Keittiösuunnittelu oli talonrakennusprojektissa jotain sellaista, mitä odotin oikein kieli pitkällä! Koskaan elämässä ei ollut tullut vastaan sellaista tilannetta. Sen sijaan kaikenlaisia ajatuksia ja unelmia oli pikku päähäni syntynyt tästä mystisestä prosessista, jossa ammattitaitoinen keittiösuunnittelija antaa kaikkensa, jotta juuri minun keittiöstäni tulisi se maailman hienoin.
Niin toisenlainen oli todellisuus.
Aloitimme heti, kun lopulliset talon kuvat oli saatu valmiiksi. Lähettelin yhteydenottopyyntöjä nettisivujen kautta eri keittiöfirmoille: Keittiömaailmaan, Domukselle, Puustellille, Iskuun näin aluksi. Jyväskylän Keittiömaailmasta otettiinkin ensinnä yhteyttä, ja aloitimme kalustesuunnittelun. Siihen saakka olimme saaneet suunnittelutyötä tehdä arkkitehtimme kanssa. Keittiön väreistä ja materiaaleista oli puhuttu suurin linjoin. Hänen näkemyksellisyytensä, kykynsä nähdä kokonaisuuksia, hahmottaa tiloja, nähdä ja tehdä toisin oli tehnyt syvän vaikutuksen. Keskustelumme sisustusmateriaaleista ja kalustuksesta olivat olleet hyvin antoisia, ettenkö sanoisi syvällisiä. Meillä oli myös omat lähtökohtamme – lista näistä olisi itse asiassa nyt hyvin jännää kaivaa esiin ja katsoa taas uusin silmin – joista alun perin oli arkkitehdin kanssa suunnittelussa lähdetty, ja jotka nyt olivat jalostuneet talokuvien muotoon. Niinpä olisikin ehkä pitänyt arvata, että nyt, keittiökaupoilla, ei oltu tekemisissä ihan saman luokan visionäärien kanssa kuin arkkitehtimme.
Keittiömaailman suunnittelija, kaimani, tarttui kyllä hommaan ja teki paljon töitä keittiömme ja muun kalustuksen eteen. Kuitenkin jotain puuttui. Koin, että suunnittelijan ammattitaito ei ollut aivan näin ison projektin tasalla. Vaikka hän toki tiesi paljon rakentamisesta, niin suunnitelmaan livahti jopa rakennusmääräyskokoelman vastaisia ratkaisuja. Lisäksi lopputuloksessa ei ollut sitä jotakin, se oli pelkästään ok. Hän myös otti keittiöstä yhden ikkunan pois, koska hänen mukaansa oli mahdotonta mahduttaa kaikki tarvittava keittiöön. Sokerina pohjalla Keittiömaailman käsittämätön kalustesuunnitelman hinnoittelu: jos haluat nähdä suunnitelman muualla kuin heidän toimistollaan heidän koneensa ruudulta, maksa n. 800 Euroa. Summa hyvitetään kauppojen yhteydessä. Lopulta sain yhden suttuisen printin keittiöstä mukaani.
Koska kalustemyynti on liiketoimintaa, keittiömyyjät tietenkin yrittävät myydä mahdollisimman paljon kalusteita. Näin itsestään selvää asiaa en kuitenkaan osannut etukäteen odottaa, vaan oletin jostain kummallisesta syystä, että heidän intresseissään olisi talon hengen ja käytännöllisyyden mukaan toimiminen. Kuitenkin esim. Betonian kuraeteinen piirrettiin lähes poikkeuksetta ylitäyteen rungollisia kaappeja, pienenä poikkeuksena tämä Keittiömaailman suunnittelija, joka sentään yhdelle seinänpuolikkaalle piirsi vaatekoukkuja.
Samalla odotin yhteydenottoa muilta keittiöfirmoilta. Suloisen tietämätön vielä tuolloin olin siitä, että näitä epeleitä on varsin hankalaa saada saman pöydän äärelle. Yhteydenottoja ei kuulunut. Kalustefirmat mainostavat varsin näkyvästi, edustavat itseään messuilla jne. Siksipä hämmästytti kummastutti, kun kohtuullisen suuren omakotitalon kalusteiden suunnittelu ei tuntunut herättävän kiinnostusta. Lopulta soitin itse ja varasin ajan Domukselta. Sieltä vastasi kiireinen suunnittelija, joka kertoi että hänellä ei ollut aikaa moneen viikkoon. No mitäpä saatoin tehdä muuta kuin odottaa, sillä Keittiömaailman suunnitelmasta puuttui se jokin. Lopulta pääsimme Domuksen kanssa suunnittelun makuun.
Alku vaikuttikin oikein lupaavalta, suunnittelija oli kokenut ja hänellä oli hyviä ajatuksia. Lopulta siinä kävi kuitenkin niin, että suunnitelma ei koskaan valmistunut. Parin tapaamisen jälkeen jäin odottamaan kuvia, joita ei koskaan tullut. Jokusen kerran kysyin kuvien perään. Lopulta päädyin 3 kk odottelun jälkeen lähettämään kylmäkiskoisen sähköpostin, että emme ole enää kiinnostuneita yhteistyöstä Domuksen kanssa ja ei kannata aikaansa haaskata meidän keittiökuviemme piirtämiseen koska kauppoja ei tule. Lupasin tuolloin myös että en varmasti tule heidän palvelujaan kenellekään suosittelemaan, joten tässä se tulee: Ei-suositus. En suosittele Jyväskylän Domusta. Ainakaan sellaisille, jotka haluavat joskus valmista.
Tässä vaiheessa aloin jo käsittää, missä mennään.
Olimme toki osanneet odottaa sitä, että eri valmistajien laadun vertailu keskenään olisi vaikeaa. Tähän kuitenkaan emme olleet varautuneet, että itse suunnitteluun asti pääseminen näytti lähes mahdottomalta. Isku-keittiöihin kävelin sisään ihan itse ja ilmoitin, että olen lähettänyt useitä yhteydenottopyyntöjä netin kautta, messuilta jne. Ja haluaisin nyt varata ajan. Sieltä kerrottiin, että heillä ei valitettavasti ole yhtäkään keittiösuunnittelijaa tällä hetkellä. (Olivat kuitenkin mainostaneet ihan normaalisti netissä ja lehdissä.) Lupasivat kuitenkin pyytää Mikkelistä paikallista suunnittelijaa tulemaan tapaamaan minua. Tapaaminen koittikin muutaman päivän kuluttua. Vastassani oli arviolta 23-vuotias finninaamainen poika, joka oli pukeutunut huonosti istuvaan pukuun. Hän haisi erittäin vahvasti tupakalle metrien päähän. Sen sijaan hänen egonsa oli kohdallaan. Hän pätki meille keittiön kasaan parissakymmenessä minuutissa. Klik klik klik. Istuin silmät lautasen kokoisina tapaamisen ajan, etsien vain mahdollisuutta paeta.
Tässä vaiheessa alkoi jo tulla itku silmään. Vaihe, jota olin niin kovasti odottanut, oli kestänyt kuukausia. Tulos oli nolla. Suunnittelijat olivat huonoja. Heillä ei ollut näkemystä. Heidän ns. suunnitelmansa olisi pitänyt ostaa ulos isolla rahalla jotta olisi voinut vertailla samaa suunnitelmaa eri valmistajien kesken. Kaikki mihin oli päästy, oli edustanut keskivertoa. Suunnittelijoilla ei ollutkaan hallussaan kaikki se, mitä firmojen upeat nettisivut esittelivät. He tarjosivat nopeasti kasaan kyhättyjä standardiratkaisuja, joissa ei ollut mitään erityistä. Samalla tunsin itseni melko tyhmäksi, kun olin juuttunut tällaiseen vaiheeseen näin pitkäksi aikaa.
Ajatus sisustussuunnittelijan käytöstä alkoi tuntua enemmän kuin hyvältä. Mutta mistä sen hyvän sitten tietää? Kyselin ystäviltä. Sain vinkkejä, yhden suunnittelijan nimi nousi monesti esiin. Tutkin hänen nettisivujaan. Ei tuntunut omalta. Retroa ja trendiä. Epätoivoa pukkasi, mutta sitten eräänä iltana läksin ystäväni kanssa paikallisen rautakaupan naisten iltaan. Siellä piti pieniä sisustusluentoja eräs sisustussuunnittelija, jonka yritykseltä tämä rautakauppa ostaa palveluja. Hän teki vaikutuksen olemuksellaan, ulosannillaan, itse sisustusluento ei ollut kovin laaja, joten tuntemus oli ihan fiilispohjainen. Varasin häneltä ajan.
Suunnilleen itkua vääntäen menin tapaamaan Ulla Perämäkeä paikalliselle Starkille. Se oli suuri onnenpotku. Ulla kuunteli kertomukseni epäonnistuneesta kalustesuunnittelusta. Hän katsoi talon pohjat ja ideakansioni läpi. Sitten avasi sanaisen arkkunsa ja alkoi kertoa näkemyksiään. Huh, arvatkaa, se oli kuin olisi tullut kotiin. Oli löytynyt meille sisustussuunnittelija. Sisustus Elliina, Ulla Perämäki.
No, mitenkäs keittiön kävi? Se on nyt ostettu Puustellilta, mutta piirros on Ullan tekemä. Mitä hän veloitti keittiösuunnittelusta? 90 Euroa. Muun talon kalustesuunnittelu maksoi 300 Euroa lisää, mutta se ei ollut pelkästään kalustesuunnittelua vaan hyvin kokonaisvaltaista talon ratkaisujen pohdintaa toimintojen, kalusteiden ja materiaalien kautta.
Kalustesuunnitelmiin palatkaamme myöhemmin.
