Pihan puolelta

Lumi peitti niin demokraattisesti ja yhtä kauniisti alleen niin valmiimmat kuin keskeneräisemmätkin pihat. Kevät on toista maata, ja nyt täällä meidän mäellä näyttää jälleen siltä kuin kyseessä olisi uusi alue – niin kuin onkin. Ei vihreän ripaustakaan missään. Sen sijaan hiekkaa, kiviä ja märkää multaa kokonainen alueellinen. 

Eiköhän siis lähiviikkojen toimintasuunnitelma ole melko selkeä. Jostain vielä kun löytyisi se lottovoitto, jolla toteutetaan pihasuunnitelma. Ihan täysin japanilaisehenkistä kivipuutarhaa ei pihamme nytkään ole, vaan meillehän ehdittiin viime syksynä tuomaan monta lastia multaa. Kasvejakin jo on. Koska tykkäämme syödä, aloitimme hyötykasvien istuttamisella. Pihalta löytyy vadelmat, puna- ja mustaherukat, pensasmustikat ja omppupuu. Täytöt ja muut on suurilta osin tehty, mutta talon toisella sivulla ja edustalla on vielä kirveellä kaivinkoneella töitä. Sitä emme ole sen tarkemmin vielä suunnitelleet, että minkä kaliiberin vehe tässä tarvitaan. Toivottavasti joku ihan pieni ja pikaisesti vain..? Meinaan että meidän maansiirtobudjettimme meni jo ajat sitten. 

Viikonloppuna oli ihanan aurinkoista, peseskelin vähän ikkunoita ja nautin hetken illuusiosta, että kohta lekotellaan terassilla puhtaiden ikkunoiden alla. Hah, ensin pitää rakentaa terassi, muotoilla osa pihasta, tehdä pihakiveykset, tilata vielä lisää multaa, istuttaa nurmikko, istuttaa kasveja ja perennoja, asfaltoida pieni osa pihaa, rakennella aitoja ja sen semmoisia, sekä täydellisessä maailmassa pihastamme puuttuu vielä rakennussuunnitelman mukainen grillikotakin. 

Tekemistä ei siis tule puuttuman!

Tokikaan koko puutarhasuunnitelman mukaista pihaa ei tarvitse saada aikaan yhdessä kesässä. Jos jokin harrastus, niin puutarhanhoito ja kasvien viljely auttavat kasvattamaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä odottaa, antaa asioiden kehkeytyä. 

Viikonlopulta tähän muutama kuva ulkoa.  


Takapihalla on vaivalla aseteltuja kivipaasia, niillä on varmasti ilo istuskella helteisenä kesäpäivänä sitten joskus kun tulee se päivä jolloin on aikaa istahtaa hetkeksi.

Tähän tulee isona terassi. Kaivonkannen alla on maalämpökaivo.

Terassilta katsellaan tällaisia näkymiä sitten kun joskus nuo kuormalavat ja jätepuukehikot tuosta… you know…

Tässä on vielä jonkin verran haastetta maan muotoilussa.

Eräs lempparipaikkani meidän talon arkkitehtuurissa. Talon edestä lähtee käytävä talon takana olevaan satumaisen vihreään maisemaan. Sieltä siivilöityy upea valo ja vehreys. Etupihahan on varsin pieni ja umpinainenkin.







 

Viime viikon matalapaineiset kuulumiset

Viime viikko oli raksalla ensimmäinen, jolloin fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Tuliko saturaatiopiste saavutettua raksailuinnossa..? Ja käyrä tasaantui ja lähti jo laskuunkin? Vai syksyä henkäilevät kelitkö mielen laittoivat matalaksi..? Ehkäpä nämä molemmat asiat yhdistettyinä faktaan, että raksailuaikaa on jo kulunut kuukausia, kai tässä jo saa vähän väsähtääkin välillä. Joka tapauksessa, parempia fiiliksiä odotellen. Blogiin tarttuminenkaan ei kiinnostanut. Ja kaivoin pitkästä aikaa esiin ihan oikean kirjan. Siis tiedättekö romaanin! Ei mitään raksailu-aiheista kirjallisuutta. Myös mies nähtiin monena iltana kotona jo ihmisten aikaan.

Viime viikolla meillä tehtiin tontin muotoiluja isolla kaivinkoneella. Talon sivustoilla myös sorapatja tuli valmiiksi odottamaan terassien rakentamista ja kiveyksiä. Sinne alle laitettiin viimeisiä finnfoameja ja sadevesiputkia jne. semmoisia, mitä nyt sinne laitetaankaan. (Huomaatteko miten kiinnostunut olen näistä juuri nyt.) Timpurit asensivat räystäslautoja ja tekivät katolla jotain muutakin, minkä selittämiseen järkeni ei oikein taivu. Räystäät antavat kyllä kovasti ilmettä talolle! Talo senkun komistuu koko ajan, kyllä yksityiskohdilla on merkitystä.

Taloa siis kierrettiin nyt viimeisen kerran isolla koneella, paikalle tulee kyllä vielä pienempi kaivuri. Torstaina ja perjantaina tontille tuotiin multaa, jota kaivuri-Heikki kauhallansa levitti todella siististi paikalleen. Kauhalla nostettiin myös isoja kiviä pihalle eräänlaiseksi asetelmaksi! Siitä tuli kyllä hieno.

Teimme myös tilauksen jo pihan muurikivistä, koska huomasimme että tietyiltä kohdin muurikivet olisi asennettava jo nyt, jotta maan muotoilut voidaan hyvin tehdä. Harjun Betonin mustaa vallikiveä. Ja Kaskipuun ovimalleja kävimme katsomassa, niistä pitäisi nyt valinta tehdä piakkoin. Ikkunat tulevat parin viikon päästä jos aikataulu pitää, ja olisivathan ne ovetkin kivat samoihin aikoihin. Syksy tulee… Suhtauduimme Kaskipuun puuovimallistoon hieman pelokkaasti, toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä että ne olisivat hienoja. Ja nehän olivat! Nuo maalatut (hdf?) levyovet eivät meitä oikein ulkonäöllään innosta, joten olipa mukavaa löytää upea ovimallisto puuovista. Sellainen sopii taloomme erinomaisesti. Joten valinnan vaikeus muutaman mallin välillä on vielä jäljellä, sekä värin valinta on vahvistettava ja juteltava arkkitehdin kanssakin. Mutta kallistumme nyt kohti kuultomustaa värinä. 

Nyt kohti uutta viikkoa, olkoon se edellistä innostuneempi ja innostavampi ihan kaikille!

Do the kaivinkone

Viime viikolla tontti muutti muotoaan. Kalliolla tiesimme olevamme, mutta kuinka syvän pintamaan alla kallio olisi, sitähän ei voi tietää ennenkuin kaivaa. Tonttia varatessamme teetimme pohjatutkimukset, niissähän tehdään kairauksia muutamaan paikkaan tontilla. Selvisikin, että kaikki kairaukset osuivat isoon kiveen. Pintamaata oli siis vähän enemmän kuin osasimme odottaa räjäytyksiltä ei kuitenkaan säästytty.

Lajittelua isossa mittakaavassa.

Talon pohjan paikka kallio paljaana. Kiveä on räjäytettäväksikin, räjäytykset ovat vuorossa tällä viikolla. Räjäytysten jälkeen porataan maalämpökaivo ja tehdään sitten täytöt talon pohjia varten. 

Viimeisen kuvan mukaisessa paikassa ollessaan tulee seisoneeksi meidän etupihallamme, aika lähellä ulko-ovea. Kaupungin miehet ovat merkinneet talon paikan metsäkepeillä, on aika jännää kun voi ”kulkea” talossa vaikka melko alkutekijöissäänhän tuo on… 

Maan siirtoa

Tunne on huima, kun vuoden suunnitteluprosessin jälkeen tontilla tapahtuu viimein jotain konkreettista. Kuljetusliike Rippalan kaivinkonehan se siellä jyllää. Taustanaan ihanan ihana keväinen… lumisade! Milloin se kevät tulee, milloin? 

Koko alue on pullollaan kaivureita, porausvaunuja, kuormureita… Moottorit mörisevät, kauhat kolisevat, pakokaasu käryää. Merkkiäänet piipittävät, panokset räjähtelevät ja kallio tärisee. Maa tuoksuu. Siinä on oma ihmeellinen viehätyksensä. Itselleni tämä maailma on yksi ikkuna lapsuuden maisemaan. Viihdyn noissa äänissä ja tunnelmissa.