Home sweet home

Taaperreltuamme jokusen päivän näissä rakennusvalvonnan kiemuroissa, minulla on nyt ilo kertoa: Meille on myönnetty muuttolupa! 


Ensi yönä siis saamme nukkua uudessa kodissa!

Maanantainen lvi-tarkastus oli oma tapauksensa. Täällä Jyväskylässä kiertää sellainen huhu, että rakennusvalvonnan lvi-insinööreistä yksi on veemäinen tyyppi. No, veemäisyys on suhteellista, mutta lieneekö sitten sattunut meille juuri tämä. Hänen kommenttejaan mm: 

”Saako tuota kantta edes auki?” (Enervent Pelican ilmanvaihtokoneen nähdessään)

”Mitä ihmeellisiä nuokin oikein ovat?” (Saunassa ja pesuhuoneessa on poisto- ja tuloilma-aukkojen päällä puiseen paneeliin sopivat puiset venttiilit)

”Miksi nuo ilmastointiputket ovat tuossa eristämättöminä?” (No ohoh, unotui… eikun siksi kun niiden päällä on spu-elementeistä tehty katto, eikä se kaikkein tavallisin kattotuoliratkaisu. Sinne kattoelementin sisään ei laiteta ilmastointiputkia, vaan se on täynnä uretaania.)

”Mikä se tuollainen liesituuletin oikein on? Emme me ole tuollaisia ennenkään hyväksyneet.” (Elica Om, josta poisto katolle. Ei ole ihan konventionaalisimman muotoinen, joten insinöörismies aivan hämmentyi.)

Ynnä muuta vastaavaa… 

Itsekin julkisen puolen työntekijänä joudun työssäni koko ajan miettimään asiakaslähtöisyyttä, mutta rakennusvalvonnassa ovat tainneet sellaiset kurssit jäädä käymättä.  

Myöskin muuttoluvan antanut viranomainen oli keskittynyt vain valittamaan kaikesta. Petri jo hieman on tuskastunut näihin ihmisiin, joiden kai pitäisi olla rakentajan apuna, mutta joista on saanut hyvää sanaa kaivaa koko ajan. Ihan ensimmäisellä kerralla kun suunnitelmamme hyväksyttäviksi esittelimme rakennusvalvonnalle, saimme tosi hyvää palautetta. Silloinen työntekijä oikein  iloitsi, että joku rakentaa omalle paikalleen suunnitellun talon, jossa on käytetty hieman tavallisimmista poikkeavia ratkaisuja. Että ei aina niitä samanlaisia talotehtaan tyyppitaloja. Pyysivät arkkitehtimme yhteystiedotkin jaettaviksi eteenpäin muille rakentajille. Tuo into on rakennusvalvonnasta sittemmin työntekijöiden vaihtumisen myötä karissut, ja tilalle tullut jatkuva nurina ihan kaikesta. 

Ihan varmasti nurinaan on ollut osittain aihettakin, mutta loppua kohti se on kyllä yltynyt melkoisiin sfääreihin. Aina kun rakennusvalvonta tontille kaartaa, niin saa vetää henkeä ja varautua valitukseen mitä epäolennaisimmista asioista kuten vaikka noista saunan puisista ilmanpoistoluukuista. Tämä on oikeastaan jo hauskaa. Kaipa rakentaja, joka ei rakenna ihan tavallisimmista tavallisinta taloa, on rasite rakennusvalvonnan virkamiehille. 

Tunne nyt? Väsynyt. Onnellinen. 

Vuokra-asunnon siivous isona urakkana loppujen tavaroiden roudaamisen ohella lähi-iltojen iloksi. Olen itse sillä lailla nyt henkisesti ja fyysisesti väsyksissä tähän kaikkeen, että täytyypä todeta: Onneksi tänään ei ole ollut kovin tiukka työpäivä. Energiataso ei ole korkeimmillaan. Annan itselleni luvan olla tehokkaampi ensi viikolla. 

Ovenkahvasta asiaa

Raksavuoden aikana on monet kerrat muodostunut ongelmaksi ei niinkään vaihtoehtojen puute, vaan niiden liiallinen runsaus. Saman asian äärelle jouduin viikonloppuna, kun Petri lähetti minut rautakauppaan ostamaan välioven vetimiä.

Syy, miksi sinne rautakauppaan jouduin ihan ypöyksin (no oli minulla kaverina herra 4vee), juonsi juurensa muutamiin edellisiin tehtyihin ostoksiin, joita Petri oli käynyt hakemassa ihan itse ja kysymättä minulta. Hän oli ostanut jo toisen pesualtaan yläkerran vessaan, ja jo toisen kerran ammuin hänen valintansa alas. Marisin äänekkäästi myös jostain muista ostoksista, joita mies oli tehnyt. Oli väärää väriä ja väärää tyyliä. Niinpä seuraavat ostokset sain luvan tehdä ihan itse. 

Katsastettuani Bilteman, RTV:n ja Kodin Terran valikoimat, sain jälleen huomata että kylläpäs on hintahaarukkaa näissäkin vehkeissä. Laatuhaarukasta on vähän huono sanoa, hinta ja laatu kun eivät aina kulje käsi kädessä todellakaan. Mutta siis halvimmat maksoivat jotain kuuden Euron luokkaa. Kalleimmat kuusikymppiä. Niissä kalliimmissa oli ainakin hienommat pakkaukset.  No, joissakin oli tosi pitkiä takuita, esim. kymmenen vuotta.

WC:n lukoissa vasta mielettömät hintaerot olivat, halvin oli Biltemassa 3,50 ja kalleimmat ihan silmittömän kalliita. 

Meidän ikkunoiden avaajat sekä ulko-oven lukko ja kahva ovat satiinikromia, joten lopulta päädyin ostamaan välioviinkin satiinikromiset kahvat ja peitelevyt.  Ja ihan perussettiä, kahvat maksoivat muistaakseni 7,90 kappale eli halvimmasta päästä. Nyt ne on kiinnitetty, ja oikein kivalta näyttävät! Vähän kävi mielessä että onko tämä nyt halppisratkaisun näköinen, mutta ei se kyllä mielestäni mitenkään sellaiselta näytä.

Väliovet meillä on Matti-oven mallistosta, massiiviovet kun halusimme niin semmoisia ei muuten ollut saatavilla kuin peilillisiä ovia. Simppeli ja ajaton malli, itsellä alunperin oli mielessä täysin sileät ovet, mutta nämä ovat kyllä omalla tavallaan erittäin kivat. Mitään koristereunoja ja leikkauksia niissä ei sentään ole, vaan ihan sileäreunaiset ovat. 

 

Rakennusvalvontaa vielä tarvitaan,

nimittäin ei mennyt ihan vielä meidän raksa läpi käyttöönottotarkastuksesta. LVI-asioita halusivat vielä tarkastella, ihan hassuksi menee koska me joudumme nyt luultavasti ostamaan työpanosta alkuperäiseltä lvi-suunnitelman tekijältä, joka ei sittemmin ole kertaakaan käynytkään meidän raksalla. 

Tuntuu että aina kun rakennusvalvonta avaa sanaisen arkkunsa niin rakentajalta menee satasia kankkulan kaivoon. Täysin turha tarkastus tulossa. Meidän lvi-töissä ei ole mitään vikaa. 

Pänniihän tämä… Mutta se kaupungin lvi-insinööri on nyt sitten tilattu käymään läpi meidän lvi-suunnitelma, tai jotain sellaista. Puhelinkonsultaationa tuolta lvi-suunnitelman tekijältä ei kuulemma käy. Pitää tulla paikalle. Terveen järjen käyttö olisikin varmasti ohjesäännössä kiellettyä. (Meidän lvi-töiden toteuttaja ja alkuperäistä suunnitelmaa paremmaksi rukannut ihminen on kaksi viikkoa etelänlomalla, joten hän ei voi olla paikalla konsultoimassa.)

Vähänpäs meinaa nyt ärsyttää mutta ei anneta sille valtaa.

Myöskin Saunalahti muisti meitä tänään jollain aivan järjettömällä laskulla valokuidusta! Valokuitu kun on maksettu ja nyt pätkäisivät jollain tonnien lisälaskulla. Lisäksi kirjeessä oli mainittu, että kuukausimaksu on tästä lähtien jotain tonnin luokkaa. Ehkei nyt kuitenkaan. 

Toki on ilmiselvää että tässä on takana virhe, mutta tässä vaiheessa sitä alkaa jo uskoa kaiken mitä postilaatikosta tungetaan nimellä lasku. Jos joku sanoo että jonkin asian hinta on kymppejä, niin sitä heti kysyy että ai kymmeniä tuhansia. 

Minusta on kyllä ihanaa, että raha-asiat pikku hiljaa siirtyvät sellaisiin sfääreihin joita voi käsittää. Leipä kaksi euroa, villapaita neljäkymppiä, omenapussi kolme euroa. Miten ihanan rauhoittavaa. Tavallista tylsää arkea, jossa ei näyttäydy viisinumeroisia laskuja laisinkaan. 

Tänään ja huomenna vietän iltani raksalla siivoten, torstaina alamme liikuttelemaan tavaraa ja tekemään muuttoa. Milloin sitten oikeasti muutamme, vai muutammeko ensin ihan vaan leikisti ja luvan saatua oikeesti..? Saas nähdä. 

Illan ratoksi ihanuus…

Tänään kiinnitettiin seinään meidän ihana uusi Om. 

OmOmOmOm. Omkos vähän tyhmää olla näin innoissaan liesituulettimesta? Mutta se on niin hieno. (Kuva on otettu iltapimeällä, heikko laatu…)

 

Lopputohinaa

Maanantaina on käyttöönottotarkastus! Sitä varten tehdyt sähkötöiden lopputarkastus-pöytäkirjat tehtiin eilen, joka ikinen pistorasiakin piti koeponnistaa eli mitata niistä jännitteet ja merkitä sähkösuunnitelma-karttaan.

Ilmastointikone on myös käynnissä ja ilmastoinnin tarkistusmittaukset parhaillaankin meneillään. Tähän viikkoon on omaa jännitystään antanut meidän Ilpon murtunut  kylkiluu, Ilpo oli kaatunut kotipihallaan viime viikonloppuna. Meidän suvussa ollaan pioneerihenkisiä ja ajatellaan että jos kylkeen sattuisi kotona saikkarillakin ollessa, niin voi siihen sattua töitä tehdessäkin. Eli hatunnostot Ilpolle! (Tässä nyt puhutaan veljessarjasta jotka ovat sen verran rautaisia tyyppejä, että perässä tulevat sukupolvet voivat vain ihailla. Yksi murtunut kylkiluu ei ennenkään ole hidastanut ketään näistä. Kipsatusta jalasta vedetään naulat itse tongeilla pois, ja puista pudotaan moottorisahan kanssa, jne. Tiedättehän nämä raivaajasukupolven vesat.)

Näin rakentamisproggiksen loppuvaiheessa on todellakin yllättänyt lopun hitaus. Vaikka ei kai sen pitänyt yllättää, kyllähän se oli tiedossa. Silti ainakin isännälle on aiheuttanut ristiriitaisia fiiliksiä mm. se, että kuinka kauan voi mennä johonkin ikkunalistojen tekoon. Ja että 4,5 metriä korkealla olevien pikkuikkunoiden listojen tekoon voi mennä vieläkin kauemmin. =)

Muutto uuteen kotiin lähestyy, ja kyllähän se tuntuu mahtavalta, siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta fiilis on nyt aika väsynyt, ja tietäähän sen että tässä on aika rankka viikko vielä edessä. 

Loppuun kuvia, tilanteen päivittäminen tänne blogiin on vähän jäänyt… 

Keittiösaarekkeen takaseinä on verhottu lasitiilillä.
Tässä vähän isommassa mittakaavassa. Saareke on 150cm korkea.
Saarekkeen kaluste-puoli.
Porraskaide on lasia, terästä ja kuultomustaksi petsattua puuta.
Takkahuone

Kodinhoitohuone, vielä ovia vailla.
Kodarin saarekkeessa on nyt jo oikeasti taso vaaleaa puuta. Tästä vielä puuttuu, samoin ovet ovat jo paikallaan.

Saunan pukuhuone. Paneeli on tervaleppää. Ovien pinnassa on vielä suojakalvot.

Pukuhuonetta, Ikean ostoksiakin siellä jo paikoillaan. Lasiovi vie pesuhuoneeseen.
Tällaiset kattoluukut meillä on kahdessa makuuhuoneessa. Ylhäällä varastot.

 Nyt täytyy lopettaa tämä bloggerissa roikkuminen ja ruveta touhuun, väliaikaiskämpän kasaan pakkaaminen on pahasti vaiheessa vielä… Sanotaan nyt että aloitettu kuitenkin.
 

 

Hengissä ollaan mutta väsyttää

Helmi-maaliskuun vaihteeseen joskus suunniteltu lopputarkastus meni uusiin aikatauluihin syystä että Enerventillä ei ollut varastossa tilaamaamme ilmanvaihtokonetta. Rupesivat sitä tehtaallansa tekemään ja asiat saivat taas yhden viivästyksen. Nyt on Pelikaani sisällä talossa. Suursiivousta tarvitaan ennen kuin sen voi käynnistää ja säätää.

Ilmanvaihtokone on kyllä aivan hervottoman kokoinen laite, jotenkin paljon suurempi kuin voisin ikinä kuvitella. Onhan se tosi tärkeäkin, talon keuhkot. 

Olemme kyllä nyt tosi väsyneitä jo. Muuttopäiviksi pistin juuri virkavapaa-anomuksen sisään, ei ensi vaan sitä seuraavalla viikolla to-pe. Joskos tämä aikataulu pitäisi. 

Fine Mainframen porukka on kulkenut talolla sähköohjelmointiensa kanssa, niistä on tulossa tarkempi kirjoitus kunhan saadaan aikaan…

Nyt on semmoinen tunne, että pitää vaan jotenkin jaksaa loppuun asti. Blogimaailmasta on kyllä ollut kovasti iloa, jotkut tietyt blogit joissa mennään suunnilleen samaan tahtiin, tsempataan toisiamme. Ja monet muut jotka ovat jo todistetusti selvinneet tästäkin vaiheesta. 

Väsyttää aivan törkeästi tämä raksailu. Aamuisin kipitän kuin gaselli kohti työpaikkaani, siellä on niin ihanaa olla kun on lupa unohtaa raksahommat koko päivän ajaksi. Toisin on Petrillä, joka nyt viimeistelee taloa. 

Meillä molemmilla on sitkeä kestoflunssa joka ei ota lähteäkseen, ei vaan ole ollut aikaa ja mahdollisuutta sitä potea pois. 

Joko mainitsin että meitä väsyttää.