Tavallista elämää

Kulunut viikonloppu on ollut ensimmäinen ns. normaali viikonloppu hirmuisen pitkään aikaan. Siis semmoinen, että ollaan perheen kanssa yhdessä, kokkaillaan ja touhuillaan ja vietetään aikaa yhdessä. Kaikki. Samassa osoitteessa. Petri nakuttelee yhä kesken olevia kohteita ja muuttohässäkätkin laatikoiden purkamisineen ovat vaiheessa kuten eilisestä postauksesta hyvin ilmeni… Mutta me olemme kaikki saman katon alla kuitenkin. Se on ihanaa! On ollut myös aikaa tavata ystäviä ja tilaa pyytää lasten kavereita käymään.

Uusia kodinkoneita ja keittiötä on ollut ihanaa päästä tyypittämään käytännössä. Enpä voi valittaa, hyviä ovat koneet. Induktiotaso vallankin on jotain aivan käsittämätöntä etenkin verrattuna väliaikaiskämppämme parikymmentä vuotta vanhaan, valurautalevyillä varustettuun hellaan. Uunissa on niin paljon toimintoja, että kerkeäänköhän niitä kaikkia kokeilemaankaan tämän vuoden puolella?

Saimme perjantaina myös kuljetusliikkeen varastossa olleen osan huonekaluistamme. Keittiön pöytä oli ihanin ja odotetuin! Perjantaihin asti 5-henkinen perheemme hoiti ruokailut 30 x 40 cm kokoisen pöydän ympärillä. Vähän tiukkaa.