Kuvapäivitys: Toisen kerroksen elementtien asennus

Tässäpä kuvapläjäys toisen kerroksen elementtien asennuksesta. 

Eteläseinusta koostuu kahdesta isosta elementistä, viimeisimpänä olohuoneen ikkunaseinä on laitettu paikalleen.

Sivuseiniä on laitettu paikoilleen. Tässä näkyy hyvin kuinka elementit kiinnitetään ensin paikalleen tönäreillä, ne ruuvataan kiinni toisesta päästä onteloon ja toisesta päästä elementtiin. Elementissä on tätä tarkoitusta varten erilliset paikat näille tönäreiden kiinnikkeille.

Ilmojen halki käy elementin tie…

Omalle anturalleen lasketaan tässä autokatoksen yksi seinäelementti, joka on kaksi kerrosta korkea. Korkean elementin ja talon välistä tulee myöhemmin kulkemaan portaikko.

Yläkerta hahmottuu! Maisemat ikkunasta ovat juuri sitä ja vielä enemmän, kuin uskalsimme toivoa. Luonto tulee sisään. Etualalla on siis ikkuna-aukkojen reunustama pääovi. Siitä kulkeminen tässä vaiheessa vaatii vielä tikapuiden käyttöä –  etupihalta kun puuttuvat vielä täytöt. Samasta syystä koko talo sojottaa korkeuksiin, tilanne tasaantuu pihan muotoilujen myötä.

Viimeinen yläkerran seinä tulee nätisti paikoilleen ammattitaitoisten asentajien toimesta. Asennusporukka ja nosturi tulivat elementtitoimittajan, Laukaan Betonin, toimesta. Itse rakentaja saa näissä vaiheissa huokaista ja katsoa vierestä.

Sisäporras matkalla omalle paikalleen.

Metsän aarteita

Tonttimme, tai pitäisikö nyt jo sanoa että talonrunkohan se on, takapihalta alkaa ihana metsä! Siellä on mustikoita, puolukoita, kantarelleja, nyt pintaan on noussut kangassieniä… 

Olen aina halunnut asua metsän vieressä. Kuitenkin kaupungin läheisyydestä tinkimiseen emme ole halunnut lähteä. Varmasti asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on kesämökki aivan totaalisen korvessa. Ilman sitä voisi pian olla, että haluaisimmekin asua vähän kauempana. Nyt sitä autiutta ja tyhjyyttä on tarjolla vapaa-aikana maalla. Kuitenkin huomaan itsestäni hyvin selvästi, että en voi hyvin jos luonto on liian kaukana. Raja menee suunnilleen siinä, että metsänreunan olisi oltava oman reviirini vieressä. Esi-isien metsäläisen geenit pukkaavat läpi. Luonnossa on hyvä olla ja hengittää. Sinne jäävät kiukut ja stressihormonit. Mukavana kylkiäisenä näitä aarteita. Marjoja ja sieniä. Käpyjä. Keppejä. Kiviä. Sammalta. Lastenkin on hyvä jatkaa pihaleikkejä metsän puolella.

Kuvapäivitys: Yksityiskohtia

Kuvapäivityksen aika, kuten kerrottua niin blogi laahaa edelleen todellisuudesta perässä ja oikeasti olemme jo menneet näiden vaiheiden ohi, runko on pystyssä, alustäytöt tehty, alakerran lattia valettu, katto päällä… No, tässä yläpuolella on alakerrasta pesuhuone ja sauna kuvattuna pukuhuoneen ovelta. Saunaosaston ikkunat ovat länteen päin.

 

Tässä yksityiskohta betonielementistä, nämä ovat paikkoja valonkatkaisimille. Elementtien sisällä on putket sähköjohdoille.

Tässä alla on kuva alustäyttövaiheesta, jolloin vuokrasimme tällaisen pienen kuormaajan jolla ajoimme sepeliä taloon sisälle. Ei se kuormaaja ihan joka nurkkaan ylettynyt, joten lapioille ja kottikärryillekin oli käyttöä. Näitä sepeleitä lapioidessa se kerran mainittu selkäkramppikin allekirjoittaneelle paukahti…

Kuormaaja on parkissa askarteluhuoneen paikalla, tähän väliin tulee vielä pari huonetta ennen tuolla takana näkyvää kantavaa elementtiseinää jonka takana on yksi lastenhuone. Kuvaaja tässä seisoo aika lailla selkä kiinni takaseinässä, vasemmalla puolellaan tekninen tila ja oikealla puolella kodinhoitohuoneeseen kuuluva tila pyykin pesulle ja kuivatukselle.

Tästä näkyy hyvin seinän rakenne. Ulkokuori on valkobetonia 8 cm, spu-eriste 15 cm, kantava sisäkuori 12 cm. Eli rakenteen paksuus on yhteensä 35 cm. 
Sen sijaan valkobetonin ja sisäkuoren harmaan välinen väriero ei tässä oikein ole parhaalla tavalla näkyvissä, tuo valkobetoni on todellakin aivan lumivalkoista.
Tämä on alakerran isosta lastenhuoneesta takapihan suuntaan katsova  ikkuna-aukko.

Yksityiskohta elementistä: putket sähköjohdotukselle näkyvissä elementissä, tuo ura on se kohta johon asti alustäyttö tehdään eli se lattian taso.

Yllä alustäyttövaiheesta alakerran takkahuone, nuo ikkuna-aukot ovat lattiaan asti eli kyllähän siinä sepeliä saatiin lapioida ennenkuin siihen tasolle asti päästiin. Ihan etualalla on kantava teräspilari porrasaukossa. Porras yläkerrasta tulee siis tuon pilarin oikealle puolelle.

Ja portaista puheen ollen, alla olevassa kuvassa ne portaat ovat odottamassa asennusta. Sisäporraselementti on tehty samassa paikassa kuin talon muutkin elementit, eli siellä Laukaan Betonilla. Betoniportaaseen päädyimme jo suunnitteluvaiheessa, sen tilaamaan valmiiksi tehtynä ehkä vähän laiskuuttamme sitten tässä toteutusvaiheen kynnyksellä. Vähän edullisemmin olisi päässyt jos olisi valanut portaan paikalla.

 

Ikkunakaupoilla!

Ikkunakaupoilla on oltu aktiivisesti, ja nyt olemmekin sitten päätynet tilaamaan ikkunat Klas1:ltä.

Tuohon suuntaan valintamme kallisti paitsi arkkitehtimme suositus ja suhteet, myös lappalainen ikihonka. Pohjoisen hitaasti kasvaneesta tiiviistä puusta on nämä ikkunat tehty. Tällaisissa hankinnoissa satsaa mielellään laatuun, mutta toisaalta ei siitä nyt kuitenkaan ole valmis aivan silmittömiä summia pulittamaan.

Pintakäsittelyksi ikkunanpuitteisiin tulee Tikkurilan Valtti värisävyllä turve (tästä löytyy väri sikäli mikäli tällaista puukuullotetta nyt ikinä voi värinä kuvata tietokoneen näytöllä). Samalla turpeella tulee käsiteltyä myös talomme kaikki puuosat lukuunottamatta valkeita räystäslautoja. Myös piharakennukset ovat turpeen värisiä. Ikkunanpuitteen päälle tulee toki myös lakkaus. Ikkunan sisään tulevien listojen väri on vielä valitsematta, siihen pitänee kysyä arkkitehdin mielipidettä…

Taloomme tulee sekä kiinteitä että avattavia ikkunoita. Avattavat ikkunat tulevat olemaan ns. d/k -ikkunoita, nämä kirjaimet tulevat sanoista dreh/kipp ja suomeksi tämä sanotaan kääntökippi-ikkuna. Eli se avautuu yläreunasta tuuletusasentoon ja pesuasentoon normaalisti sivusta. Itse olin uskaltanut vain unelmoida tällaisista ikkunoista, sillä tutustuimme aikaisemmin näihin Domuksella ja siellä näytöksenomaisesti muun ohella vähän esiteltiin erittäin kallista Schuco-merkkiä. Schucossa tällainen kääntökippiominaisuus on. Se katsottiin siellä niin kalliiksi, että meille ei edes laskettu kunnollista tarjousta, sanottiin vain että ”näiden hinta olisi sitten enemmän kuin kaksinkertainen teille tuleviin tavallisiin ikkunoihin nähden”. Ja ”näitä laittavat sellaiset todella rikkaat rakentajat, lasketaan teille tarjous näistä tavallisista ikkunoista”. ”Nämä maksaisivat teidän taloon yli 50 000! Ajattele!” (Schucot ovat kokonaan alumiinia, siinä varmaankin syntyy tuo hintaero.) 

Kiinteitä ikkunoita tulee taloomme paljon, sillä osa ikkunoista on niin isojakin että ei niitä ole mitään mahdollisuutta lähteä avaamaan. Ja onhan se nyt herranen aika hienomman näköinenkin! Sekä helppohoitoisempi, vain kaksi pestävää pintaa. Valitsimme nyt sitten myös sen itsepuhdistuvan pinnoitteen joihinkin ikkunoihin. Itse olen jonkinsorttinen teknologiauskovainen, vaikka minut tuntevien sitä ehkä voi vaikea olla uskoa kun toisaalta olen semmoinen luomuileva yhteiskuntatieteilijä 😉 Tällaiset teknologiaínnovaatiot kuin itsepuhdistuva ikkuna saavat kyllä vereni virtaamaan nopeammin, olen aivan liekeissä tästä!

Itsepuhdistuvuus toteutuu titaanioksidipinnoitteella, se on juu sitä samaa tavaraa mitä on mm. lasten aurinkovoiteissa. (Wikipedia-tason esitys titaanioksidista täällä) Sillä on fotokatalyyttinen ja superhydrofiilinen ominaisuus.  Fotokatalyysi tarkoittaa sitä, että auringon paistaessa ikkunaan valo pilkkoo lasin pinnassa olevaa orgaanista likaa. Ja tuo hydro-juttu tarkoittaa, että lasin pintaan muodostuu pinta johon vesi ei pisaroidu vaan valuu pois jättämättä pisaroiden jälkiä. Veden mukana siis tuo likajäämäkin sitten huuhtoutuu pois.

Ehkä tällaiset uudet jutut (no uudet ja uudet, on tämä asia ollut olemassa jo kymmenen vuotta) sitten aiheuttavat meissä rakentajissa sitä muutosvastarintaa, sillä esim. googlettamalla löytyy vino pino hyvin epäileväisiä keskustelunpätkiä ja argumentit ovat luokkaa että varmaan ne joutuu kuitenkin joskus pesemään. No joo, varmaankin, mutta jos edes joka toinen pesu hoituu puutarhaletkulla vettä ruiskuttamalla, niin kiitos ja aamen, materiaali on hintansa haukkunut. Itse ainakin pidän helpompana ottaa esiin puutarhaletkun kuin kaikki ikkunanpesuvälineet ja mahdollisesti ne tellingitkin vielä.

Joku voisi tietysti sanoa että tuollaisessa paikassa oleva ikkuna on suunnittelufiba. Niin no onhan se tietysti niinkin. Emme vaan halunneet taloa kiertämään kapeita terasseja, niiden ylläpito ja siivous tuntuu työläämmältä kuin silloin tällöin pestävä ikkunapinta. Puhumattakaan siitä, että eivät tuollaiset joka puolella kiertävät terassit nyt kovin kauniitakaan ole talon massan kannalta. 

Titaanioksidipinnoitteesta, se on nimeltään Pilkington Activ, tulee lasiin pieni heijastusero verrattuna tavalliseen ikkunaan. Väri on aavistuksen verran sinertävä verrattuna kirkkaaseen lasiin. Ns. ”tavallinen” lasi on taasen aavistuksen vihertävää. Ainakaan tiedossa ei ole että pinnoite kuluisi pois ikinä. Sen luvataan kestävän saman ajan lasissa kuin koko ikkunoiden elinikä on. Silkkariputkilon kanssa sitä ei saa lähestyä. Se on ainoa rajoitus. Ja terävillä esineillä naarmuttaminen on kiellettyä. Teräviksi esineiksi ei lasketa ikkunanpesulastaa, mutta varmaankin joku maalitahran irrottaminen lasista kaapimella olisi tällainen tapaus.  

Ruokailutilan ja parvekkeen/talvipuutarhan väliin tulee liukukippiovi. Sen toimintaperiaate on samantyyppinen kuin d/k -ikkunassa. Näin.

liukukippiovi-toimito 

Hinnoista en ole ajatellut tarkkoja summia sanoa täällä blogissa suuntaan tai toiseen, mutta tästä täytyy kyllä sanoa että huomattavasti oli edullisempi kuin vaikkapa tuo edellä mainittu Schuco. Itse asiassa Schucon hinta olisi ollut yli kaksinkertainen. Tai jos vastaavaa tuotetta lähtisi etsimään ihan parvekkeenovimallistoista niin taas on paljon paljon kalliimpaa. Vertailun vaikeushan näissä valinnoissa aina on läsnä. Niin tässäkin. Päätämme ottaa Klas1- ikkunat, ja emme koskaan saa tietää minkälaiset jotkut toiset olisivat olleet. Jostain olisi saanut halvemmalla. Joku olisi ollut kalliimpi. Jostain mistä mielellään alunperin olisimme ajatelleet haluavamme ostaa, ei edes koskaan tullut tarjousta, esim. Skaala-ikkunat viivyttivät niin pitkään yhteydenottoa että heidän osaltaan oli jo myöhäistä. Olisivatko ne muut sitten olleet huonompia tai parempia, sitä emme saa koskaan tietää.  

Tarkempi postaus ikkunoista ja niiden ominaisuuksista täytynee kirjoittaa myöhemmin! 
 

Ovia ja sävyjä

Jänkä

Tässä vaiheessa pitäisi kai olla ihan selvät speksit siitä, minkälaisen ulko-oven sitä taloonsa voisi haluta. Mutta kun ei. En ole nähnyt yhtäkään ovea josta voisin täysin rinnoin riemastua. 

Meille tulee oven molemmin puolin ikkunat. Siksipä ovi voisi mielestäni olla umpinainen, tai sitten siinä olisi vain pieni ikkuna enemmänkin ulkonäön vuoksi kuin ulos kurkistelun takia. Oven vieressä olevat ikkunat ovat oven korkuisia ja niihin ajattelin laittaa sitten pystylamellit jotta ne ikkunat saapi näin ollen myös umpinaisiksi. Meillä nimittäin tulee kulkemaan ihan jokapäiväistä, -iltaista ja -öistä liikennettä ulko-oven editse, siitä vierestä kun lähtevät portaat alakertaan. 

Täytyykin kysyä ikkunavalmistajalta noista lamellien väreistä, olin jo ehtinyt innostua mustista lamelleista kunnes luin jostain, että nykyikkunoihin ei saa mustia verhoja valmistajien ohjeen mukaan asentaa koska ne nostavat liikaa ikkunan pinnan lämpötilaa ja tätä kautta syntyy mahdollisuus että ikkuna särkyy. *narf* Mutta jos edes pohjoisseinälle..? 

Ovivalmistajista otetaan mieluusti vinkkejä vastaan. Kaikki tuntuvat myyvän Kaskipuuta. Sitten on jotain rautakauppa-malleja, jotka luvalla sanoen näyttävät olevan aika perusankeaa settiä. Mutta Kaskipuun mallistosta suosikkeja:

 

Terassi/parvekelasitus

Meneillään on kovat pähkäilyt parvekkeemme (tai siis pohjakuvissahan se menee nimellä ”talvipuutarha” mutta kikkailut sikseen…) lasituksesta. Yhden firman edustaja on talossa käynyt mittoja ottamassa ja tulee tekemään tarjouksen parvekkeen lasikaiteista ja lasituksesta. 

No asiahan ei tietenkään ole näin yksinkertainen, vaan vaihtoehtoja on ihan liikaa. Me betonialaiset olisimme siis hyvin kiitollisia teidän kokemuksistanne näistä parvekelasituksista/terassilasituksista.  Ymmärtääkseni nuo ensin mainitut ovat hieman edullisempia mutta sitten toisaalta eivät niin tiiviitä. Ne ovat kylläkin ehkä hieman siromman näköisiä, ilmavampia.

Ikkunakauppaakin on hierottu kovasti, viime metreillä sillä ikkunoiden asennuksen aika tosiaan on lähiviikkoina! Hyvä tarjous on saatu täältä. Isoimpana ilona tässä tuotteessa on se, että puuosat on valmistettu tiheäsyisestä Lapin männystä. Ominaisuuksiakin on hintaan nähden mukavasti! Meille tulee paljon kiinteitä isojakin ikkunoita, joten osaan laseista tulee itsepuhdistuva lasi. Sen kustannus ei tunnu kovin suurelta siihen verrattuna, että 2. kerrokseen tulee tosiaan isoja ikkunoita joita ei pääse parvekkeelta tms. pesemään, ja jotka ovat niin isoja että avautuvia ikkunoita ei voi ajatellakaan. 

Tuo itsepuhdistuva lasi tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta =S

Mutta nyt siis ne hyvät ja huonot kokemukset terassi/parvekelaseista olisivat mieluisia kuulla!

Maalarin apuri

Raksalla on päästy jo vähän maalailun makuun. Sitä hommaa riittää jatkossakin. Tässäpä on hyvä hetki asiaan liittyen suositella aivan mahtavaa tuotetta.

Meille on tällainen hankittu jo aiemmin mökkiraksalle. Nyt mieheni kaarsi heti rautakaupan kautta, kun räystäslautojen maalausurakka alkoi. Olen nyt viettänyt muutamia iltoja ihanassa kesäillan rauhassa radiota kuunnellen ja maalisutia heilutellen. Mikäs sen mukavampaa!

Tämän Quick Brushin idea on, että kaadat maalipönikän sisällön astiaan, sitten sinne pumpataan painetta ja sen jälkeen senkun maalailee, sudin varressa on liipasin josta painamalla maalia tulee suoraan siveltimeen! Ihan älyttömän kätevää ja siistiä sen sijaan, että kastamaisi sivellintä vähän väliä maalipurkkiin. Astiassa on kahva mistä sitä on kätevä nostella, pakkauksessa on myös sellainen olkalenkki joka on hyvä jos vaikka kiipeilee seinää maalaamassa. Muuten tuossa letkussa on senverran pituutta, että ei astiaa tarvitse koko ajan olla siirtelemässä. 

Yhden asian kanssa saa olla tarkkana. Kun astiaan kaataa maalia, niin maalia ei saisi astian kannen kierteisiin mennä. Muutoin ältsyn kätevää! Lämmin suositus.

Blogi laahaa todellisuuden perässä…

… syystä että elämä on muka jotenkin kiireistä, täh? Lisäksi tietokoneemme, jolle tallennamme ne hyvällä kameralla otetut kuvat (joista haluaisin mieluusti tämän blogin koostaa), on koko kesän elellyt vähän omaa elämäänsä. Se käynnistyy jos haluaa. Usein ei halua.

Oppitunti nro n. Ihan kaikki pitäisi aina tallentaa ainakin kahden koneen kovalevylle. Sähköpostiohjelmassa odottavat aukaisemistaan monen monet tarjoukset, joista pitäisi kiireen vilkkaa tehdä selvää ja pistää tilaukseen tavaraa raksalle. 

Kuvapäivityksiä on luvassa yläkerran elementtien pystytyksestä, kattoelementtien asennuksesta. Onhan tässä alustäytöt lapioitu (se tuntui loputtomalta saralta ja yksi selkäkramppikin allekirjoittaneelle siitä tullut on), alakerran lattialämmitysputket on asennettu ja betonivalu tehty. Sekä lukematon määrä lvi- ja sähköalan piuhaa, putkea ja sensellaista on asennettu. Ynnä kaikki ne asiat joita en tässä osaa enkä muista mainita. Timpurimme Tuomo ja Rolle ovat rakentaneet myös ulkovaraston. Mies on huhkinut raksalla ympäripyöreitä päiviä ja ylikin. Lisäksi meillä on lvi- ja sähkö- ja yleismiehemme, palkattu sukulaismies, jonka työpanosta ei voi tarpeeksi ylistää. Eli johan tällä porukalla on syntynytkin tulosta!  

Talossa tuntuu yhtä aikaa omalta ja vieraalta. Se on upea. Meidänkö?   

Tämä raksailuviikko on sujunut ihanassa kesäsäässä. Toivotaan oikeaa intiaanikesää! Ja pitkää leutoa syksyä!

Marinaa

Päivitykset laahaavat, on tässä ollut muka jotenkin kovin kiire, ja lisäksi pöytätietsikkamme on päättänyt kenkkuilla. Se toimii ja ei toimi ihan oman halunsa mukaan. Tällä hetkellä esimerkiksi sieltä pitäisi saada kasa tarjouksia printatuksi sähköpostista jotta pääsisi tekemään tilauksia. Hrmh. Ei toimi ei. Mitä tästä opimme, pitäisi tallentaa kaikki ainakin kahdelle eri koneelle. Blogin päivityksiin tämä nyt lähinnä vaikuttaa sillä tavalla, että hyvällä kameralla otetut kuvat on tallennettu sinne kenkkuilevalle koneelle. 

No mutta, onneksi voi aina marista kaikesta maan ja taivaan väliltä ihan ilman kuviakin. Marisisin nyt taloamme vastapäätä tulevasta rivi/pienkerrostalosta, tai miksi näitä kauheita kolosseja nyt sitten pitäisi sanoa. 

Tonttimaa on kallista ja rakennusliikkeet voittoa tavoittelevia yrityksiä. Niinpä näyttääkin viime vuosina jotenkin käyneen niin, että varsinaiset rivitalot on unohdettu jonnekin menneisyyden havinaan. Tontit täytetään mahdollisimman tehokkaasti. Trendinä on myös luoda sosiaalisesti tasa-arvoisia asuinalueita. Tämähän on oikein hyvä asia. Kukaan ei varmaankaan kaipaa hyviä ja huonoja alueita takaisin, jokaisella kaupungilla lienee joku oma alueensa jolla kuitenkin tämä leima edelleen tiukassa istuu.