Aurinko käy laskemaan, olen kuvannut tämän tänä hyisenä pakkaspäivänä meidän olohuoneen ikkunasta. (Siksi heijastus.) Laskemaan lähtevän talviauringon valo siivilöityy kauniisti puiden lomasta. Tämä metsä jaksaa hämmästyttää, se on erilainen joka päivä. Vuodenaikojen vaihtuessa siinä korostuvat eri asiat. Enpä usko, että ikuna kyllästyn katsomaan ulos ikkunasta tässä talossa.
Talvi ja lumi on täällä, tänään myös aika lailla paukkuva pakkanen. Tosin enpä usko, että tämä aamulla alle parinkymmenen vajonnut lämpötila voisi poskea sen enempää puraista kuin viime perjantain ilkeä itätuuli. Se oli kylmää!
Saimme ennen lumen tuloa raksan pihan siivoiltua ylimääräisistä kalikoista ja naulaisista lankuista. Saas nähdä paljastuuko maa vielä, vai onkohan tämä pysyvä lumipeite. Nyt on ihanaa nauttia auringonpaisteesta ja valkeasta maailmasta. Käytännöllisenä ihmisenä iloitsen myös kuran ja pyykinpesun vähenemisestä lapsiperheen arjessa.
Materiaalitilauksissa ollaan päästy pintamatskuihin asti, jee! Laatta- ja parkettitarjous on käsissä ja tilaus lähdössä ihan pian. Laatoittaja on kai tullut jo tänään ensivisiitille raksalle tekemään valmistelu- ja pohjustustöitä. Luultavasti häneltä löytyy se sertifikaattikin, mikä nykyään kuulemma vaaditaan jotta saa levittää noita kosteussulkuja yms. mömmöjä kylppärin seinään.
(Kohta varmaan tarvitsee sertifikaatin jotta saa pitää vasaraa kädessä.)
Lumen ja pakkasen keskellä viime viikonloppuna lämmiteltiin kynttilän valossa ja maisteltiin naapurimaan lahjaa, Blossaa, mitä ilokseni saa myös melkein alkoholittomana versiona ihan marketin hyllystä. Olen glöginjuojana hevijuuseri, joten pakko pysytellä alkoholittomissa versioissa tai iskee joulunaluksina rappio. Bonuksena näissä on kauniit jouluiset pullot, vihreä ja punainen. Niin nätit. Tekisi mieli säästää ne, mutta jaksanko laittaa muuttokuormaan tyhjiä glogipulloja…
Tuli tehtyä heräteostoksia tänään. Itse artikkelit olivat kyllä pitkän harkinnan tuloksena toivelistallemme päätyneet, mutta itse ostamistapahtuma tuli puskan takaa, kun aamun lehteä lukiessa huomasin Vepsäläisen mainoksen. Siellä oli kampanjassa Kartellin tuotteita.
Tilasin mustia Masters-tuoleja. 
Nämä ovat niin kauniita, että menetin niille sydämeni heti kun ensimmäistä kertaa näin kuvan. Tosielämässä ovat myös aivan tismalleen yhtä viehkeitä kuin saattoi kuvitella. Ohuen ohueista jaloista huolimatta ovat hyvin jämäköitä ja raskaita. Niitä voi käyttää sekä ulkona että sisällä. Niissä on rakastamaani selkeyttä, mutta ripaus italialaista eleganssia. Tärkeintä on, että niissä on hyvä istua.
Kaikkihan sen tietävät mikä tämän tuolin tarina on, joten en nyt siitä sen tarkemmin. Kuitenkin on mukavaa saada ikäänkuin kolme tuolia yhden hinnalla, vai mitä! Ja kun siellä sitä suomalaisuuttakin on mukana.
Tuolien hankinnassa pukkaa runsauden pulaa, maailmassa on niin kauhean monia kauniita tuoleja että kuka niistä nyt voisi pystyä valitsemaan. Ainahan ei pääse itse valitsemaan. Meillä on ollut koko yhteisen elämämme ajan ruokapöydän tuoleina ”perintötuolit” isäni lapsuudenkodista, 50-luvun pohjanmaalaista puusepäntyötä ja tyyliltään talonpoikaisrokokoota. Siis ihan erilaista tyyliä kuin mistä nyt oikeasti tykkään, mutta tunnearvo ja tyylikysymykset ovat kaksi eri asiaa. Siksi meille ei voisi koskaan tulla kiiltävää sisustuslehtien kotia, missä ihan kaikki on uutta. En ikimaailmassa luopuisi noista tuoleista tai kantaisi niitä pois kotini kunniapaikoilta.
Nyt kuitenkin on tulossa isompi koti kuin ikinä ennen, sinne mahtuu jokunen tuolikin enemmän. Luulisin, että nämä Mastersit päätyvät ainakin ensi alkuun ruokapöydän tuoliksi, Artekin koivuisen pöydän kaveriksi. Artekin tuolit siihen on pitänyt iät ja ajat kaveriksi hankkia, mutta nyt menivät ne suunnitelmat uusiin puihin.
Tuolien lisäksi tilasin kaksi valkoista Componibili-säilytyskalustetta, isomman ja pienemmän juuri niinkuin kuvassa. Niistä voisi tulla yöpöydät, mutta ehkä näissä viehättää eniten se, että nehän voivat olla missä vaan, mitä vaan.
Vepsäläisellä käydessä kyllä saa päänsä ihanasti sekaisin, siellä on paljon ihanuuksia näytillä. Tällä reissulla hypistelin Caravaggio-valaisimia ja huokailin. Ne ovat kyllä sen hintaluokan lamppuja että haaveeksi jää. Iso riippuvalaisin (mustalla, upealla, kiiltävällä) kuvulla ja punaisella (käsittämättömän hienolla ja viimeistellyn näköisellä) johdolla maksaa lähes 800 Euroa! Mutta kyllä ovat kauniita. Niiden muoto on tainnuttavan kaunis, ja lisäksi tuotteesta huokuu laadukkuus, jokainen yksityiskohta on upea. Mutta tuollaiset esineet ovat taidetta, niitä on hienoa saada ihailla ja koskettaa. Edes myymälässä.
Loppuun fiilistelyksi kuva Caravaggiosta. Hankkikoon kellä lompakossa rahkeet riittävät =)
 |
| kuva: designholeonline |
Saunan sisustus on saatu ideoitua niin hyvin kasaan, että Petri uskalsi muurata kiukaan ja lauteen väliin tulevan muurin.
Vuolukivilaatat ovat niin kauniita, että niiden kuvioihin voisi vain uppoutua koko päiväksi. Samalla täytyy sanoa, että jos tästä blogin kirjoituksesta jotain hyötyä on ollut, niin olen oppinut käyttämään kameran säätöjä paremmin kuin ennen! Syksypimeä raksa on aika haastava valokuvauskohde, joten kyllä tässä kehittymisen varaa kuitenkin yhä on. (Kamerana on Canon 550D)
Yläkerran ison tilan levytys jatkuu, on siinä hommaa kerrakseen, ja hommahan ei lopu siihen vaan levyt pitää vielä tasoitellakin… Alan todella ymmärtää, miksi aika monet päätyvät laittamaan kattoon paneelia. Ensinnäkin nuo kipsilevyt ovat kalliimpia kuin paneelit, ja sitten vielä työkustannus ja aika päälle. Paneelithan olisi napsauteltu paikoilleen jo ajat sitten. No, seuraavassa kuvassa joku erityis-levyhissi, jolla timpurimme Tuomo ja Rolle ovat tätä työtä tehneet.
Muurari teki eilen vajaan päivän duunia Funkis Oliverimme kimpussa ja lopputulos oli sitten tämä:
Takkatoimituksessa oli kaksi lavallista erilaisia tiiliä, ja nyt näyttää siltä että siinä on ehkä kahden takan tiilet? Tai ainakin melkein kahden takan. Siis extra-tavaraa kuulemma aivan hirveän paljon. No, katsotaan miten paljon niitä jää, ja mietitään sitten että tuleeko niistä grillikatoksen tulisija tai kukkapenkkien reunoja, vai onko niitä niin törkeän paljon että asiasta on aiheellista ilmoitella myyjälle. Tosin tämä on muurarimme eka Oliver, joten voihan olla mahdollista että tästä tuleekin pikkuinen Oliver, hahhah. No toivottavasti ei…
Pikapikaa. Alan toipua keittiö-sotkun aiheuttamasta järkytyksestä. Varmasti se suunnitelma numero ykkönen on oikein hyvä. Minua ärsyttää feministinä, miksi vedin niin mahtavat pultit juuri KEITTIÖÖN liittyvässä asiassa… Mutta eipä taaskaan ole v*****ksen uhrien lukumäärä lisääntynyt allekirjoittaneella. Eli en voinut kuolla siihen ainakaan tällä kertaa.
Tulikiven laatat tuli kannettua sisään tänään rahtilavalta pihasta, niin että pääsimme ihastelemaan kiviä. Ne ovat kuulkaa niin kauniita, niin kauniita…
Takan muuraus alkaa huomenna!
Ja saunan sisustuksen suhteen asiat etenevät oikein hyvin, kaksi tarjousta on pöydällä. Timpurit alkoivat koolata jo saunan kattoa panelointeja varten ja seinät on hiottu laatoittajaa varten, joten periaatteessa sauna voipi pian olla ensimmäinen valmis huone! Hassua, olen huomannut että yleensä se on viimeinen.
Talossa käy kova pölinä, seiniä hiotaan ja paikoitellen täytellään kolosia.
Maalämpöpumppu on ollut päällä perjantaista lähtien, sen lämmöntuottoa on vaiheittain nostettu.
LVI- ja sähköpuolella kauhea määrä putkea taas löytänyt tiensä talon uumeniin. Se on muuten aivan järjetön määrä johtoa, putkea ja letkua, mitä isohko talo syö.
Eiköhän tässä saada joku kuvapäivitys ilmoille vielä tällä viikolla. Nyt unta palloon, ja ryhdytään odottamaan sitä tulevaa lumipyryä.
Eilen kävi raksalla Puustellista Ville tekemässä kalusteiden tarkistusmittauksia. Pieniä muutoksia tuli sinne tänne verrattuna alkuperäisiin kuviin, ne kun on tehty rungonpystytysvaiheessa eli toki yksityiskohdat ovat tarkentuneet. Jotakin jäi pois, jotakin suurennettiin ja jotakin pienennettiin.
Isoin ylläri liittyi keittiöön. Aargh, verenpaineeni nousee heti kun ajattelenkin tätä. Jostain käsittämättömästä syystä kukaan ei ole tajunnut, että työpiirustusten keittiö ei vastaa keittiökuvien keittiötä. Aargh aargh aargh. Nyt siellä sitten seisovat väärässä paikassa lattiakaivo astianpesukoneelle sekä lieden ja vesipisteen paikat. En kestä. Pääsuunnittelijan kuviin olivat kaikki muut kalustemuutokset välittyneet, mutta eivät nuo keittiökoneiden paikkojen vaihdokset.
Voisihan tästä syyttää vaikka ketä, mutta peiliin katsomisen paikka. Oma syy. Jostain syystä luulin että kaikki tietävät työpiirustuksessa olevan nämä asiat väärin. Tyhmä ajatus, työpiirrustuksen pitäisi aina olla ajan tasalla. Eipä tässä mitään muuta sitten voi, kuin lähteä vielä kerran veivaamaan keittiösuunnitelmaa. Lähtökohtana olemassa olevat paikat tärkeille pisteille: liesi, vesipiste ja astianpesukone.
Meillä on kaksi vaihtoehtoista järjestystä näille, joista sitten valittiin se numero kakkonen. Nyt pitää kai palata ykköseen. Puustellin Ville eilen meinasi rysäyttää parissa minuutissa uuteen kuosiin koko keittiön, mistä menetin mielenrauhani aika pahasti, eihän tuommoista nyt voi niin vaan kursia kasaan vaan on tehtävä kokonaisuus. En ole valmis hyväksymään semmoisia että ohoh, tähän jää 20 cm rako, laitetaan siihen avohylly. No ei laiteta muuten yhtään avohyllyä mun keittiöön. Puustellin Ville on hyvä ja tulee kokeilemaan miten käy jos yrittää.
Villen puolustukseksi on sanottava, että hän ei ole tehnyt kanssamme näitä kuvia. Kanssamme asioi toinen henkilö, joka sittemmin ei enää työskentele Jyväskylän Puustellissa. Eli eihän Ville tiedä meidän mieltymyksiä. Tosin kokemukseni keittiö- ja kalustesuunnittelijoista sanoo, että heitä eivät kiinnosta oikeasti kenenkään mieltymykset, vaan mahdollisimman isojen kauppojen tekeminen mahdollisimman helpolla työpanoksella. Ehkäpä Villeä hatuttaa ihan yhtä lailla tämä taka-askel, sillä hänelle tässä tuli myöskin ylimääräisiä hommia. Ville lähti eilen raksaltamme ja huikkasi lähtiessään että ei tässä ollut mitään semmoista, mitä hän ei olisi 20-vuotisella urallaan nähnyt. Viittasi ehkä paitsi näihin virheellisiin työpiirustuksiin, myös merimiehen lailla kiroilevaan rouvaan? Huomaan, että impulssikontrollini on löystynyt tässä projektin kestäessä, ja on välillä hyvin ohuen langan varassa, mikä onkaan suustani putoava seuraava sammakko…
Uusiksi menee nyt yksi kalusteseinä. Eilen illalla katselin niitä meidän alkuperäisiä vaihtoehtoja yksi ja kaksi, joista valitsimme aikanaan sen kakkosen. Ei tuo ykkönenkään paha ole, siinä on paljon hyvääkin kuten yläkaappirivistö on selkeämpi ja astianpesukone on oikeastaan paremmalla paikalla. Samoin siinä jää enemmän yhtenäistä työtasoa. Sen sijaan unelmieni liesituuletin, joka on jo tilattukin, ei mahdu tässä suunnitelmassa olevaan 60 cm koloon. Ja lieden ympärillä on hintsummin laskutilaa, koska vesipiste tulee siihen ihan viereen.
Ehkä nyt eniten pännii se että nyt ei olisi oikein energiaa tähän enää… Alkaa pitkän matkan juoksun väsymys hiipimään. Välillä ajattelen salaa, että jospa tämä loppuisi joskus, ja en jaksaisi enää näitä väistämättä eteen tulevia uusia haasteita ja uudelleensuunnitteluja.
Eli vastustaa vähän juuri nyt. Mutta pluspuolena on, että me tosiaan teimme keittiösuunnittelun yhdessä ihan oikean sisustussuunnittelijan kanssa, ja siksi meillä on olemassa nuo kaksi vaihtoehtoa. Normitilanteessa ei olisi mitään toista vaihtoehtoa, koska suunnittelu olisi aloitettu ihan eri lähtökohdasta. Tiedän sen, koska ensin aloitin homman tavallisten keittiömyyjien kanssa ja siirryin oikean suunnittelijan käyttöön vasta myöhemmin.
Nyt pitää vetää henkeä ja valmistautua pian alkavaan suunnittelusessioon Harvia Saunan suunnittelijan kanssa. Tarttee ehkä kiroilla varastoon matkalla, jotta impulssikontrolli pysyy kasassa tunnin ja pystyn esittämään sivistynyttä ihmistä?
Loman tarve on ilmeinen. Lähden illalla lasten kanssa kylpylään minilomalle.
Laatoittaja on tilattu ja häntä odotellessa fiilistellään sillä, että mitäs sitä onkaan suunniteltu hänelle urakaksi näin ensi alkuun.
Laatat saunaan, kylppäriin ja pukuhuoneeseen on tilattu tosiaan Tulikiveltä. Seuraava kuva on Tulikiven sivuilta, ja siinä on mielestäni lähtenyt käsistä tuo erilaisten kivien ja mosaiikkien yhdistely, tunnelma on liian levoton. Mutta takaseinällä on classic-laattaa, jota meillekin tulee niin lattiaan, kuin saunan puolelle tarvittaviin paikkoihin seinällekin (eli kiukaan taakse ja hormin laatoittamiseen).
Lattiassa kuvassa olevaa mosaiikkia tulee kylpyhuoneen suihkuseinä. Muut seinät laatoitetaan valkoisella perus-laatalla. Seinälle laitetaan vaalea saumaus kivilaattoihin, lattiassa mennään varman päälle harmaalla saumalla. Laatoissa on semmoinen ero, että tuossa mosaiikissa on pikkuisen hiottu pinta ja lattialaatta taas ei ole yhtään hiottu. Ei siinä suurta eroa ole, mutta pikkuisen.
Tulikivellä on kyllä hienoja kiviä moneen lähtöön! Vuolukivimosaiikkejakin on tosi hienoja erilaisia. En tiedä kärsiikö tuo vuolukivi vielä entisaikojen reippaan runsaasta tyylisuunnasta, johon sitä on paljon käytetty. Sopii kuitenkin erinomaisesti hillittyyn tyyliin! Upea, pelkistetty luonnonmateriaali, joka pääsee mielestäni oikein oikeuksiinsa kun pidetään ympäristö hillittynä.
Aika lailla siis tämän näköistä yleistunnelmaltaan tulee olemaan:
 |
||||
| Kuva: abl-laatat.fi Kuva on vantaalaisesta talosta. |
Vuolukiveä halusimme pesutiloihin siksi, että se ei ole liukasta, se on aito luonnonmateriaali ja sitä voi vaikka hioa tms. paikkailla, jos siihen joskus tulisi kolo. Lämpö varautuu kiveen ihanasti, ja se on vielä kaunista ja vaihtelevan näköistä luonnonmateriaalia. Ihan ykkösenä lähdimme liukkauden torjunnasta, se oli tärkein asia, inhoan syvästi liukkaita kylppärinlattioita.
Tuo abl:n sivuilta kopsaamani kuva on tunnelmaltaan kaunis, kuvan löysimme vasta kun kylppärin sisustus oli jo päätetty eli ei sitä suinkaan tästä suoraan ole kopsailtu… Mutta voisi kopsatakin, niin on hieno. Meidän kylppäriin tulee samalla lailla kaksi suihkua vierekkäin, ja tuossa kuvaajan paikalla taas on kylpyamme. Mikäs sen ajattomampaa kuin tällainen väriyhdistelmä! Sielukin lepää tuollaisessa harmoniassa. Edelliseen kotiimme remontoimme sauna-kylppärin ruskean sävyillä niin että lattialaatta oli ruskeaa, seinät valkoista ja tehosteena oli sellainen mosaiikkiraita jossa erilaisia ruskean ja kullan sävyjä. Se oli kyllä aika trendikäs ratkaisu juuri silloin, ja kyllästyinkin siihen ruskeaan aika pian. No, meidän edellistä kylppäriä ja saunaa ei voi mitenkään verrata tämän uuden talon kanssa, kovin paljon oli pienempi ja surkeampi kaikin puolin. Rivitalo-kodin tyyliin siellä oli myös wc-pönttö pesuhuoneessa, mistä en tykkää yhtään. Ainakin jos sellaisen ratkaisun tekee, niin pönttö pitäisi olla omassa rauhassaan jossain seinäkkeen tai sermin takana…
Tuolta abl-laattojen sivuilta löytyy muuten hienot referenssikuvasarjat oikeista kohteista, suosittelen käykää katsomassa ja varastamassa ideoita omaan kotiinkin. Täällä.
 |
| Telineet on purettu talon edestä ja siirretty sisälle. |
 |
| Uusi näkökulma, kuva otettu em. rakennustelineiltä ennen niiden purkua. |
 |
| Talon sivulta, taustalla toiseen kertaan Valtilla käsitelty pihavarasto ja kauniit syksyiset luonnon värit. |
 |
| Raksatellinkien uusi osoite, korkean tilan levytys on työn alla. |
 |
| SPU-elementtien alapintaan on kiinnitetty koolaukset katon levytystä varten. |
 |
| Vessoihin on ilmestynyt tämmöisiä seinäelementtejä. |
 |
| Yksi lastenhuoneista levytettynä, katossa on ullakkovaraton luukku johon tulee alas vedettävä porras. |
 |
| Kiuas mallattiin väliaikaisesti paikoilleen ja polteltiin siinä ensimmäisiä tulia. |
 |
| Kiuas toiselta puolelta, 200 kg kiviä odottaa laatikoissa lopullista asennusta. |
 |
| Tekninen tila, aika paljon johtoja ja putkia ja pömpeleitä ja ja ja… |
 |
| Autokatoksen kattoon palomääräysten vuoksi asennetut kivilevyt. |
Raksalla on tapahtunut vaikka mitä sitten edellisen kunnon päivityksen. Väliseinät ovat nousseet, ollen nyt kaikkialla valmiina. Myös sisäkatot on levytetty, päädyimme laittamaan kattoon kipsilevyä ja se maalataan sitten telalla. Eli katoista tulee sileät, mutta ei ihan sileät. Niin monet ovat sanoneet että levyt kupruilevat ja elävät kuitenkin sen verran, että täysin sileä lopputulos on mahdoton saada aikaan. Ajattelimme sitten, että parempi hyväksyä se telattu epätasainen maalipinta. Kattopaneeli-osaston suljimme pois jo varhaisessa vaiheessa, mutta kyllähän se nyt sitten maksajan roolissa vähän kirpaisee tämä levyjen laitto.
Tälläkin hetkellä timpurit valmistelevat korkean keittiö-ruokailu-olohuone -tilan kattoa levytystä varten, siinä on oma haasteensa kun tila on korkeimmillaan lähes viisi metriä korkea. Telineitä on siis viriteltävä ja siirreltävä. Samoin kun katto on vino, niin siihen tarvitaan jokin erityinen levyhissi. Jotenkin timpureiden ilmeistä on ollut pääteltävissä, että heistä semmoinen tavallinen suora matala katto meidän olkkarissa olisi ollut paljon kivampi 😉
Toinen veemäisten työasentojen ja mielikuvitusta vaativien tellinkien virittelyn kohde on ollut autokatoksen katto. Palomääräykset vaativat siihen palokatkon rakentamisen, joten alkuperäinen suunnitelma laudoituksesta oli korvattava mineriittilevyjen asentamisella. Tosi painavia, isoja kivilevyjä. Meitä pelotti etukäteen myös se, että tuleeko siitä ihan kauhean näköinen… Mutta yllättäen se onkin tosi siistin näköinen! Palomääräyksillehän ei mitään mahda, mutta kyllä tässä nyt taas joutui lompakkoa raottamaan, nuo levyt mitään ilmaisia ole.
Seinä-wc:t ovat raksalla, niiden seinätelineitä on vähän viritelty paikoilleen kokeilumielessä. Petri myös teki yhteen vessaan kosteussulut yms. pakkelit, minkä jälkeen saimme kuulla vastaavalta, että kosteuseristäjältä vaaditaan nykyään jonkin sertifikaatin suorittaminen. Taas kiroiluttaa, rahanmenoa turhiin kohteisiin ei voi estää kun talossa on useita miehiä jotka osaavat nuo eristykset tehdä, mutta silti meidän on kriittisiin paikkoihin (keittiö, kylppäri) ostettava tuo työ joltakin jolla on se &#¤*?§ sertifikaatti. Jepjep. Ihan valtavasti nappaa maksaa tämäkin. Varmasti ovat osanneet hinnoitella itsensä tähtitieteellisiin tuntihintoihin. Tarttee kysyä josko meille tuleva laatoittaja omaisi tämmöisen sertifikaatin – voisi sitten samalla reissulla tehdä sertifioitua jälkeä.
Takka on rahdattu pihalle, muurari pääsee paikalle joulukuun alussa.
Tulikiveltä tilasimme kylppäri-sauna-pukuhuone -osaston vuolukivilaatat, niitä odotellaan tänään, maanantaina.
LVI- ja sähkö-Ilpo on tehnyt paljon töitä em. alueiden parissa. Maalämpöjärjestelmää Pete ja Ilpo koeponnistivat paineilmalla eilen. Pumpun asentaminen ei ole ihan niin pieni homma kuin kuvauksesta tuntuisi, siinä kun on kyse koko talon lämmitys- ja vesijärjestelmän käyttöönotosta eikä suinkaan siitä että joku masiina hyräytetään päälle ja kytketään putket ja vedet joskus toiste.
Sähkö, ilmastointi yms. putkia on viimeistelty, nyt tosiaan alkaa kai olla paikoitellen suht valmista sen suhteen koska ne katotkin on levytetty useista paikoista. (Huomatkaa laaja asiantuntemukseni tällä alueella.)
Kattoa on viimeistelty hankkimalla kaikenlaisia rumia mollukoita läpivientejä varten. Keskuspölynimurin keskusyksikkö (tai wtf sen nimi nyt onkaan) haettiin suoraan tehtaalta joka sijaitsee parin kilsan päässä meidän raksalta.
Keittiö- ja muiden kalusteiden tarkistusmittausta tulee ensi viikolla tekemään Puustellista Ville. Joitakin pikku muutostarpeita on ilmennyt tässä rakentamisen tohinassa.
Sisustusta on lyöty lukkoon ja laattoja valittu muuallekin kuin kylpyhuoneeseen. Ne ansaitsevat oman postauksensa. Saunan suunnittelu tosiaan on kovassa käynnissä ja siihen ovat antaneet panostansa niin SunSaunan kuin Harviankin suunnittelijat. Ensi viikolla on kai päätösten aika. Yksi vaihtoehto on lähteä tekemään itse. Aikaresurssin riittävyys siinä kai on isoin asia, jos muita hommia ei olisi niin simppelin saunan ymmärtääkseni sirkkelöisi kasaan itsekin. Saunafirmoista kaikki tulee kasausvalmiina. Sunsaunan tarjous lauteista ja paneeleista oli 1800 Euron tienoilla, joten ei tuo nyt ihan kauhean paha hinta kai ole. Yllätyin. Harvoin tulee ykkösellä alkavia laskuja…
Teksteistä myös paistanee läpi se, että rahamassin pohja on alkanut häämöttää, ei se nyt käsillä vielä ole, mutta näkyvissä. Talo on tehty tosi hyvin ja laadukkaasti, nyt se johtaa siihen että pintaa kohti mennen joudutaan miettimään mihin on varaa. Mitään halppis-kakkaa emme kuitenkaan aio laittaa, tehdään vaan sitten vähemmän. Onhan noita koko ikä aikaa täydentää. Kun rahat vähenee niin luovuus lisääntyy, toivotaan ainakin niin.
Nyt kyllä naureskelen itselleni, sillä proggiksen alussa kuvittelin että hyvinhän tästä jää huonekalubudjetiksikin ainakin kymppitonni! HAH!! Ehkä kymppi! Eleetön sisustus siis luvassa ainakin ensi alkuun…
Eilen laitettiin kiuas paikalleen (se otetaan kyllä vielä pois laatoituksen alta) ja poltimme siinä ensimmäiset tulet. Luukku on takkahuoneen puolelle, ja siellä oli ihanaa pimenevässä kaamosiltapäivässä hiljentyä ihastelemaan tulta. Juuri silloin mieli kirkastui, kyllä tästä valmista tulee, aikanaan. Oli ihanan kotoisaa juuri siinä, juuri silloin. Talo alkaa tuntua kodilta pikku hiljaa.
Huhhuh, tämä vuodenaika. Vastahan täällä blogissakin valittelin, että talvi ei saisi vielä tulla. Juuri sillä hetkellä olikin niin, meillä oli kattotiilien asennus alkamassa ja sitten meteorologit kertoivat tulevasta lumimyrskystä. Lumimyrsky jäi ennustuksia vähäisemmäksi, tiilet tulivat asennetuiksi. Nyt voisi olla jo vähän talvisempaa. Kiitos. Valon puute imee energiat.
Kuvassa sen ”lumimyrskyn” jälkeinen yksityiskohta talon takametsästä. Huomatkaa, auringonpaistettakin siinä teille kaikille piristykseksi. On se aurinko siellä jossakin pilvien takana nytkin, onhan??? Tulee se sieltä vielä keväällä esiin, tuleehan???
Nyt olisi oivallinen rako esimerkiksi muutaman viikon pituisille talviunille. Ei vaan auta, maailmalla on omat aikataulunsa ja raksalla myös. Raksalla tapahtuu kovasti ja se on kivaa, täytyy vaan vähän potkia itseään innostumaan näistä asioista juuri nyt. Miten sitä suunnitteluakin koko ajan pukkaa lisää ja lisää, vaikka nimenomaan siihen panostettiin että suunnitelmat tehtiin etukäteen hyvin. Aargh. Inspiroituminen tökkii. Luovuus ja innostuminen ovat lomalla.