Kökön otsikon takaa aukeaa kuvapäivitys vähän kaikenlaisesta. 
Ensimmäisissä kuvissa väliseinien runkoja on alettu tehdä yläkertaan. 

Sitten väliseinät nousevatkin nopeasti! Ja kämppä muuttaa muotoaan ja fiilistään vauhdilla.

Tässä alla on yksi yläkerran lastenhuoneista, oviaukko oikealla ja seinä eteistä vasten kuroutuu kiinni kovaa vauhtia.

Myös aikuisten makuuhuone saa seinänsä ja olohuone hahmottuu lopulliseen kokoonsa:
 

Alakerrassa kattoon on kiinnitetty koolaukset sisäkatolle. Allekirjoittaneen maalauspaikka siinä vielä on väliseinien tiellä, tuohon kohdalle pitäisi tulla useita huoneita.

Schiedel tuossa vielä odottaa asennustaan, nyt on  jo katolle asti kiivennyt. Piipun harkot sekä sisälle tulevat keraamiset hormiosat. Timpurit eivät tykänneet muutamien tarvittavien reikien poraamisesta niihin. Kuulemma kohtuu kovaa ainetta.

Talvi oli yllättää istuttajan! Onneksi talven tulo oli vahvasti liioiteltua, kunhan kiusasi vain. Löysin kuitenkin itseni mm. tilanteesta, jossa yritin raapia lapiolla jäiseen maahan kuoppaa marja-aroniapensaille. Joka tapauksessa, nyt on istutettu punaista ja mustaa viinimarjaa ja kolme pensasmustikkaa, alla olevassa kuvassa mustikat oikealla ja viinimarjoja vasemmalla. Valkoseinäinen pömpeli on ulkovarastomme, jonka taakse istutin 5 kpl vadelman taimia. Karhunvatukkaa en saanut enää, sen istuttaminen ensi kevään asioita siis. Istutin myös viisi marja-aroniapensasta sekä omenapuun, Valkean Kuulaan. Omenapuu ehti olla pari päivää ilman verkkoja, niin eikö jo pupu pahalainen ollut käynyt jyrsimässä siitä pari oksaa poikki! Sen jälkeen viritin semmoiset verkot ja runkosuojat, että pitää olla kirottu kani joka sinne enää pääsee jyrsimään.

Niin ja istutimme myös kaksi pylväshaapaa, jotka ovat metkan näköisiä ohuita piiskoja. Saimme yhden vähän vanhemman yksilön ja toisen joka oli pituudeltaan melkein yhtä pitkä, mutta runko kyllä merkittävästi ohuempi. Laitetaan varmaan vielä yksi haapa seuraavalla istutuskaudella. Näitä puita mallailimme meidän ja naapurin väliin yläkerran ikkunoidemme kohdalle, jos ne joskus tulisivat siihen vähän näkösuojaksikin. Puiden istuttaminen ei kyllä ole hätäisen puuhaa – nyt istuttamamme pienet puuthan ovat suuria jo parinkymmenen vuoden päästä.

Viimeisessä kuvassa on käynnissä maalämpöpumpun nosto-operaatio. Mikä näytti olevan hankalaa, neljä miestä siihen tarvittiin kun pumppua ei saanut kallistaa ollenkaan. Minusta ei ollut ollenkaan hankalaa. Seisoin vieressä eikä tullut hikikään. Ei oo naisten töitä tuollaiset. Tasa-arvo on ihana asia, mutta minusta ei ole siihen raksahommissa. En vaan jaksa nostaa, raahata, kantaa. Ei sitä miehille pärjää. Jos olen yrittänytkin, niin lääkärireissu siitä on tullut. 

Tämä on itselleni karvasta kalkkia, sillä minusta on kyllä usein ollut vaatimaan miehiltä tasa-arvoa eräissäkin muissa asioissa. Nyt olen yrittänyt niellä ne vaatimukset vähäksi aikaa. Tunnustettava se on. Miehet ovat vahvempia kuin naiset. Ainakin minua vahvempia, ainakin meidän raksalla olevat miehet. 

Meillä on kolme lasta, ja hekin tarvitsevat oman huomionsa ja aikansa. Vajaa vuosi tai vuosi aktiivista raksailuaikaa on loppuviimein aikuisen elämässä sovittelukysymys. Järjestellään muuta elämää vähäksi aikaa pois tieltä. Sovitaan että asuminen ja ihmissuhteet ovat vähän aikaa hyrskyn myrskyn, epätyypillisiä, sekasortoisia, outoja. Lasten maailmassa kuitenkin se vuosi on kauhean pitkä aika. En minä edes voisi olla koko ajan raksalla raahaamassa painavia esineitä, vaikka pystyisinkin tai haluaisinkin. Pitää laittaa päivällistä, tehdä läksyjä, viedä treeneihin, virkata ketjusilmukoita, koota palapelejä, pyyhkiä vuotavia neniä ja huolehdittava reppuun vaihtovaatteita, läksykirjoja, lelupäivän leluja ja sisäpelikenkiä. Koska elämämme on tällä hetkellä normaalista kauhean paljon poikkeavaa, lapset tarvitsevat joskus myös sitä pullantuoksua ja niitä perinteisesti elämäämme kuuluvia juttuja. Mökkiviikonloppuja, keskusteluja, rentoa yhdessäoloa. Mies raahaa painavia esineitä, minä tarjoan näitä muita asioita nyt pääasiassa.