Sohvan uudet vaatteet

Vähän sisustusjuttuakin. Kirjoitin aikaisemmin, että päädyimme verhoiluttamaan uudelleen vanhan sohvamme. Interfacen Tatum tuli perheenjäseneksemme vuonna 2001, joten se ei ole ihan tuore tapaus enää. Silloin ostaessa tuntui suunnattoman kalliilta, mutta täytyy sanoa että investointi kannatti. Sohvan rakenteet ovat kestäneet hämmästyttävän hyvin kaiken tämän elämän. Nyt verhoillessa sitä paikattiin siten, että istuintyynyn alla olevat löystyneet satulavyöt korvattiin uusilla. Lisäksi kaikki osat verhoiltiin uudelleen.

Pohdintaahan se verhoilukankaan valinta aiheutti. Repäisimme ja päätimme kerrankin valita jotain räväkkää.  Eiku. Valitsimme lähes saman värin. Kangas on tekstuuriltaan hyvin erilaista, kovempaa ja hieman karheampaa. Siinä on vähemmän kuluvia osia kuin edellisessä kankaassa. Valintaa ohjasi ensin hinta, valitsimme että 40 Euroa metri on se hintaluokka jossa liikutaan. Siitä sitten valittiin sopivin. Tatumiimme menee kuitenkin lähes 20 metriä kangasta, joten metrihinnalla on väliä…

Verhoilutyö teetätettiin paikallisella Sovatek-säätiön verhoomolla. Hyvää työtä tekivät, ja ison työn. Hintaa tuli n. 1400 Euroa. Tällä mennään seuraavat 12 vuotta.

 

IMG_5694 IMG_5696

Tilanne tänään IRL

Blogeissa kiertää mainio haaste. Monista ihanista blogeista on saanut nähdä kuvia arjen sekasotkuista yleensä niin nätisti stailattujen ja rajattujen kuvien sijaan. Tähän postaukseen yhdistän nyt sitten ekat kuvat kodista ja tämän haasteen.

Arki on alkanut, ja on mukavaa ja hämmentävääkin tulla iltapäivisin kotiin. Siis tämä, meidänkö kotimme? Pikku hiljaa jaksaa ajatella sitäkin, että olemme tehneet ison työn ja nyt saamme nauttia siitä joka päivä. Ainakin näin lyhyellä kokemuksella kaikki tuntuu toimivalta ja meidän perheelle sopivalta. 

Muuttolaatikoita ja pusseja yms. kamaa on edelleen hujan hajan, huonekaluja kasaamatta, tavarat etsivät paikkaansa. Keskeneräisiä paikkojakin on vielä vaikka kuinka. Tässäpä vähän uudessa kodissa asumista suoraan todellisesta elämästä. 

Mukavaa kun on uusi tyylikäs keittiö, vai mitä.

Keittiösaarekkeen päällinen on tosi mukava paikka. Sinne voi kasata vaikka mitä.

Kuraeteinenkin on heti komeasti ojennuksessa.

On ollut tosi mukavaa päästä kokkaamaan uusilla hienoilla kodinkoneilla. Tässä lasagnen valmistuksen jälkimainingeissa. Mikä kodinkone laittaisi tiskit koneeseen?

Pienimmäinen näyttää kotiutuneen uuteen huoneeseensa mukavasti.

Tämä todella tyylikäs asetelma löytyy vanhempien makuuhuoneesta vaatelaatikoston päältä.


 

Parvekkeellahan näyttää kutsuvalta, siellä sulassa sovussa pari sarjaa vanhoja terassikalusteita sekä sirkkelit, laudat, listat, roskat…

Olohuoneen nurkkaan on pesiytynyt kasa laatikoita ynnä muuta. Menisivätköhän nämä tavarat itsekseen kaappeihin? Vai pitäisikö ihan itse tormiintua asiassa..?

 

Ovenkahvasta asiaa

Raksavuoden aikana on monet kerrat muodostunut ongelmaksi ei niinkään vaihtoehtojen puute, vaan niiden liiallinen runsaus. Saman asian äärelle jouduin viikonloppuna, kun Petri lähetti minut rautakauppaan ostamaan välioven vetimiä.

Syy, miksi sinne rautakauppaan jouduin ihan ypöyksin (no oli minulla kaverina herra 4vee), juonsi juurensa muutamiin edellisiin tehtyihin ostoksiin, joita Petri oli käynyt hakemassa ihan itse ja kysymättä minulta. Hän oli ostanut jo toisen pesualtaan yläkerran vessaan, ja jo toisen kerran ammuin hänen valintansa alas. Marisin äänekkäästi myös jostain muista ostoksista, joita mies oli tehnyt. Oli väärää väriä ja väärää tyyliä. Niinpä seuraavat ostokset sain luvan tehdä ihan itse. 

Katsastettuani Bilteman, RTV:n ja Kodin Terran valikoimat, sain jälleen huomata että kylläpäs on hintahaarukkaa näissäkin vehkeissä. Laatuhaarukasta on vähän huono sanoa, hinta ja laatu kun eivät aina kulje käsi kädessä todellakaan. Mutta siis halvimmat maksoivat jotain kuuden Euron luokkaa. Kalleimmat kuusikymppiä. Niissä kalliimmissa oli ainakin hienommat pakkaukset.  No, joissakin oli tosi pitkiä takuita, esim. kymmenen vuotta.

WC:n lukoissa vasta mielettömät hintaerot olivat, halvin oli Biltemassa 3,50 ja kalleimmat ihan silmittömän kalliita. 

Meidän ikkunoiden avaajat sekä ulko-oven lukko ja kahva ovat satiinikromia, joten lopulta päädyin ostamaan välioviinkin satiinikromiset kahvat ja peitelevyt.  Ja ihan perussettiä, kahvat maksoivat muistaakseni 7,90 kappale eli halvimmasta päästä. Nyt ne on kiinnitetty, ja oikein kivalta näyttävät! Vähän kävi mielessä että onko tämä nyt halppisratkaisun näköinen, mutta ei se kyllä mielestäni mitenkään sellaiselta näytä.

Väliovet meillä on Matti-oven mallistosta, massiiviovet kun halusimme niin semmoisia ei muuten ollut saatavilla kuin peilillisiä ovia. Simppeli ja ajaton malli, itsellä alunperin oli mielessä täysin sileät ovet, mutta nämä ovat kyllä omalla tavallaan erittäin kivat. Mitään koristereunoja ja leikkauksia niissä ei sentään ole, vaan ihan sileäreunaiset ovat. 

 

Illan ratoksi ihanuus…

Tänään kiinnitettiin seinään meidän ihana uusi Om. 

OmOmOmOm. Omkos vähän tyhmää olla näin innoissaan liesituulettimesta? Mutta se on niin hieno. (Kuva on otettu iltapimeällä, heikko laatu…)

 

Kituviikot

Kyllä on odottavan aika pitkä.

Loppua kohden tiivistyy muutkin kuin aikataulut, ainakin pankkitilin sisältö on jo aika tiivis. Keskustelimme jo leikkimielisesti siitä, kumpi sirkkelöisi sormen irti jotta vakuutuksesta saisi rahaa. Ehhehe. No, armas aviopuolisoni on kerran sirkkelillä sormeen tuntumaa ottanut, joten nyt olisi sitten ehkä minun vuoroni..? Taidan jättää kuitenkin väliin.

(Nyt jos meille sattuu oikeasti joku tapaturma, niin mitähän mieltä vakuutusyhtiö on tästä blogikirjoituksesta.)

Ehkä eniten kitumista aiheuttaa tämä motivaatiokämppä. Siivous ja kodinhoito täällä ei kiinnosta todellakaan enää ketään. Tarvitsee varmaan kohta liikkua kengät jalassa. 

K-S Parvekelasituksen asentaja on asentanut parvekkeen kaiteiden rungot ja kiinnittänyt rappusten lasikaiteiden tolpat. Kahvikone on asennettu saarekkeeseen ja kahvia keitelty, jee! Se on jännä masiina, jonka kanssa varmasti tulee vietettyä paljonkin laatuaikaa. Mikroaaltouuni on kanssa paikallaan. Polar Granitin tyyppi oli käynyt tänään ottamassa viimeisimpiä mittoja, ja vei keittiön altaan mennessään tuodakseen sen takaisin tason kanssa perjantaina. 

Kalusteiden kasaaminen on meneillään, niin vaatekaappia kuin kylppärikalustetta tekeillä. Keittiön yläkaapit ovat asentamatta ja osa alakaapeistakin vielä. 

Saunakin on valmis! Siis ihan valmis! Olen niin onnellinen. Se on ihana, aion muuttaa sinne. 

Petrillä on iso listoitusurakka käynnissä. Niin ja viimeiset pellitykset on tehty tänään. Ostimme viikonloppuna myös lupaavan ulkovalaisimen jota nyt kokeiltiin talon seinään, ja se on täydellinen. Niitä siis hankitaan lisää. Itse valaisin ei paljon ulkonäöllään koreile, se näyttää lähinnä isohkolta valonkatkaisimelta. Tämän hetken suosituin malli näyttäisi olevan metallinvärinen putken mallinen ylös ja alas osoittava lamppu, ainakin meidän alueellamme näin on. Me löysimme nyt ihan sattumalta juuri sellaiset valaisimet, joiden valokiila on kuin mitoitettu meidän ulkovalaisimien paikkoja varten. Ihan kuin alusta asti olisi suunniteltu juuri näille lampuille koko ulkovalaistus.  Mikä ei todellakaan ole totta, sillä meidän on ollut todella vaikeaa löytää silmää miellyttäviä ulkovalaisimia. Maalaisromanttisia yksilöitä löytyy pilvin pimein, vaan eihän sellaiset meidän taloon sovi.  Ja meidän mielestämme valo on pääosassa eikä itse valaisin! Tietysti olisi suotavaa ettei valaisin esiintyisi susirumana silloin kun se ei ole päällä.Mielellään ei tarvitsisi esiintyä juuri ollenkaan. Tuommoinen nyrkin kokoinen ei minkään näköinen pieni laatikko seinällä on aivan täydellinen. 

Minä ostin tuttavalta käytetyn tuolin ja toin sen jo raksalle. Joskus kysyntä ja tarjonta kohtaavat näin ihanasti ja oikea-aikaisesti!  En kyllästy tuohon muotoon ikinä. Se on niin kaunis. Satulavyöt täytyy lähiaikoina uusia, mutta nehän ehtii sitten joskus.

nojatuoli 406, Artek

 

 

 

 

Flunssan kaatama

Flunssaa pukkaa, koitan taistella sitä vastaan lepäämällä puoli päivää. 

Tässä välissä on hyvä esitellä eilen saapuneita hankintoja. Täytyyköhän sitä nyt harkita sanan sisustus-lisäämistä blogikuvaukseen 😉



Masters-tuolithan ne siinä. Olin tilannut neljä, tilasin vielä kaksi lisää koska mies ei lämminnyt alkuperäiselle suunnitelmalleni eriparisista tuoleista ruokapöydän ympärillä. 




Ja Componibilit tulivat myös, nämä kaikki on nyt nostettu raksalla ullakkovarastoon. (Meillä on kahden huoneen päällä varastot joihin mennään kattoluukusta josta tulee alas kokoon taitettava porras. Tosin ei se porras vielä tule sieltä vaan sisään mennään tikkaita pitkin.)

Näistä hankinnoista saa kyllä hieman väärän kuvan huonekalumaustamme, emme ole muovin ylimpiä ystäviä noin yleisesti. Tässä nyt vaan tuli esiteltyä muovi-osasto. Sitä ei kauhean paljon enempää ole eikä tule. Mutta muovilla on omat lahjomattoman hyvät puolensa. 

Raksamme keittiö ja sosiaalitila on seilannut hyvinkin monessa paikassa, nyt se alkaa olla jo lähellä lopullista paikkaansa. Ruokailutila on jo ruokailutilan paikalla, ”keittiö” on nyt ruokailutilan nurkassa. Siirtynee lähipäivinä tuohon laatoituksen päälle. Jänskäpänskää miten se keittiö on tärkeä talossa, oli sitten oikea keittiö tai raksakeittiö. Kodin sydän! Etualalla Petrin omin käsin tekemä penkki. Miten hieno! Tuo on niin rakkaaksi käynyt, että se varmaankin jääkin olohuoneen nurkkaan – miten voisimme hävittää sitä   =D


Huonekaluostoksia

Tuli tehtyä heräteostoksia tänään. Itse artikkelit olivat kyllä pitkän harkinnan tuloksena toivelistallemme päätyneet, mutta itse ostamistapahtuma tuli puskan takaa, kun aamun lehteä lukiessa huomasin Vepsäläisen mainoksen. Siellä oli kampanjassa Kartellin tuotteita. 

Tilasin mustia Masters-tuoleja. 


kartell-welcomeblack1.jpg

Nämä ovat niin kauniita, että menetin niille sydämeni heti kun ensimmäistä kertaa näin kuvan. Tosielämässä ovat myös aivan tismalleen yhtä viehkeitä kuin saattoi kuvitella. Ohuen ohueista jaloista huolimatta ovat hyvin jämäköitä ja raskaita. Niitä voi käyttää sekä ulkona että sisällä. Niissä on rakastamaani selkeyttä, mutta ripaus italialaista eleganssia. Tärkeintä on, että niissä on hyvä istua. 

Kaikkihan sen tietävät mikä tämän tuolin tarina on, joten en nyt siitä sen tarkemmin. Kuitenkin on mukavaa saada ikäänkuin kolme tuolia yhden hinnalla, vai mitä! Ja kun siellä sitä suomalaisuuttakin on mukana.  

Tuolien hankinnassa pukkaa runsauden pulaa, maailmassa on niin kauhean monia kauniita tuoleja että kuka niistä nyt voisi pystyä valitsemaan. Ainahan ei pääse itse valitsemaan. Meillä on ollut koko yhteisen elämämme ajan ruokapöydän tuoleina ”perintötuolit” isäni lapsuudenkodista, 50-luvun pohjanmaalaista puusepäntyötä ja tyyliltään talonpoikaisrokokoota. Siis ihan erilaista tyyliä kuin mistä nyt oikeasti tykkään, mutta tunnearvo ja tyylikysymykset ovat kaksi eri asiaa. Siksi meille ei voisi koskaan tulla kiiltävää sisustuslehtien kotia, missä ihan kaikki on uutta. En ikimaailmassa luopuisi noista tuoleista tai kantaisi niitä pois kotini kunniapaikoilta.

Nyt kuitenkin on tulossa isompi koti kuin ikinä ennen, sinne mahtuu jokunen tuolikin enemmän. Luulisin, että nämä Mastersit päätyvät ainakin ensi alkuun ruokapöydän tuoliksi, Artekin koivuisen pöydän kaveriksi. Artekin tuolit siihen on pitänyt iät ja ajat kaveriksi hankkia, mutta nyt menivät ne suunnitelmat uusiin puihin.

Tuolien lisäksi tilasin kaksi valkoista Componibili-säilytyskalustetta, isomman ja pienemmän juuri niinkuin kuvassa. Niistä voisi tulla yöpöydät, mutta ehkä näissä viehättää eniten se, että nehän voivat olla missä vaan, mitä vaan. 

 

Vepsäläisellä käydessä kyllä saa päänsä ihanasti sekaisin, siellä on paljon ihanuuksia näytillä. Tällä reissulla hypistelin Caravaggio-valaisimia ja huokailin. Ne ovat kyllä sen hintaluokan lamppuja että haaveeksi jää. Iso riippuvalaisin (mustalla, upealla, kiiltävällä) kuvulla ja punaisella (käsittämättömän hienolla ja viimeistellyn näköisellä) johdolla maksaa lähes 800 Euroa! Mutta kyllä ovat kauniita. Niiden muoto on tainnuttavan kaunis, ja lisäksi tuotteesta huokuu laadukkuus, jokainen yksityiskohta on upea. Mutta tuollaiset esineet ovat taidetta, niitä on hienoa saada ihailla ja koskettaa. Edes myymälässä. 

Loppuun fiilistelyksi kuva Caravaggiosta. Hankkikoon kellä lompakossa rahkeet riittävät =)

http://designholeonline.com/wp-content/uploads/2008/04/lamps.png
kuva: designholeonline

 

 
 

Takan valinta

Viime viikolla kirjoittelinkin takan valinnan vaikeuksista. Mutta saimmepa puristettua ostopäätöksen kuitenkin! Meillä on tosiaan mökillä Tiilerin takka, ja olemme olleet tosi tyytyväisiä siihen. Niinpä Tiilerin takka tulee taloonkin. 

Valitsimme Tiileriltä Funkis Oliver -takan. Se on tämmöinen:

Kuva: Tiileri

Värin suhteen alkuperäinen ajatuksemme heitti kyllä ihan häränpyllyä. Nimittäin valkoisesta takasta on ollut puhe. Kuitenkin talon fiiliksen todentuessa päivä päivältä enemmän ja sisustusajatuksien tarkentuessa, valitsimmekin väriksi mustan! 

Kuva: Tiileri

Tässä kuvassa oleva takka ei ole Oliver, mutta väri tästä ilmenee. Saman näköisiä kuutioitahan nuo funkkistakat ovat, vähän eri kokoisia vaan. 

Luukkujen väriksi valitsimme ensin tässä alakuvassa olevan rosterin, sitten lennosta vaihdoimme mustanharmaaseen. Nyt kuitenkin vielä mietin että josko tuo rosteri kuitenkin… 

Myöskin luukun ympärillä oleva laatta on mietinnässä, yläkuvassa oleva on Tiilerin mallistosta nimellä hiilikaakeli, ja alakuvassa on musta mosaiikkilaatta. Yhtenä vaihtoehtona on nostaa vaikka lattialaattaa siihen takan pinnalle. Lattiaa ei ole vielä valittu, joten jätetään tuon takan laattakin odottamaan sitä päätöstä. 

Meillä takka tulee tosiaan syvennykseen.

Ja takkaseinälle tulee toinenkin luukku, mistä ladataan saunan kiukaan pesä. Nyt mennään ajatuksella, että käsittelemme ehkä koko tuon seinän samalla pinnoitteella kuin mitä tuossa Tiilerin takassa on. En nyt muista aineen nimeä, mutta sitä saa ihan rautakaupasta. Silloin vaikutelmaksi tulee iso, rouhea takkamuuri. Kääk, täytyykin muuten vielä miettiä sitä Oliverin takkaluukkua siinä mielessä, että minkälaiset luukut ja vehkeet on valitsemassamme Harvian kiukaassa!! Heti tarkistan.

(googlaa googlaa googlaa…)

Kuva: Harvia

  

No niin, näyttäisi siis siltä että tuossa Harvian luukussa on sekä rosteria että mustanharmaata. Eipä tullut siis päätöstä tästä asiasta ihan helposti… Mutta olisikohan se kuitekin tuo rosteri, sittenkin… Mitä mieltä asiasta ollaan siellä lukija-osastolla?

Takkahuoneemme on alakerrassa, ja siinä on kahdella seinällä todella isosti ikkunapintaa. Joten se kestää oikein hyvin sen mustan seinän. Tummalla seinällä saadaan tuotua huoneeseen tunnelmaa ja rentoutta, vähän dramaattisuutta ja kontrastia. Verrokkina sitten yläkerran olohuone, johon tulee hyvin vaaleita pintoja. Tai verrokkina varmaankin lähes koko talo, meille tulee selkeitä pintoja ja valkoisia seiniä. Tehostetapetteja, shokkivärejä yms. tulee olemaan turha etsiä meiltä. En sano etten tykkäisi semmoisista, tykkään, ja ihailen niitä muiden kodeissa. Tähän taloon on haettu inspiraatiota maisemasta ja ympäröivästä luonnosta, ja liian suuret ja värikkäät eleet eivät käy sen ajatuksen kanssa yhteen. Olen jo nyt joutunut monista rakastamistani ja haaveilemistani esineistä luopumaan mielessäni, koska olen nähnyt miten eleetöntä lähestymistapaa tämä talo vaatii.

Jos musta pinta takassa ja seinässä joskus kyllästyttää, niin tämän pinnoitteen voi maalata ihan minkä väriseksi ikinä haluaa. Pinnoite on mattamusta, joskus ihailin kiiltävän mustia kaakelitakkoja ja kiiltävällä mustalla kivellä pinnoitettuja. Mutta kuten edellisessä kappaleessa kirjoitin, tämän talon olemukseen ei sovi liian suureellinen blingbling. Kuten nyt vaikka kiiltävä takka, joka huutomerkkinä vetää huomion itseensä.