Isänpäiväviikon satoa

Otsikoiden keksiminen postauksille näköjään alkaa tuottaa vaikeuksia. Miten niistä saa kuvaavia, osuvia, nasevia ja fiksuja? Jotain muuta kuin kattotiilistä kertovan postauksen nimeksi kattotiilet ja puutarhasta kertovan nimeksi puutarha. Kääks.

Eilen vietettiin isänpäivää ja mieskin malttoi pysyä melkein koko päivän poissa raksalta. Lapset saivat antaa isälle ihanat kortit ja lahjat. Sen sijaan oma osuuteni isänpäivän kulusta ei mennyt kuin Strömsössä. Aloin leipomaan isänpäiväkakkua lauantai-iltana, vain huomatakseni, että raksailuaikana unholaan vaipunut leivontaharrastus sai nytkin jäädä haaveeksi muutossa kadonneen yleiskoneen osan vuoksi. Etsinnätkään eivät tulosta tuottaneet, joten kakun sijasta isukki sai tyytyä pannukakkuun. 

Tämä motivaatiokämpässä asuminen muistuttaa kyllä jonkinlaista farssia. Aina kun jotain tavaraa tarvitaan, pitää ensin miettiä, missä se voisi olla. Ihan kaapissa jossakin täällä? Vai kaappien perällä, varastossa ja seinän varsillakin majailevissa pahvilaatikoissako? Entä mökin varastossa? Vai ehkä motivaatiokämpän kellarivarastossa, tai ehkä äitini ullakkovarastossa? Vai lieneekö kyseinen kaivattu tavara eksynyt Jylhän muuttoliikkeen varastossa olevaan konttiin, joka on täynnä huonekalujamme ja tavaroitamme. 

Usein tämän pohdinnan lopputulokseksi tulee, että pärjää sitä nyt ilmankin jotain tiettyä tilpehööriä. Talven yli menee ihan ok kaksilla kengillä. Lastenvaatteistakin on jossain tuntemattomassa paikassa varmaan kolmasosa, mutta kummasti olemme pärjänneet ilman niitä! Tässähän alkaa muhia ajatus, että omistamme liikaa tavaraa. Jo kuukausia on pärjätty ihan ok paljon vähemmällä.  =)

Koristevaloja aloin kaipailla viime viikolla, ja eilen löysinkin joitakin etsittyäni muutamat pahvilaatikot läpi! Osa valoista on tosi hukan teillä, jossakin. Niinpä esille päätyi ehkä ajankohtaan nähden vähän jouluisia valoja… mutta menkööt. Ajatuksena ei ollut lähteä tätä motivaatiokämppää sisustamaan, mutta jotenkin näin pimeänä vuodenaikana huomasin kaipaavani järjestystä tähän kämppään. Tämä kun kuitenkin on kotimme nyt, jonkin aikaa vielä, joulun yli ensi vuoden puolelle asti. Siivouskärpäsen puraisemana kävin läpi laatikoita ja järjestelin. Sain siistiä hetkeksi, mutta kyllä sen huomaa että 5-henkinen perhe kolmiossa on aika huono yhtälö. Täydellinen kaaos vaanii koko ajan nurkan takana. 

Loppuun muutama kuva, kattotiilien nostelu ja asettelu oli viime viikon sana. Myös savupiipun muuraus, tai siis valmispiipun osien muuraus, antoi talolle ilmettä ja mahdollisti myös ajatuksen siitä, että kiukaan voisi ehkä jo viritellä paikalleen ja alkaa poltella siinä raksalla koko ajan syntyviä ärsyttäviä pikku kalikoita. Piha on jo tukossa kuormalavoista rakennetuista härveleistä, jotka ovat täynnään pienempää ja vähän isompaa jämäpuuta. Ja lisää tulee koko ajan. 

Timpuri-Tuomomme kattotiilihommissa

Kauniit sileät kattotiilet antoivat talolle ilmettä!

Katolla olevan lämmönkeruuputkiston putket matkalla kohti teknistä tilaa.