Haluan esitellä puutarhakirjan, joka on vuosien aikana selattu hiirenkorville. Sen sivuilla on multaisia sormenjälkiä, jossain välissä saattaa olla siemenpusseja tai litistyneitä kasvinosia, mitä nyt milloinkin sattuu olemaan, hiekkaa, multaa. Kirja kulkee mukana niin sohvalle kuin kasvimaan laidallekin.

Puutarhakirjan tarve elämässäni juontaa juurensa tilanteeseen, jossa aiemmin erään läheisen viljelemä iso puutarhapalsta oli jäämässä viljelijättä. Terveysongelmien vuoksi tuo suuri palsta, josta olin itse hallinnoinut siihen asti pientä kulmaa, oli siirtymässä hoitooni. Olen maanviljelijän tyttärentytär ja kotivaraksi on omassakin kotonani aina viljelty pottua ja porkkanaa, mutta eihän minulla oikeasti ollut mitään käsitystä siitä, mitä kasvimaalla nyt ihan OIKEASTI pitäisi TEHDÄ. 

Puutarhakirja tuli hyvinkin tarpeeseen, sillä tämän opuksen sivuilta löytyvät hyvin kansanomaiset ohjeet ihan perusasioihin. Lähtökohta on luomuviljely, sitähän voi kukin soveltaa siinä laajuudessa kuin tykkää, jaksaa ja kykenee. Oma puutarhani on melkein luomua, joitakin y-lannosrakeita sinne heitellään silloin tällöin. 

Kirja kiinnittää huomiota niin hyötytarhan suunnittelun, kiertoviljelyn, maan parannuksen kuin kasvien viljelyynkin liittyviin aihepiireihin. Omat sivunsa saavat kasvitaudit ja muut viljelijää vaanivat ongelmat. 

Kirjan kirjoittaja Ulla Lehtonen kertoo kirjassa oman kokemuksensa kautta ja jakaa omaa hämmästyttävää tieto- ja taitomääräänsä. Hänen vinkeistään osa on helppoja omaksua ja on hyvin käytännöllisiä, liittyen vaikka istutusten riviväliin ja käteväksi havaittuihin työvälineihin. Sitten on hankalammat osiot, joiden omaksumisessa varmaankin menee kymmeniä vuosia. Olen Ulla Lehtosen ykkösfani. Hänen kirjansa henkii kunnioitusta luontoa kohtaan. Hän kirjoittaa rakkaudella ja innostuksella niin pienistä mullan mikrobeista kuin isommistakin luonnon ihmeistä. Kirja sisältää paljon tietoa mm. maasta, kasveista ja viljelytekniikoista. Ne on kudottu tässä kirjassa omaan erityiseen järjestykseensä. 

Koskipa epätietoisuuden hetki sitten jotakin vuodenkierron ajankohtaa, viljelyyn liittyvää ongelmaa tai kysymystä, inspiraatiota tai vain hyvän mielen etsintää, tästä kirjasta minulle löytyy aina vastaus.

Tällä aukeamalla esitellään maanparannuskasveja, joita meidänkin puutarhapalstallamme on viime vuosina ahkerasti viljelty viherlannoituksena ja ilona aisteille sekä hyönteisille.

Vaikka itselläni alunperin ei ollut mitään ajatusta ryhtyä viljelemään nimenomaan täysin luomusti, niin sitä kohti olemme menneet tämän kirjan ohjeilla. Esimerkiksi maan laatua olemme parantaneet ja puutarhatöitä helpottaneet suunnattomasti kateviljelyn avulla. Kompostoimme kaiken puutarhajätteen ja palautamme ravinteet takaisin maahan kypsän kompostin muodossa. Olemme harjaantuneet käyttämään luomukonsteja tuhohyönteisien torjunnassakin! Viljelylohkojen käyttäminen ja maan elinvoiman säilyttäminen sitä kautta tuntuu haasteelliselta, mutta yritys on kova. Allelopatiaa eli kasvikumppanuutta mietitään myös niin paljon kuin voidaan. (Hyvä nyrkkisääntö siihen taitaa olla, että ne mitkä viihtyvät vierekkäin lautasella, viihtyvät myös kasvimaalla. Poikkeuksia toki on.)

Lehtosen kirjan myötä olen saanut omalle viljelijän horjuvalle uralleni takuuvarman kainalosauvan. Kun minä en jotain osaa, niin Ulla osaa ihan varmasti! Valitettavasti kitkemisintoa opus ei ole saanut lisättyä tarvittavaa määrää, joten kasvimaani tuppaakin loppukesästä olemaan täysin rikkaruohojen vallassa. Siihen vaikuttaa sekin, että viljelyala on kohtuullisen suuri. Kesäloma-aikaan meillä on aika iso miehitys palstalla, mutta silti kitkijät eivät meinaa pysyä rikkaruohojen kasvuvauhdin perässä.

Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita syötävien kasvien kasvattamisesta tai oppimaan maasta ja luonnosta. Kansien välistä löytyy aivan varmasti käyttökelpoisia vinkkejä ja tietoa! Fiilistelymielessä kirjassa on kyllä paljon tekstiä, mutta on siinä kauniita kuviakin paljon! Kuvat toistavat hyvin kirjailijan sanomaa: rakkautta luontoon, kasveihin ja maahan.

Lehtosen oma kotikasvimaa sijaitsee Varkaudessa – tosin en tiedä mikä mahtaa olla tilanne nyt, Lehtonen lienee nyt jo melko iäkäs? Kuitenkin, tarkistin asian, ja Fonecta antaa hänelle osoitteeksi omakotitalon Varkaudessa. Ehkä luonnon kanssa sopusoinnussa elänyt jaksaa pitkään ja terveenä!

Olen pitkään ajatellut, että täällä blogissa voisi hyvin esitellä myöskin kirjoja. Sellaisia, jotka nyt liittyvät jotenkin tähän aihepiiriin, ja joita itse olemme lukeneet ja tarpeellisiksi tai tarpeettomiksi kokeneet. Kevään kutitellessa on hyvä aloittaa puutarhakirjasta. 

Suomalainen piha ja puutarha -kirjan ovat kirjoittaneet Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh ja Meeri Saario. Kirjan on toimittanut Soile Tapola ja kustantanut Gummerus. Tämän postauksen kuvat on napsaistu ihan omalla kameralla kirjan aukeamilta.

Kirja on oikea tietopläjäys koskien ihan kaikkea, mitä nyt voi listata sanan puutarhanhoito alle. Omaksuttavaa siis riittää. Monissa asioissa tämä kirja varmasti riittäisi ainoaksikin tietolähteeksi. Tässä teoksessa on paljon asiatekstiä, eli ajanhenkisiä inspiraatiokuvia jos mieluummin katselee niin voi olla parempi etsiä muita kirjoja. 

Ensimmäinen osio perehtyy puutarhan suunnitteluun. Toisessa osiossa käydään läpi pihan rakentamisen vaiheita ja vaihtoehtoja, ja kolmannessa osiossa ”puutarhan kasvilattiat” puhutaan nurmikosta ym. maanpeite- ja pohjakasveista.

Pihan koristekasvit -luku kattaa laajan ryhmän puista perennoihin ja yksivuotisiin kasveihi. Hyötypuutarhan niksit-osio on ainakin itselleni se kutkuttavin, tähän mennessä kun olen enemmänkin leimautunut hyötykasvien viljelijäksi kuin perennapenkkien kuopsuttajaksi. Saa nähdä miten jatkossa käy. Hyötypuutarha-osio on mielestäni oikein hyvä ja kattava, siellä käydään läpi kasvukauden tärkeät työt, kompostointia ja kasvimaan suunnittelua, erilaisia viljelymenetelmiä ja sitten vielä erikseen kerrotaan tärkeimmistä suomalaisista viljelykasveista. 

Hedelmät ja marjat-osiossa on esitelty erilaisia lajikkeita sekä hoitovinkkejä. Kuvat nostattavat veden kielelle ja tekisi mieli ostaa yksi taimi jokaista esiteltyä omaankin puutarhaan. 

Tämä puutarhakirja on mielestäni perusteos. Siitä saa vähän tietoa kaikesta. Jos intoa ei ole ihan kauheasti, niin tämä voi olla riittävä ainoaksikin kirjaksi. Jos suurempi rakkaus kukkien tai vihannesten tai vaikka päärynäpuiden viljelyyn syttyy, niin sitten tarvitaan varmasti hyllymetreittäin lisää kirjallisuutta. 

Kuvat ovat kauniita ja niiden soisi olevan suurempiakin, tosin tämä opus on jo tämän kokoisena painava. Kuitenkin vielä sen kokoinen, että sen jaksaa kantaa mukanaan vaikka sinne puutarhaan.  Kirjan tekstit ovat asiallisia ja sellaisenaan ehkä vähän tylsiäkin, mutta näiden tarkoituksena onkin tarjota tietoa. Näkökulma on suomalainen, eli tämä ei ole sellainen kirja, jossa esitellään leveysasteillamme viljelyyn sopimattomia kasveja. 

Loppuun pieni hedelmäpuiden leikkausopas. Itse olen kyllä aina näiden kanssa aivan kahvilla, sillä valitettavasti todellisen elämän hedelmäpuut eivät koskaan ole saman näköisiä kuin kuvien puut. Mitä niille muille oksille tehdään häh???