Sohvan uudistusprojekti osa I

Rakas, rakas Interface Tatum-sohvamme on ollut kesä-heinäkuusta lähtien varastoituna. Ensinnäkään sille ei olisi oikein ollut tilaa väliaikaiskodissamme. Ja toiseksi sitä oli rakastettu niin kovin, että verhoilut vetelivät viimeisimmät virtensä juuri ennen muuttoa. 




Voi kuulkaa, kyllä tässä on tullut hyvin selväksi mikä on se ykköshuonekalu kodissa. Asia kristallisoituu erittäin kivuliaasti, kun sohva on korvattu yhdellä ihan mukavalla mutta yhdenistuttavalla tuolilla sekä muutamalla muulla tuolilla, joiden mukavuudesta nyt voi olla montaa mieltä… Sohvaa kaipaava perhe on kyllä keksinyt kaikenlaisia virityksiä tähän ongelmaan, esimerkiksi tuolien asettelu ”junaksi ja niiden vuoraaminen tyynyillä ja vilteillä. Lattialla on myöskin löytynyt kivoja asetelmia tyynyjen ja peittojen muodossa. Olohuoneen pöytää käytetään jalkarahina kaiket illat. 

Tatum on hankittu 2001 ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Se oli silloin rakkautta ensi istumalta. Hinnassa oli siihen aikaan viisi numeroa ja se alkoi kakkosella, mikä oli aika kova hinta sohvasta silloin. Nyt aiomme kunnostaa sohvan. Se täytyy verhoilla uudestaan kauttaaltaan, niin istuin- ja selkätyynyt kuin  runkokin. Lisäksi ristikkäiset vyöt istuinpehmusteen alla ovat ajan saatossa venyneet, ne olisi nyt tarkoitus uusia ja mahdollisesti korvata satulavöillä.  Nämä ovat sellaista kuminauhan tyyppistä ainetta joka on menettänyt ryhdikkyyttään. Tuo repsahdus näkyy siten, että sohvan ”keskikohta” painuu istuessa vähän turhan paljon kohti lattiaa. Superlon-tyynyjen päällä olevia vanupehmukkeita joudutaan osin uusimaan jotta saadaan tyynyihin niiden kadottamaa ryhtiä takaisin, ja höyhentäytteisiin selkätyynyihin varmaan lisätään vähän höyheniä. 

Olen pyytänyt tarjouksen sekä oikealta verhoilijamestarilta, jolla on kymmenien vuosien työkokemus, sekä paikalliselta välityömarkkinoita edustavalta Sovatek-säätiöltä. Koska heidän tarjouksena pyörivät samoissa arvioissa – työ sekä keskihintainen kangas jonka menekki n. 20 m – taidamme valita sen ihka oikean verhoilijamestarin työtä tekemään. Hintaa tälle tulee n. 1600-1800 Euroa olettaen että verhoilukangas valitaan hintaluokkaan 40E/m. 

Toki tuolla rahalla saa parikin sohvaa, mutta tykkäämme tästä omastamme ja aiomme sen laittaa kuntoon. Käytännössähän tämmöistä operaatiota ei kannata tehdä sohvalle, jonka runko on huonoa työtä. Käytännössä kun avasin Tatumin runkoa, sain huomata että kyllä näihin ns. kotimaisiin laatutuotteisiinkin laitetaan silkkoa sisään. Mm. ei-näkyviin-jäävät kankaat ovat ohuita (=halpoja). 

Lauritzonsin sivuilta nappasin ihanat fiilistelykuvat wools & naturals -kangaskokoelmasta. Oikealla ylin pikkukuva on Punto-kangasta jota sohvassamme nyt on. Muut sitten villaisia ja pellavaisia ihanuuksia. Tuossa isommassa sisustuskuvassa on ehkä makuuni nähden hieman turhan ”rehevä” tunnelma, mutta siinä on ihania materiaaleja kauniisti esillä. 

Värin suhteen olen sitä mieltä, että ainoa oikea väri sohvalle on harmaa. Se käy kaiken kanssa. Tylsää mutta varmaa. Ehkä nyt voitaisiin mennä hieman tummempaan harmaaseen kuin edellinen verhoilu. 






Mistä näitä viikkoja oikein tulee?

Taas on perjantai, aika se vaan juoksee! Meillä on suunnitteilla huomisen ohjelmaksi hilpeä perheretki Kuopion Ikeaan – tänne Jyväääskylään kun ei Ingvar ole liiketoimintaansa ulottanut. Kodinhoitohuoneen kalusteita, kylppärikalusteita mahdollisesti, kaikenlaista on ostoslistalla. Mattoa, verhoa, työpöytää, täytyy nyt vähän katsella paikan päälläkin niitä asioita joita listaamme on kertynyt. Ikeasta kun itselläni on semmoisia kokemuksia, että kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvastojen ja nettisivujen kuvauksiin ei voi aivan luottaa, pitää päästä kopsuttelemaan ja heiluttelemaan. 

Onko teillä minkälaisia kokemuksia Ikean kylpyhuonekalusteista? Kertokaahan pian! Elävän elämän kokemukset olisivat nyt tärkeitä kuulla.

Luin jostain, että Ingvar Kamprad ajelisi edelleen ikäkululla Hiacella ja elelisi hyvin askeettisesti. Tiedä häntä. Ainakin Ikean viimeisimmän paperikuvaston kannessa oli kuva 50-luvulta peräisin olevasta Ikea-nojatuolista, joka on ollut Ingvarin kotona koko tämän ajan. Näytti niin siistiltä että tuskin I.K. on siinä kauhean paljon istunut, on tainnut olla huppu tuolin päällä koko ajan  =D

Raksakuulumisia: Tasoitemiehet ovat lähteneet, maalari-Mirkkakin sai työnsä päätökseen. Mirkka maalasi meidän ison korkean tilan, maalaamme itse muut. Ensimmäisen valmistuvan huoneen titteliä on nyt saunan sijaan lähtenyt tavoittelemaan askarteluhuone, jossa on seinät maalissa, hyllyt kohta seinässä ja laatat jo lattiassa. Jos laatta-Asko on saanut saumattua lattian tänään niin se on sitten siinä. 

Tässähän tietenkin on tavoiteltu sitä, että meillä on nyt varastointitilaa! Valmis huone, tyhjää lattiaa, hyllyjä seinällä. Tasoitustöiden aikaan raksan sotkuisuus on saavuttanut aivan uudet sfäärit. Tasoitepöly on pientä sen tavararuljanssin rinnalla, mitä on jouduttu tekemään kun kamaa on siirrelty yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan. Petri on raahannut ihan hirmuisen määrän tavaraa. Sivujuonteena tässä on se, että työaikaan kaikki kulkevat ympäriinsä ja etsivät tavaroita. Missäs sejase onkaan? Onko kukaan nähnyt sitä ja sitä juttua? Asiat ovat eilen olleet jossakin ja tänään jossakin ja huomenna jossain kolmannessa paikassa, tähän asti kai on ollut aika hyvin organisoitua. 

Itse olen hervottomissa perjantaifiiliksissä ja vähän irti maasta nyt, kummasti nämä raksailufiilikset edelleen heittelevät aivan äärilaidasta toiseen. Yhtenä päivänä voi olla aivan valmis myymään koko p**kan, toisena päivänä on pulppuilevan onnellinen ja kaikki menee kuin elokuvissa. 

Materiaalikollaasi

Kuluneella viikolla olemme saaneet kotoutettua raksalle vielä puuttuneen osan  laatoista, ja parkettitoimituskin tuli Karelia Upofloorilta suoraan. 

Isossa kuvassa on Saima Classic-parkettia, viereisissä kuvissa Saiman rinnalle on aseteltu meidän muita laattavalintojamme. Saima on minulle pitkäaikainen rakkaus, ja emme me nyt mitään muuta parkettia edes harkinneet. Saima on valmistettu vaneritekniikalla, eli se koostuu tuommoisista ohuista sauvoista.

Vaaleamman harmaa laatta on 60 x 60 kokoa, sitä tulee keittiön lisäksi alakerran takkahuoneeseen ja siihen välittömästi liittyvään ”käytävään” ja  kodinhoitohuoneeseen. Nimeltään tämä ihanuus on Rock, ja sen toimittaa abl. 

Tummanharmaa 10 x 10 laatta on nimeltään Taurus Granit, se on myöskin abl:n valikoimista. Tätä laattaa tulee sinne tänne, mm. pikkuwc:t, kodinhoitohuoneen pyykkitila, arkieteinen.  

Laitoin vielä kuvaan myös kylppärin seinän Tulikivi mosaiikkilaattaa, lisäksi kylpytilojen lattiaan tulee 10 x 10 Tulikivi classic -laattoja. Tai siis ei mitään tule, ne ovat lattiassa jo! Odottamassa pesua ja suojakäsittelyä saumauksen jäljiltä. 

Olen todella tyytyväinen näihin  valintoihin. Eri materiaalit juttelevat keskenään ja ovat samasta maailmasta. Materiaalit eivät ole pääosassa vaan ikäänkuin taustana ympäröivälle luonnolle, sen kanssa harmoniassa. Rauhoittavaa, luonnollista, juuri sitä, mitä haettiinkin. Näiden kaveriksi ihan valkoiset seinät. 

Lisäksihän meillä on valkoista seinälaattaa kiiltävänä. Vanhempien makkarin yhteydessä olevassa kylppärissä on sitten omat materiaalinsa – Pukkilan Bamboo-laattaa mustana ja valkoisena sekä Koodi-laattaa valkoisena lattiassa. Laitan niistä kuvaa toiste. 

Kerron myös toiste, kuinka näihin materiaalivalintoihin päädyttiin. Eli mikä oli meidän tapamme käyttää sisustussuunnittelijan apua, ja miten löysimme sen meille oikean. Moni sitä varmastikin miettii että käyttääkö vai eikö käyttää. Aihe ansaitsee ihan oman otsikkonsa. 

Nettisurffailuun: 
www.abl.fi , sieltä suosittelen erityisesti osiota suomalaisia koteja , hienoja inspiskuvia kauniisti toteutetuista kodeista. 

www.saimaparketti.fi -sivuilta löytyy vaikka miten hienoja tapoja käyttää Saimaa! Me päädyimme classiciin ilman mitään erikoisladontoja tai värejä, vaikka pikkuisen kutitteli kokeilla jotain erilaistakin. Suosikkini noista mahdollisuuksista olisi ollut laittaa sinne tänne Saima Raitaa ja/tai Wirkkalaa. Tykkään myös mahdollisuudesta nostaa parkettia seinällekin, seinäpaneelin tapaan.




Tasoitus ja maalaus

Rumassa kaunista? Tasoitustyö-asetelma.

Tasoitustyöt on tehty yläkerrasta kokonaan, alakertaa vielä tasoitetaan. Maalaus on myös aloitettu tänään. Tarkkasilmäinen voi huomata takaseinässä pienen maalatun kohdan.

Itse totuttelemme vielä tähän valkoisuuteen. Sisäseinät olivat niin kauan betoninharmaat, että niihin ehti jotenkin kiintyä. Kaikki näyttää niin erilaiselta nyt. Avarammalta. Hienommalta. 

Ulkopuolella on jatkettu ulkoverhouksen asentamista, ja talo on saanut sen myötä viimeistellympää ulkonäköä ja luonnetta.

Sisääntulonäkymä

Olohuoneen nurkka

Uutta viikkoa kohti!

Alkavaan viikkoon Betonian raksalla lähdetään tilanteessa, että tasoittajat siirtyvät yläkerrasta alakertaan. Yläkerta on siis tasoitettu. Katot on maalattu. Eilen katselin hieman kriittisesti korkean oh+k+rt -tilan kattoa, se näytti jotenkin laikukkaalta ja ikäänkuin ruiskumaalaus olisi epätasaisesti tehty. Petri oli sitä mieltä, että epätasaisuuden tuntu johtuu siitä, että pinta ei ole täysin kuiva. Into tarkastella jälkeä uusin silmin tuli siitä, kun ikkunoista otettiin muovit pois. Näki paremmin! 

Tasoitustöitä meillä tekee Tasoitus ja maalaus Viilos, heillä on oikein hyväntuulinen ja ammattitaitoinen porukka eikä mitään ongelmaa ole sinänsä ollut. Viiloksen porukka myös maalaa tuon korkean tilan seinät, samoin eteisen ja porraskäytävän, niissä on haasteellisempia korkeita tiloja. Maalaamme sitten itse muut huoneet. Seinistä tulee valkoiset kaikkialla, vain lastenhuoneissa lapset saavat valita yhden seinän haluamallaan värillä. Myöskin työhuoneesta maalaamme varmaankin yhden seinän harmaalla, jotta ”teema” säilyy. 

Laatoitustyöt ovat siis meneillään, odottelemme vielä osaa materiaaleista. Laatat eivät ole kaikki tulleet, parkettitoimitusta odotellaan. 

Huomenna raksalle tulee sähkösuunnittelumme tehneen yrityksen Fine Mainframen (finemainframe.fi) suunnittelija, he ovat nyt ohjelmoineet jonkinlaisen piirikortin tms. jota kai nyt aletaan asentaa ja testata paikoilleen. Meidän sähkösuunnitelmasta ja sen toteutuksesta postaan erikseen, sitä varten täytyy vaan hieman (eiku ihan kamalan paljon oikeesti) skarpata… tai pyytää vaikka isäntää kirjoittamaan. Meille tuleva järjestelmä on tuon Fine Mainframen oma tuote, ja he ovat olleet mukana suunnitteluprosessissa alusta lähtien. 

LVI- ja sähköasennusrintamalla taitaa olla aika hyvässä vaiheessa valmista! Ilmastointikone puuttuu. Tässä vaiheessa ihan hirrrveen paljon kiinnostaa koko koneen osto, kun se on kallis… Kääk. Mutta kaipa se on pakko asentaa vai mitä. Vähän huonoa voisi elo olla uudessa talossa ilman ilmastointikonetta. Semmoiseksi on suunniteltu Enervent Pelican eco ede-konetta, jos tuo nyt jotakuta kiinnostaa.  

Kodinkoneita

Nyt on jo mukavaa fiilistellä ihan näillä loppusuoran asioilla. Tosielämässä ei olla ihan tässä vielä… Mutta nämä Siemensin koneet on meille ollut jo ostettuna useita kuukausia, messuostoksena tarttuivat ”mukaan” hyvissä ajoin. Keittiökalusteiden toimitus on sovittu helmikuun alkupuolelle ja silloin näitäkin sitten laitetaan paikoilleen.

Suunnitteluvaiheessa sitä oli tosi mukavaa haaveilla kaikenlaisesta, kuten että kodinkoneet ovat sitten Mieleä. No, vaaleanpunaiset silmälasit tippuivat silmiltä Mielen messuosastolla. Hinnat ovat hurjia, olkoonkin että uskon kyllä täysin siihen että ne olisivat pitkäikäisempiä ja laadukkaampia. Mutta Siemensistä on meillä myös hyviä kokemuksia. Ja vaikka ei Mielestä kaupoille lähdettykään, niin ovat nämä nyt paljon paljon hienompia keittiökoneita kuin mitä meillä ikinä on ollut! Mm. ensimmäinen induktiotasomme ikinä. Pyrolyysiuuni. Rajaton keittoalue. Ja niin edelleen, hienouksia kerrakseen! Muutan ehkä asumaan keittiöön. Ai niin, asun siellä jo aika paljon, kolmen nälkäisen pojan äiti kun olen… Mutta sitä suuremmalla syyllä kai on hyvä panostaa työvälineistön laatuun… 

Alun perin teimme koneista kaupat Veikon Koneen kanssa, mutta tässä välissä Veikon liiketoiminta siirtyi yrityskaupassa Expertille. Expertin kanssa tässä onkin viime aikoina joutunut olemaan tekemisissä, sillä yllättäen vuodenvaihteen molemmin puolin aloin saada puheluita kuorma-autoilijoilta. Olisi kylmiöpakastin. Pesukone. Liesituuletin. Kä-KÄÄKKK! Siis täysin keskeneräiseen tilanteeseen. Siinä piti sitten löytää masiinoille väliaikainen sijoituspaikka, onneksi ne saatiin varastoitua Jyväskylän Expertin varastoon. Hetkeksi kihosi hiki otsalle, kun ajattelin meidän keskeneräistä raksaa ja siellä laatikkokaupalla kodinkoneita pyörimässä.  

Tiskari, kriteerinä oli että aterimille oma taso. (Tänne motivaatiokämppään ostin markkinoiden halvimman – 200 Euroa – Boschin koneen ja sekin pesee oikein hyvin ja on varsin hiljainenkin! Siihen verrattuna tuntuu vähän hassulta maksaa moninkertainen hinta.Tuossa halppiskoneessa on paljon muoviosia ja siitä kai sen edullisuus tulee. Kokoonsa ja oletuspainoon nähden se oli epätodellisen kevyt paketti, jaksoin nostaa sen yksin.)

SN46T594SK

Induktiotaso ja uuni: 

 EH675MN11E

 HB73G4540S

 Mikroaaltouuniksi valittiin muiden koneiden ulkonäköön sopiva ja hinnaltaan matalampaa keskitasoa oleva, kun ei meillä ole minkään maailman tarvetta aivan ihmeellisille ominaisuuksille siinä mikrossa. Kaurapuuron keitto ja ruoka-annoksien lämmitys on riittävä taso. Mielettömän kalliita ja ihmeellisiä mikroaaltouunejakin muuten on olemassa! Tämäkin on ihan hurjan hieno, siinä esim. ei ole sitä tavallista pyörivää alustaa vaan se mikroaaltoja lähettävä osa pyörii mikron sisällä! Nerokasta!

 HF25M2R2

Luksusta, kahvikone! Moccamasteri työnnetään komeroon ja otetaan esiin vain suuria volyymeja vaativissa kahvinkeittohommissa. Tästä olimme yksimielisiä, ansaitsemme tämän sen melko suolaisesta hinnasta huolimatta. Kelpaa keitellä aamukahveja. (Mitään elinkaarikustannuksia kahvinkeitolle ei lasketa. Olkaapas hiljaa siellä. Kahvi on pyhä asia.)

 TK76K573

Jääkaappi-pakastimen virkaa toimittamaan on tulossa rosteripintainen Festivo-kylmiö. Lisäksi arkkupakastin laitetaan alakerran askarteluhuoneen nurkkaan.

 

Kerrankin pitäisi olla riittävästi tilaa jääkaapissa. Messutarjouksena saimme kylmiöön jääpalakoneenkin edullisesti, ja Petrihän on aina haaveillut semmoisesta joten nyt kohta meillä on! Messutarjouksena Festivoon tuli myös lasihyllyt ja joku ihmeen juureslaatikko. Sinänsä erittäin hassua, että jossain näin kalliissa vempeleessä voi olla normaalisti vakiona ritilähyllyt! Ja vihanneslaatikkokin pitäisi ostaa erikseen! Nöy!


Oma unelmani toteutuu liesituulettimessa, olen aina halunnut tämän siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa silmäni kohtasivat siitä kuvan. Tämä lasinen upeus silittää jotain sielussani. Ihana Elica Om. Se on vaan niin kaunis. Elicalla on muitakin todella hienoja liesituulettimia. www.elica.fi

 

Luvattuja kuvia

Ulkoverhousta on kiinnitetty niin pohjois- kuin tässä olevaan eteläpuolenkin seinään. Kuvakulma on, että kuvaaja seisoo (vielä puuttuvalla) terassilla. Iso ikkuna oikealla on yksi lastenhuoneista ja puoliksi näkyvä ikkuna vasemmalla on takkahuoneen ikkuna. Niin ulkoverhouksen kuin ovenkin värisävy on Tikkurilan turve ja kyseessä on siis Valtti-käsittely. Ulkoverhoukseen tulee vielä toinenkin sively jolloin väristä tulee tummempi. Hieman siis eri väriseksi jää tuo ulkoseinä ja ovi, osittain varmasti syynä on se, että ovihan on lakattu ja verhouslaudat taas tietenkään eivät. Mutta jälkiviisaasti voisi sanoa, että olisihan tuota voinut pyytää Kaskipuuta valttaamaan ovet kahteen kertaan ennen lakkausta. Tosin ikkunanpuitteiden kanssa tuo oven sävy käy aika lailla yksi yhteen. Ovi on siis Kaskipuun Tervas.

Tässä yläpuolella yläkerran k+rt+oh -tilan tasoitetyöt ovat meneillään. 
Alapuolella olevassa kuvassa odottelee meidän Harvia-saunamme asennusta. Se odottelee siksi, että laatoittajan ohareiden myötä mm. tämä asia jäi aikataulustaan ja jouduimme varastoimaan saunan tähän pukuhuoneeseen odottamaan laatoituksien valmistumista. Saunaan niin lauteet kuin seinät ja kattokin tulevat lämpökäsitellystä haavasta. Perinteinen valinta. Kuten kuvassa vähän näkyykin, niin laatoitustyöt ovat nyt meneillään. Pukuhuoneen ovi on Kaskipuun Kelo 
 

Tässä on pieni näyte Tulikivi classic-laattaa, sauman väri on lattiassa Kiillon grafiitinharmaa. Kylppärissä on yksi seinä pienempää vuolukivimosaiikkia, se taas on saumattu vaalealla, marmorinvalkoisella. Vaikutelma on ihan eri! Saumavärien kanssa oli aikamoinen pähkäileminen, niihin liittyy niin käytännöllisiä kuin esteettisiäkin asioita. 
Sauna-kylpyhuoneeseen kun tulee vuolukiveä kahta erilaista sekä valkoista isoa laattaa, niin jouduimme tekemään kompromissin ja saumaamaan valkoiset laatat marmorinvalkealla saumalla. Alkuperäinen tarkoitus oli nimittäin puhtaanvalkea. Kiillon puhtaanvalkoinen näytti kuitenkin hieman siltä, että se oli kirkas mutta jotenkin veti lämpimään sävyyn päin kuitenkin. Mosaiikkiin tuo puhtaanvalkea olisi myös ollut aivan liian kirkas, tummat kivet suorastaan hyppäsivät irti siitä. Mosaiikkiin kävi loistavasti marmorinvalkea saumaväri, se taittoi kivasti samaan kylmään harmaaseen. Vaalea sauma tuo vuolukivestä todella hienosti esiin kiven vaihtelevan luonteen, tummempi sauma taas luo rauhallisen ja tasaisemman vaikutelman. 

 

Blogihiljaisuudesta, päivää.

Oho, tulipas vietettyä pitkä kirjoitustauko. Pistetään vaikka joulun piikkiin.

Raksalla on aikataulu päässyt vähän kaatumaan. Pääasiallisena syynä lienee oharit tehnyt laatoittaja. Taisin siitä jo kirjoitellakin aiemmin, silloin vielä odottelimme että josko hän ilmaantuisi jostakin, vastaisi puhelimeen. No ei kun ei. Muutaman vesiperän jälkeen löysimme sitten Askon. Mutta siihen tuhlaantui lopulta monta viikkoa, kun nuo juhlapyhätkin vielä osuivat siihen väliin.  

Asko on nyt laatoittanut seiniä saunassa, kylpyhuoneessa, ja pikkuvessaa ja yläkerran vanhempien kylppäriä. Lattiapintamateriaalien tilauksen kanssakin oli aikamoinen veivaaminen, kilpailutimme kahta rautakauppaa ja siihen meinasi mennä vähän liikaa aikaa. Lopulta kun laattoja sitten haettiin, niin kävi ilmi että tilaus ja toimitus eivät olleet ihan samansisältöiset. No, onneksi ne sekaisin menneet laatat olivat vain kahta eri kokoista valkoista laattaa, joten emme jaksaneet sitten lähteä niitä veivaamaan edestakaisin. Muutimme suunnitelmaa lennossa. 

Lattialaatoista on osa tullut ja osaa vielä odotellaan toimitettavaksi. Teen niistä erikseen postauksen. Myös parketti on tilattu, siinä ei ollut muuta ihmeteltävää kuin hinnasta neuvottelut. Nimittäin yksi alunperinkin täysin selvistä asioista oli se, että meidän parkettimme on Saima Classic. Olen aina rakastanut sitä. Hinnasta oli hirveä vääntäminen, hintahan lähtee hyllyssä olevassa hintalapussa yli kuudestakympistä neliö. Kitkuttamalla saatiin se viidenkympin tuntumaan, toisessa tarjouksessa vähän alle ja toisessa vähän päälle. Sillä on merkitystä kun parketilla päällystettävää alaa on lähes 130 neliötä.  

Tasoitusfirmakin piti pienen luovan tauon työt aloitettuaan, mutta nyt ovat täydessä vauhdissa. Aika sotkuista hommaa. Ja jännittävää, ensin tässä on kovasti kuivailtu taloa ja mittailtu kosteuksia ihan asiantuntijavoimin, ja sitten tulevat nämä ja lätkivät seinille valtavan määrän märkää velliä. Tasoittaminen tekee kyllä huikean säväyksen, jo ensimmäiset kerrokset peittävät ruskeaa kipsilevyä ja harmaata betonipintaa, tuoden ihanan valkeuden. Ja taas tilat muuttavat muotoaan silmissä! Tämän päivän aikana tasoitetta oli levitetty keittiö-ruokailutilan seinille, ja olisin voinut iltapäivällä katsomaan tullessani vannoa, että joku oli siirtänyt seiniä vähän kauemmaksi toisistaan…

Sähkö- ja LVI-osastolla Ilpo on urakoinut paljon työpäiviä joulukuussa ja asiat valmistuvat silläkin rintamalla, vaikka itse olen huono selittämään että mitä siellä oikein tapahtuu. Ilpohan kuuluu mieheni sukuun ja meillä on sikäli läheiset välit, että joskus tuntuu hyvin selvältä kuka raksalla on pomo. Sehän on Ilpo. Ja hyvä pomo onkin 😉

Ilmastointikoneen asennustahan tässä lvi-osastolla nyt valmistellaan muun ohella, ilmastointikanavat yms. hommelit lienevät aika hyvällä tolalla. Sähköjohtoja on aivan mieletön määrä joka paikassa, montakohan sataa tai tuhatta kilometriä piuhaa taloon onkaan työnnetty. Sieltä täältä pilkistää hurjia nippuja, oikein liaaneja, joista vain ammattilainen voi tietää mikä on mikäkin.

Keittiö- ym. kalusteiden paikat on tarkastusmitattu ja pienin muutoksin hyväksytty, toimitus on helmikuun alussa. Samoin kodinkoneet toimitetaan silloin. (Tosin ne meinattiin kyllä toimittaa jo, mutta onneksi jonkun – minun, Expertin myyjän? – virheen vuoksi tapahtunut liian aikainen toimitus saatiin varastoitua paikallisen liikkeen varastoon. Vähän meinasi hiki kihota otsalle siinä vaiheessa, kun eri kuljetusliikkeet soittelivat että täällä olisi tämä Festivo-kylmiö, täällä pesukone, täällä liesituuletin. Eiiiiihhh siis olisivathan ne VÄHÄN tiellä olleet nyt…)

Hyvin jännittävää, sillä tästähän voisi pikaisella lukemisella saada sen kuvan että meillä valmistuu talo käsiin. No ei suinkaan. Miljoona, miljoona asiaa on tekemättä, ostamatta, tilaamatta, päättämättä. Ja ei siihen helmikuun alkuun mitenkään kauhean pitkä aika ole, joten lievästi jännittää tuon kalustetoimituksenkin aikataulun kanssa!

Ulkonahan ei merkittäviä ole tapahtunut aikoihin, mutta nyt timpureilla on ollut  sisätöiden seisoessa aikaa kiinnittää ulkoverhouksia etelä- ja pohjoisjulkisivuihin. Vesikourut, syöksyt, kattoturvatuotteet sekä piipun pellitykset on tehty. Kaskipuulta tilatuista 5 ovesta neljä on tullut ja asennettukin paikoilleen, pääovea vielä odotellaan mutta eipä tuolla kiire naarmuuntumaan. 

Kuvia lupaan laittaa seuraaviin päivityksiin!



Viikonlopun rientoja

Kuten kirjoitin, raksalla vietettiin loppuviikko odottelun merkeissä. Mikäpä siinä, se antoi meille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä perheen kanssa jossain muualla kuin raksalla. Tässäpä vähän suositusta, jos satut joskus ajamaan Jyväskylän ohi ja kaipaat taukoa. Tässä postauksessa pyöritään Vaajakosken ympäristössä, se on Jyväskylän yksi kaupunginosa ja eräs entisen Jyväskylän maalaiskunnan keskustaajamista. Tavallaan siis pieni kaupunki Jyväskylän keskustan laidalla.

Pandan tehtaanmyymälä on kaikkien lasten ja ehkä vähän aikuistenkin suosikki. Sieltä saa hyvinkin edullisia eriä Pandan makeisia. Myös sellaisia, joita ei myydä Suomen kaupoissa ollenkaan! Mustikkalakuja ameriikan markkinoille yms. jänniä juttuja. 

Ihan siinä lähellä sijaitsee Naissaari, jossa on kaunista katseltavaa niin kesällä kuin talvellakin. Naissaari on historiallinen miljöö Vaajakosken partaalla, siellä on viehättäviä vanhoja taloja ja aivan huikean kaunis vanha tehdasmiljöö kosken, vanhan voimalaitoksen ja sulun partaalla. 

Naissaaren kahvilassa tarjottiin niin makoisaa taateli-omenakakkua, että se herätti allekirjoittaneessa halun tehtailla samanlainen myös kotona! Tarkan maistelun ja pienen salapoliisityön (resepti oli muka salainen!) jälkeen syntyikin esikuvansa veroinen kakku myös kotiin. Olen jauhopeukaloiden sukua, vaikka tämä raksailuaika onkin kaivanut minusta esiin leipomoiden ja valmisruoan käyttäjän. 


Kaunis tehdasmiljöö koostuu niin romanttisista puurakennuksista kuin hienoista funkistaloistakin. Itse olen näiden funkistalojen fani! Toisessa näistä taloista on vanhaan aikaan asunut makeistehtaan johtaja. Alueen vanhat tehdasrakennuksetkin ovat pääsemässä loistoonsa, niitä on jännää katsella ja miettiä että vanhaan aikaan tehtaiden seinien yksityiskohdissakin on haluttu nähdä kauneutta. Naissaaren alueen wikipedia täällä

Naissaaressa on myös Design Puoti, www-sivut täällä. Siellä voi ihailla paikallisten käsityöläisten töitä ja Puttipajan kynttilöitä ja sisustustavaroita. Itse en ole puodin pääasiassa edustaman romanttisen sisustustyylin ystävä, mutta nautiskelen mielelläni ilmapiiristä. Ja tokihan nyt senverran romantikkoa löytyy, että kynttilöitä tietenkin poltan! 

Myynnissä oli mm. suloisia huovasta valmistettuja coolereita ja koriste-esineitä, tässä kuvia! (Ylemmät ovat niitä coolereita.)

Pahoittelen kännykkäkameralla otettujen kuvien huonoa laatua. Olin vannonut että blogiin ei tule yhtään kännykkäkuvaa. No, vannomatta paras…

Ostosreissu oli mukavaa huipentaa paikalliseen puutarhamyymälöiden kuninkaaseen, Viherlandiaan. Siellä oli joulukukkasesonkin parhaimmillaan, mm. itse kasvatetetut tuhannet erilaiset joulutähdet tekivät vaikutuksen. Itselleni yltäkylläinen määrä joulukukka-asetelmia taisi riittää jo elämyksenä sellaisenaan, sillä yhtäkään ei lähtenyt nyt mukaan. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että joulukukka-asetelmien joukossa myös tyylikkäät ja simppelit asetelmat ovat saamassa tilaa perinteisten ”kauheesti kaikkea sekaisin” -tyylisten rinnalla. 

Omat lempijoulukukkani ovat amaryllikset ja joulutähdet, joskus on kaikkien oltava valkoisia ja joskus taas on punainen se paras valinta. Uudemmista joulukukista herkkä jouluruusu koskettaa sieluani. 

Viherlandian joulukukka-asetelmia. www.viherlandia.fi







Odottelemme

Nyt eletään suvantovaihetta, odottelemme kaikenlaisia asioita jotta pääsemme jatkamaan muita asioita.

Odottelemme edelleen laatoittajaa, jonka piti aloittaa työt jo lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina. Hän ei ole ilmaantunut paikalle eikä vastaa puhelimeen. Olemme odotelleet hänen ilmestymistään koska hinta-laatusuhteen tiedetään olevan kohdallaan. Nyt kuitenkin on joku toinen varmaan pyydettävä paikalle, ellei kaveri anna kuulua itsestään lähituntien aikana. Onneksi naapurirakentajalla oli tiedossa toinen mahdollinen laatoittaja. 

Lisäksi meidän vanhempi timpurimme lupasi tehdä laatoitukset jos on pakko – laatoittaminen on kai aika kovaa hommaa fysiikalle, ja varsinkin isojen laattojen laittaminen pienellä saumalla on aikamoisen haastavaa hommaa. Isossa talossa sitä laatoitettavaa kuitenkin aika paljon on, joten se on pitkällinen homma.

Odottelemme myöskin tasoitusporukkaa jatkamaan töitä, jotka ovat aloittaneet. Kipsilevyseinät on nauhoitettu. 

Odottelemme myös, että Ilpo saa tiettyjä sähkö- ja lvi-asioita valmiiksi. Sitten vasta päästään   niiden päälle laittamaan pintoja.

Odottelun tuoksinassa joudumme dumppaamaan timpurien työtunteja, onneksi toinen timpuri onkin loppuvuoden oma-aloitteisella joululomalla. Toisen kanssa ei nyt välttämättä pystytä täysiä päiviä tarjoamaan. Mikä on tylsää.

Varmasti tähän hommien seisomiseen vaikuttaa isosti sekin, että maallikkoja kun olemme, raksa-aikatauluttaminen ei ole nyt meiltä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ainakin olemme kai liian lepsuja kun kerran kohta kaksi viikkoa on tässä odoteltu sitä laatoittajaa… 

Jotta ei menisi ihan odottelemiseksi, niin takka se odottelee enää pinnoitusta. Pinnoitus tehdään vasta seinien maalauksen jälkeen. Komia on luukku kuulkaa, se ei ehkä ihan tästä kuvasta välity mutta luukulla on kokoa ja näköä! Luukussa on nyt palanut kynttilä (se on muuten valtavan suuri kynttilä, jotenkin tästä kuvasta ei nyt ollenkaan välity mitkä ovat asioiden mittasuhteet) koko ajan, uusi takkahan pitää ajaa sisään pikku hiljaa. Takkahan oli se Tiilerin Funkis Oliver. Viereisellä seinällä oleva Harvian kiuasluukku jää hyvin kirkkaasti toiseksi. Tuo Oliverin luukku on kaksinkertainen kooltaan mökillämme olevan Pikku Laurin luukkuun verrattuna.

 

Viime yönä havahduin painajaiseen, jossa seisoin talon takapihalla, ja yhtäkkiä koko 2 kerroksen korkuinen takaseinä lähti kaatumaan päälleni. Tähän ei taideta Freudia kaivata tulkitsemaan…