Missä sitä ollaan oltu…

Viime viikkoina linjalaserin laulu on tullut tutuksi. Tässä vielä etsitään oikeaa korkoa.
 

Valmista! Kaivuri läksi toisille työmaille. Heti sen jälkeen huomasimme, että yhdestä paikasta pitää lapioida soraa semmoinen puoli metriä kertaa puolitoista metriä kokoinen kakku. Siinähän meni tuntikausia. Isorakeinen murske on tosi kivaa lapioitavaa…

  

Työkaluja

Lapsen päivä raksamontulla

Kivet odottavat reunatäyttöjä, ja puutarhaankin jokunen on säästetty koristeeksi.

 

Sitten saapui lähetys! Ja totta tosiaan tämä on mainio tuote. Itkuhan siinä olisi päässyt, jos olisimme lähteneet anturamuotteja rakentamaan.

 















Tassutus käynnissä.

Rakennesuunnittelu

Tässä on esimerkinomaisesti elementtikuva yhdestä taloomme tulevasta elementistä. Siitä käy varmasti ilmi paljonkin asioita, mutta itselleni tämä alue on ollut tuskallisen hankala hahmotettava. Suunnitelmissa vilisee numeroita, kirjaimia ja viivoja, joista en tajua yhtikäs mitään. Kumma juttu vaan, että tiukan paikan tullen sitä oppii auttavasti ymmärtämään vaikka insinööritieteitä. No, rakennesuunnittelutoimistoa en ihan heti ole kuitenkaan perustamassa, vaan jätän sen viisaammille. Kuten esimerkiksi Ari Korhoselle, jonka käsialaa tämänkin elementin rakennesuunnitelma on.

Betonielementtitalon rakennesuunnittelu on se kaikkein tärkein työvaihe. Siinä pitää sovittaa hyvin monenlaisia asioita yhteen. Elementtien koko, niiden kantavuudet ja painot, liikuntasaumat ym. asiat kulkevat käsi kädessä toimivuuden ja  ulkonäön kanssa. Kaikki asiat tulee huomioida. Kun elementit valetaan tehtaalla rakennesuunnitelmien mukaan, niin sieltähän tulee valmiina seiniä joissa on kolot pistorasioille ja valokatkaisimille, putkitukset sähköjohdoille, lvi:lle, läpiviennit, lampun paikat, kaikki. Sitten tulee iso nosturi, joka nostaa talon paikalleen. Seinät, ontelot, kantavat väliseinät, porraskin tulee meille samaan syssyyn.

Betonia-talo valmistuu sandwich-elementeistä, joissa on siis ulkopuolella valmiiksi valkoinen betonikuori, välissä uretaanieriste ja sisäpuolella on harmaa sisäpuolelta sileä betonikuori. Niihin seiniin, joihin tulee laudoitus, ei tietenkään valkobetonia tule, vaan koolaukset laudoitusta varten kiinnitetään harmaan betonin päälle. Yksi mahdollinen toteutustapa on eristerppauselementti, jossa on betoninen sisäkuori, eristekerros, ja sen päälle tulee rappausverkko ja tähän päälle siis rapataan talo ulkopuolelta siinä vaiheessa kun se on pystyssä. Meidän valitsemamme valkobetoninen kuori on yksi mahdollinen valinta, pinnasta tulee pesubetonipinta eli sellainen vähän karhea, jossa erottuu kiviä. Ulkokuoren saa myös harmaanbetonilla ja rappaus päälle. Tai tuon pesubetonipinnan vaikka harmaana.  Eri betonifirmoilla on erilaisia tuotteita. Kaikilta ei ehkä saa kaikkea.

Rakennesuunnittelu on tarkkaa hommaa. Millintarkkaa. Rakennesuunnittelija työskentelee yhteistyössä arkkitehdin, sähkösuunnittelijan, lvi-suunnittelijan ja pääsuunnittelijan kanssa. Vastaava mestarikin liittyy tähän joukkoon. Useinhan ainakin jotkut heistä ovat sama henkilö. No, arvatkaapa, kuka on se, jonka täytyisi pysyä mukana ihan kaikissa näissä asioissa? Varmistaa, että kaikki ovat muistaneet, viitsineet ja halunneet huomata ihan kaikki asiat? Ja tarkastaa vielä kerran, sekä kerran kiellon päälle? No rakentajapa tietenkin.

Betonisia linkkejä:   
 www.betoni.com/
Laukaan Betoni  valmistaa meidän talomme sinät.

Pinta-aloja

Pinta-alojen laskeminen on salatiedettä. Kun rakentaa talon, niin sille lasketaan kolme erilaista pinta-alaa. On huoneistoalaa, kerrosalaa ja bruttoalaa. Bruttoala on sellainen ala, johon lasketaan kaikki asiat mukaan. Verottajan mielestä se on kaikkein kivoin ala. Itsestä varmaankin tuntuu läheisimmältä kerrosala, kun se kai lienee kaikkein lähimpänä arkitotuutta. Sitten on kaikenlaisia kikkakolmosia, joiden mukaan voi vähentää sitä ja tätä ja tuota, jos rakentaa suihkun jonnekin ja saunan jonnekin, verrattuna siihen että siellä jossakin ei olisikaan sitä suihkua. Aagh. Myöskään alle 160 cm korkeita, esim. vinon katon takia syntyviä  nurkkauksia, ei lasketa. Eikä ikkunattomia tiloja. Eikä… Eikä… Apuva. Joka tapauksessa näillä määräyksillä on varmistettu, että talon suunnittelija saa kikkailla mielin määrin, eikä esimerkiksi tarvitse välittää jostain kummallisista rakennusoikeusneliöistä tms. yhtään mitään. Hätätilan tullessa ainakin meidän kotikaupungissamme on tietääkseni lupa vielä rakennusoikeus ylittää jollain tietyllä prosentilla.


Aavistuksen verran selkeämmän esityksen näistä aloista voi katsoa vaikkapa Wikipediasta

Joka tapauksessa, tällaisilla aloilla mennään Betoniassa.

Julkisivukuvat

 Julkisivu tieltä katsottuna eli pohjoisen suunnasta näyttää tältä. Tummempi osa on kuultavalla puunsuojalla harmaaksi käsiteltyä laudoitusta, valkea osa on valkeaa kiviainesta eli tässä tapauksessa se tulee olemaan valkobetoninen elementtiseinä. Kaksoispulpettikaton ”välistä” kurkistaa muutama ikkuna. Kattoon tulee punainen tiilikate. 
Etelän- ja samalla pihanpuoleinen julkisivu näyttää tältä.

Tämä on idänpuoleinen julkisivu.

Ja tältä näyttää lännestä päin.

(Saanko jälleen ystävällisesti huomauttaa oikeuksien kuviin kuuluvan niiden tilaajille ja suunnittelijalle.)

Pohjat

Kuviin on tullut joitakin muutoksia, mm. kalustesuunnitelmiin ja ikkunan kokoihin. Mutta näin yleistasolla, saanko esitellä, tässä ovat Betonian pohjat. Jostain syystä kuvat jäivät nyt hieman sumeaksi… Mutta koitetaan saada selvää. Talon on siis suunnitellut arkkitehti SAFA Eevamaria Timlin. ArkTimlinin www-sivut löytyvät täältä. Haluan ystävällisesti muistuttaa, että oikeudet näihin kuviin kuuluvat niiden tilaajalle ja arkkitehdille.

Yläkerta 

Yläkerrassa tulee olemaan arkieteinen, eteinen, vanhempien makuuhuone sekä yksi makuuhuone. Keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yläkerrassa. Lisäksi kaksi wc:tä: vanhempien makuuhuoneessa oma kylpyhuoneensa sekä erikseen toinen wc. Olohuoneen ja ruokailutilan jatkeena on talvipuutarha-nimen saanut tila, joka auennee paremmin nimikkeellä lasitettu parveke.

 

 

 

 

 

Alakerta

Suora porras tuo alakerran takkahuoneeseen. Lisäksi alakerrassa on kaksi makuuhuonetta, työhuone, askarteluhuone, wc, kodinhoitohuone ja pyykkitila, sekä tekninen tila sijoittuu alakertaan. Sitten on vielä sauna ja kylpyhuone sekä pieni pukeutumistila.  Uloskäyntejä alakerrassa on kolme, talon 
molemmilla sivuilla sekä tietenkin takkahuoneesta terassille.

 

Avautuminen

Tämä rakentaminen on monien tunteiden hommaa. Avautua tekisi mieli vähän väliä. Jos on naisen elämä muutenkin tunteiden vuoristorataa, niin tämmöiseen hankkeeseen ryhtyminen tuo kyllä lisää jännitystä elämään. Talon rakentaminen on sen kokoluokan hanke, että yhteen sovitettavia asioita on paljon. Tähän lisätään propellipäinen rakentajapariskunta, jolle ei kun ei se normisetti käy. Meidän TÄYTYY saada tehdä vaikeimman mukaan. Talopaketti, ei kai sentään. Me haluamme luoda jotain aivan uutta. Olishan se kauheeta jos jossain Espoon perukoilla olisikin Niemisen perhe, jolla olisi samanlainen talo. Iik ja ääk. 

Talon suunnitteluun ja toteutukseen tarvitaan paljon ihmisiä. Heillä kaikilla on omat käsityksensä työstä, aikataulutuksesta, etiikasta, työn moraalista, työn tekemisen tavoista. Tällä hetkellä elementtitehtaalla valmistetaan talomme seiniä. Samaan aikaan arkkitehti-pääsuunnittelija, rakennesuunnittelija, sähkösuunnittelija ja me rakentajat koitamme viimeistellä yhteisen luomuksemme. Viime hetken huomioita satelee, lähettipä rakennesuunnittelija aivan uudet elementtikuvatkin yhdestä elementistä! Jäimme sitä suu auki katsomaan ja ristimme kätemme: toivottavasti tämä elementti ei ole vielä mennyt tuotantoon.  Palasia on soviteltu yhteen kuukausia. Ja vieläkin aikaa olisi voinut käyttää enemmän.

Tämän kaiken tilaaja ja maksaja tuntee välillä tulleensa heitetyksi kylmään veteen. Ja miten on sen uimataidonkaan laita?  Satelee kysymyksiä tasopiirustuksita, elementtikaavioista, jne. Tähh??? Juuri tänään tunnen hyvin konkreettisesti olevani kaikkien noiden edellä mainittujen ihmisten armoilla. Oman mausteensa soppaan tuo se, että olemme melkein kaikki eri paikkakunnilla. Sähkösuunnittelija ja me rakentajat asumme sentään samassa kaupungissa. Rakennesuunnittelija sijaitsee Torniossa. Arkkitehti-pääsuunnittelija Lempäälässä. Emme siis voi kovin helposti istua saman pöydän ääreen keskustelemaan yhdessä.

Suunniteltu on pitkään. Joinakin päivinä fiilis on aivan fantastinen. Joskus taas tulee heitetyksi sinne syvään ja kylmään päähän. Tänään toivon, että lopputuloksena syntyy elementtejä, jotka nosturilla nostetaan nojaamaan toisiinsa ja ne näyttävät talolta. Kiitos ja aamen.

Huomenna…

Huomenna meillä täällä kotona tehdään kosteusmittauksia. Nimittäin kävi niin onnellisesti, että myynnissä oleva kotimme herätti heti ensiesittelyssä useammankin perheen kiinnostuksen. Hyväksyimme sitten yhden tarjouksen, ja nyt on aika suorittaa se asia jolle nämä tarjoukset tuppaavat aina ehdollisia olemaan. Kuntotarkastaja tulee siis tutkimaan kämppää. Tilasimme parhaan kuntotarkastajan jonka tiedämme, mielestämme se on molempien etu että tämä vaihe tulee tehtyä kunnolla ja mahdolliset esiin nousevat kysymykset saavat heti vastauksen. 

Tässähän on jo ryhdytty radikaaleihin toimenpiteisiin, eli olemme ottaneet vastaan kaupungin vuokratalosta asunnon. Tähän tietoon otamme vastaan vuokra-asunnon kesäkuun puolessavälissä, ja häivymme tästä niin, että uusille asukkaille jää muutama päivä aikaa kuun lopussa muuttaa sisään. 

Kivuttomasti käynyt ostajan löytyminen on kyllä ilon aihe, sillä kodin pitäminen esittelykunnossa ei ole pelkkää auvoa kolmilapsisessa perheessä… Jostain tulvii lenkkareita, kuraisia housuja, pikkuautoja, tarroja ja pikkuisia tilpehöörejä. Kuivausrummusta lentää pölyä lattialle ja jääkaapin ovessa on ketsuppia. Olohuoneen ikkunassa on hienot kämmenenjäljet. Ja hei, rehellisyyden nimissä, ei se aikuistenkaan elämä aina niin siistiä ole. Joka hetki olisi oltava valmiina lähtemään esittelyn alta pois. Mihin laitetaan likapyykit, entäs puhdas korillinen? Mistä tuota postia oikein tulee, ja miksi kaikki tavarat putoavat kädestäni keittiön tasolle?

Siinäpä siis huomisen jännittävä agenda, toivotaan että kosteutta ei mistään löydy, tosin ei sellaisesta minkäänlaista epäilyä ole, mutta varmahan ei voi olla ennen kuin on tutkittu.

Toinen jännitysmomentti liittyy tontillamme olevaan, kaupungin miehien mittaamaan kiintopisteeseen. Se on merkitty sinne jo talvella, kun ensimmäinen paikanmerkintä tehtiin. Tuo kiintopiste merkitään kaikille tonteille, ja siitä on tarkoitus ottaa sitten korkeus kun talon korkoja mitataan oikealle tasolle. Tänään kaivurikuskimme ja mieheni rupesivat katsomaan meidän tontilla olevaa kiintopistettä ja naapurin tontin vastaavaa. Silmämääräisesti näyttäisi siltä, että meidän 119 olisi MATALAMMALLA kuin naapurin 118! Näitä korkoja on käytetty lähtökohtina niin naapurin jo perustetun ja muutaman harkkovarvin verran muuratun talon, kuin meidän jo valmiilla tasolla olevan talonpohjammekin koron mittaamisessa. Siispä onkin erittäin uskomaton tilanne, jos nämä alkuperäiset korot onkin merkitty jotenkin väärin. Voiko sellaista edes tapahtuakaan? Kaupungin mittamiehillähän on hienot gps-laitteet, ei kai niillä VOI mitata väärin??? 

Alueellamme on ollut kosolti ongelmia korkojen kanssa, sillä tähän sattui juuri korkeusjärjestelmän muutos NN-järjestelmästä N2000-järjestelmään. Ensimmäinen on 54 cm korkeammalla kuin jälkimmäinen, siis esimerkiksi tuo NN:ssä mitattu 119 on aiemmin käytetyssä järjestelmässä ollut 118,46. Mäellä on yksi talo mitattu roimasti liian korkealle, ja toinen taas liian matalalle.  Syitä on sysissä ja sepissä, sillä niin kaupungin mittamiehet kuin rakentajien omatkin porukat ovat näitä mittavirheitä tehtailleet. Puolen metrin heitto on hyvin merkittävä. Siinä voi vaikka käydä niin, että kotikadulta autotallin luiskaa ajaessa jääkin ooppeli pohjasta kiinni luiskaan, eikä ikuna pääse autotalliin asti. Puhumattakaan siitä, että tällainen liian ylös nostettu talo, no, sehän on varsin majesteetillisen näköinen söjöttäessään siellä korkeuksissaan.

Todennäköisesti silmä se vaan valehtelee tuon meidän ja naapurin korkopisteen kanssa. Mutta huomenna vaaituslaser sanoo piip piip, kun tutkimme asian perin pohjin. En sitten tiedä mitä asialle voisi tehdä jos virhe havaitaan, sillä meillä on tosiaan pohja valmiina ja salaojaputket asennettu maahan. 

Jytinää, jyskettä, pölyä ja porausta

Jopas on tapahtunut! Louhinta Pynnösen miehet tulivat tontille ja pistivät tuulemaan. Heillä onkin ollut paljon työmaata alueellamme, kun kyseessä on kallioiselle mäelle rakentuva rinnealue. He siirtyivät tontilta toiselle, ja joka välissä tuntui olevan parkissa heidän poravaunujaan, kuorma-auto, lavetti, kaivinkone… Kyseessä on perheyritys, jossa työskentelee poikien lisäksi jo 73 vuoden (nyt en ihan käsi Raamatulla mene takeeseen tuosta kolmosesta) ikään ehtinyt Juhani-isä. Joka sivumennen sanoen vaikutti aivan valtavan mukavalta ja leppoisalta ihmiseltä. Ja herranen aika, hänen iässään ihminen tekee 9 tunnin työpäiviä! Nämä ovat näitä tervaskantoja, tiedätte varmasti ihmistyypin. Mies isolla M:llä, jolle olisi aivan erikoinen ajatus olla eläkkeellä. Juhanin isä on aikanaan perustanut tämä yrityksen jo 40-luvulla, joten he tekevät jo kolmannessa polvessa louhinta- ja räjäytyshommia.

Tontillamme oleva kallio on ns. häiriintynyttä, eli sellaista että siinä on halkeamia ja räjäytettäessä kallio halkeaa hyvinkin pieneksi louheeksi, siitä lähtee sellaisia säännöllisen muotoisia ”paasia”. Kuulemma tämän tyyppisen kallion räjäyttämiseen täytyy käyttää isoja paukkuja, sillä räjähdyksen voima jotenkin ”katoaa” niitä halkeamia pitkin. No, Pynnösmäellä edetessään he olivatkin kehittäneet työtapojaan ja homma kävi kuin tanssi. Lisähaastetta tuo vuoremme alitse kulkeva rautatietunneli, jonka takia räjäytyksille oli erityisohjeita.

Talon alta louhittiin kalliota, ja lisäksi piti räjäyttää muutama iso kivi jotka olivat liian suuria kaivinkoneella liikuteltaviksi, meidän Kaivuri-Heikkimme kyllä niitä siirteli kauhalla mutta nostaa ei voinut. No, niistä tuli hyvin nopeaan pynnös-raekoon rouhetta. 

Syystä että tämä räjäyttely- ja poraushommeli on itselleni jälleen sitä lapsuuden maisemaa, olikin eri mielenkiintoista seurata, miten ala on kehittynyt. Porauksen tekevät miehen ja kiviporan sijasta poravaunut. Alla olevassa kuvassa vaunu poraa reikää ison kiven panostamiseksi.

Poravaunut ovat ketteriä laitteita, joita ohjataan kauko-ohjauksella niin että ei tarvitse ihan vieressä poratessa seisoa. Toisaalta moni asia ei ole muuttunut: Meteli. Pöly. Ulkona työskenteleminen sateella ja paisteella, pakkas- ja hellerajoja ei tunneta. Kyllä tämä on tosimiesten hommaa sanon minä! 


Tätä työskentelyä seuratessa kristallisoitui, mistä se työn hinta oikein muodostuu. Hankitaan lavetti, kuorma-auto nosturilla, kaivinkone, muutamia poravaunuja, porat ja dynamiitit ja muut tarvikkeet, ja lisäksi näitä käyttämään tulee kolme miestä, niin johan se jotain maksaa. Lämmin kiitos siis Pynnösille, jännitysmomentiksi vielä jää että saako tämä aloitteleva bloggari ladatuksi jännittävän räjäytysvideonkin mukaan blogiin! Mutta valitettavasti videolta ei kuitenkaan välity se korviahuumaava pamaus joka kuuluu kilometrien päähän, ja maan tärähtäminen jalkojen alla. Matot hyppäävät kalliolla ylöspäin, pölyä pöllähtää niiden alta. Jännää! Louhijoiden lähdettyä rakentaja jää kahlaamaan isoon kivikasaan ja kiittelee mielessään että onneksi on se Kaivuri-Heikki, muuten voisi olla pitkissä kantimissa tämän kivilouhoksen muuttuminen talon pohjaksi.