovat jo paikallaan.

Saunan pukuhuone. Paneeli on tervaleppää. Ovien pinnassa on vielä suojakalvot.

Pukuhuonetta, Ikean ostoksiakin siellä jo paikoillaan. Lasiovi vie pesuhuoneeseen.
Tällaiset kattoluukut meillä on kahdessa makuuhuoneessa. Ylhäällä varastot.

 Nyt täytyy lopettaa tämä bloggerissa roikkuminen ja ruveta touhuun, väliaikaiskämpän kasaan pakkaaminen on pahasti vaiheessa vielä… Sanotaan nyt että aloitettu kuitenkin.
 

 

Hengissä ollaan mutta väsyttää

Helmi-maaliskuun vaihteeseen joskus suunniteltu lopputarkastus meni uusiin aikatauluihin syystä että Enerventillä ei ollut varastossa tilaamaamme ilmanvaihtokonetta. Rupesivat sitä tehtaallansa tekemään ja asiat saivat taas yhden viivästyksen. Nyt on Pelikaani sisällä talossa. Suursiivousta tarvitaan ennen kuin sen voi käynnistää ja säätää.

Ilmanvaihtokone on kyllä aivan hervottoman kokoinen laite, jotenkin paljon suurempi kuin voisin ikinä kuvitella. Onhan se tosi tärkeäkin, talon keuhkot. 

Olemme kyllä nyt tosi väsyneitä jo. Muuttopäiviksi pistin juuri virkavapaa-anomuksen sisään, ei ensi vaan sitä seuraavalla viikolla to-pe. Joskos tämä aikataulu pitäisi. 

Fine Mainframen porukka on kulkenut talolla sähköohjelmointiensa kanssa, niistä on tulossa tarkempi kirjoitus kunhan saadaan aikaan…

Nyt on semmoinen tunne, että pitää vaan jotenkin jaksaa loppuun asti. Blogimaailmasta on kyllä ollut kovasti iloa, jotkut tietyt blogit joissa mennään suunnilleen samaan tahtiin, tsempataan toisiamme. Ja monet muut jotka ovat jo todistetusti selvinneet tästäkin vaiheesta. 

Väsyttää aivan törkeästi tämä raksailu. Aamuisin kipitän kuin gaselli kohti työpaikkaani, siellä on niin ihanaa olla kun on lupa unohtaa raksahommat koko päivän ajaksi. Toisin on Petrillä, joka nyt viimeistelee taloa. 

Meillä molemmilla on sitkeä kestoflunssa joka ei ota lähteäkseen, ei vaan ole ollut aikaa ja mahdollisuutta sitä potea pois. 

Joko mainitsin että meitä väsyttää.

 

Kuvakuulumisia

Meillä ollaan flunssaisia aikuisten voimin, itse olen ihan saikkulomalle asti joutunut. Tämä vuodenaika vie veronsa, ja rakennusajan rasitukset painavat kyllä kropassa. Ainakin itselläni viikkoja jatkunut flunssakierre lienee elimistön tapa huomauttaa että hei mimmi, kierroksia alas. Nyt ei vaan olisi oikein hyvä hetki semmoiseen himmailuun. Sairastaminen tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, vaan onhan se pakko taipua päivän parin saikkarille. Ehkä on aikaa sairastaa kunnolla joskus keväämmällä. 

Raksahommat ovat silminnähden hidastuneet kun joka ikistä asiaa pitää vääntää ja kääntää ikuisuus. Viimeistely on semmoista. No, koska blogihiljaisuudessa ollaan oltu, niin onhan tässä isoja edistysaskeleita esiteltävinä. Keittiökalusteet on asennettu ja kivitaso sekä kodinkoneet. Liesituuletinta ei vielä koska välitilan laatoitusta ei ole tehty, ja kaappien ovetkin puuttuvat. 

Saarekkeen takapuolen ongelma ratkaistaan muuraamalla siihen lasitiiliä. Siitä tulee hieno, sitten joskus kun jollakin ikinä on aikaa tehdä kyseinen työ. Tuossa alimmassa pikkukuvassa näkyykin meidän lemppari-kodinkoneemme kahvikone, siinä se nököttää mikron takana ja on jo ollut kovassa käytössä! Huomioikaa myös presidentillinen Festivo, kaipa kaikki ovat lukeneet että tasavallan presidentti Niinistö on ostanut Suomen Kotikylmiön osakkeita isolla rahalla  😉

Saareke on 150 cm korkea, mutta ei se tunnu ollenkaan liian korkealta kun tila on korkeimmillaan neljän ja puolen metrin tienoilla. Saareke peittää myöskin ruokailutilan suuntaan kivasti keittiön ”likaiset” osat kuten tuon tiskialtaan ja lieden tienoon. Avonaisen ”olokeittiön” iso ongelma on mielestäni justiinsa se, että keittiössä ei sitten saisi olla ollenkaan sotkua ikinä. Ehkä jollakin on näin, itse epäilen… Joten tämmöinen piilotettu sotkunurkka sopii minulle erinomaisesti. 

Seuraavassa kuvassa on pari yksityiskohtaa. Korpilahden mustaa tasoa lieden kohdalta kuvattuna, tykkään ihan hirveästi tästä ja se on juuri niin hieno kuin toivoinkin. Tilasimme tason suoraan paikalliselta kiviveistämöltä, tuo Korpilahtihan on tässä ihan lähellä. Kuvaaminen on vähän haasteellista kun pinta on niin kovin kiiltävä…
Ja toisessa kuvassa on keittiön ikkunan listoituksen vaiheesta, eikös kannattanutkin nähdä vaivaa listojen kanssa ja pyrkiä ikkunan puitteen kanssa täysin samanlaiseen lopputulokseen. Nyt lista sulautuu todella hienosti puitteen kanssa yhtenäiseksi pinnaksi. Ainoa ero on, että kun ikkunanpuite on tehty pohjoisen hitaasti kasvaneesta männystä ja lista taas ties mistä virosta tms. tuodusta männystä, niin listojen valinnan kanssa keskeisimmille paikoille saa olla aika tarkkana kun vuosikasvujen suuruus on vähän eri luokkaa… Puun syyn kuviot siis ovat ihan eri kokoluokassa.  



Ja viimeisessä kuvassa vilautan alakerran pikkuwc:n kalusteita, yllätyittekö, hah! Meillä on siis muutakin kuin valkoisia kalusteita, nimittäin juurikin nämä tässä ovat ainoita. Alakerran wc on sauna”osaston” vieressä, joten pääsimme tässä pikkuvessan sisustuksessa vähän toteuttamaan rakkauttamme suomalaista koivua kohtaan. No ei se liene suomalaista tuo Ikean käyttämä koivu, mutta sanotaan että se voisi olla…

Peilikaappi ja seinäkaapit ovat Björken-sarjaa, käsienpesuallas on myös Ikeasta ja sen alle on seinään kiinnitetty Molger-penkki. Hana on Oraksen kosketusvapaa Cubista. Tähän kalustevalintaan liittyi kyllä aivan selvä riski että lopputulos on kauhea, kummallinen, mauton. Mutta tykkäämme! Kannatti siis mennä fiiliksellä ja ottaa riski. Kalusteina nämä olivat erittäin huokeita vallankin ollakseen massiivipuisia.

Kituviikot

Kyllä on odottavan aika pitkä.

Loppua kohden tiivistyy muutkin kuin aikataulut, ainakin pankkitilin sisältö on jo aika tiivis. Keskustelimme jo leikkimielisesti siitä, kumpi sirkkelöisi sormen irti jotta vakuutuksesta saisi rahaa. Ehhehe. No, armas aviopuolisoni on kerran sirkkelillä sormeen tuntumaa ottanut, joten nyt olisi sitten ehkä minun vuoroni..? Taidan jättää kuitenkin väliin.

(Nyt jos meille sattuu oikeasti joku tapaturma, niin mitähän mieltä vakuutusyhtiö on tästä blogikirjoituksesta.)

Ehkä eniten kitumista aiheuttaa tämä motivaatiokämppä. Siivous ja kodinhoito täällä ei kiinnosta todellakaan enää ketään. Tarvitsee varmaan kohta liikkua kengät jalassa. 

K-S Parvekelasituksen asentaja on asentanut parvekkeen kaiteiden rungot ja kiinnittänyt rappusten lasikaiteiden tolpat. Kahvikone on asennettu saarekkeeseen ja kahvia keitelty, jee! Se on jännä masiina, jonka kanssa varmasti tulee vietettyä paljonkin laatuaikaa. Mikroaaltouuni on kanssa paikallaan. Polar Granitin tyyppi oli käynyt tänään ottamassa viimeisimpiä mittoja, ja vei keittiön altaan mennessään tuodakseen sen takaisin tason kanssa perjantaina. 

Kalusteiden kasaaminen on meneillään, niin vaatekaappia kuin kylppärikalustetta tekeillä. Keittiön yläkaapit ovat asentamatta ja osa alakaapeistakin vielä. 

Saunakin on valmis! Siis ihan valmis! Olen niin onnellinen. Se on ihana, aion muuttaa sinne. 

Petrillä on iso listoitusurakka käynnissä. Niin ja viimeiset pellitykset on tehty tänään. Ostimme viikonloppuna myös lupaavan ulkovalaisimen jota nyt kokeiltiin talon seinään, ja se on täydellinen. Niitä siis hankitaan lisää. Itse valaisin ei paljon ulkonäöllään koreile, se näyttää lähinnä isohkolta valonkatkaisimelta. Tämän hetken suosituin malli näyttäisi olevan metallinvärinen putken mallinen ylös ja alas osoittava lamppu, ainakin meidän alueellamme näin on. Me löysimme nyt ihan sattumalta juuri sellaiset valaisimet, joiden valokiila on kuin mitoitettu meidän ulkovalaisimien paikkoja varten. Ihan kuin alusta asti olisi suunniteltu juuri näille lampuille koko ulkovalaistus.  Mikä ei todellakaan ole totta, sillä meidän on ollut todella vaikeaa löytää silmää miellyttäviä ulkovalaisimia. Maalaisromanttisia yksilöitä löytyy pilvin pimein, vaan eihän sellaiset meidän taloon sovi.  Ja meidän mielestämme valo on pääosassa eikä itse valaisin! Tietysti olisi suotavaa ettei valaisin esiintyisi susirumana silloin kun se ei ole päällä.Mielellään ei tarvitsisi esiintyä juuri ollenkaan. Tuommoinen nyrkin kokoinen ei minkään näköinen pieni laatikko seinällä on aivan täydellinen. 

Minä ostin tuttavalta käytetyn tuolin ja toin sen jo raksalle. Joskus kysyntä ja tarjonta kohtaavat näin ihanasti ja oikea-aikaisesti!  En kyllästy tuohon muotoon ikinä. Se on niin kaunis. Satulavyöt täytyy lähiaikoina uusia, mutta nehän ehtii sitten joskus.

nojatuoli 406, Artek