Timpuri-Tuomon käsi ei onneksi ole murtunut. Kuitenkin saikkulomaa hänellä on nyt muutama päivä, tulee ilmeisesti tiistaina töihin tähän tietoon. Phuh! Onneksi ei murtumia! Olisimmepa olleet liemessä, olisi ollut uuden timpurin etsintä edessä. Ja tietenkin tärkein pointti, että rakennusmiehen ammatissa ei ole käden vammautuminen hyvä asia, sillä useinhan toipuminen vie viikkoja ja kipsausajan jälkeenkin vielä ottaa aikansa palautua ennalleen, voipa niistä jäädä ainaisia jäykkyyksiäkin jäseniin.
Petri nitkautti polvensa kesällä, mikä ei ollut sinänsä ollenkaan dramaattinen tilanne, mutta polvipa äityi siitä hyvinkin kipeäksi ja lääkäri suositteli silloin kuukauden lepuutusta. No arvatkaapa onko tässä nyt pystynyt olemaan ketara ojossa kuukautta jossain välissä? Lepäilemään ja ihmettelemään? Nyt syksyn myötä on tämä vaiva jälleen ärtynyt, ja olenkin isäntää yrittänyt hellästi ohjailla lääkärin suuntaan. Josko sieltä jotain neuvoa olemiseen saisi silläkin uhalla, että sitä kuukauden lepotaukoa ei vieläkää pysty pitämään.
Onneksi sentään yksi terve timpuri raksalta löytyy. Rolle joutuukin nyt tekemään hartiavoimin hommia…