Ovenkahvasta asiaa

Raksavuoden aikana on monet kerrat muodostunut ongelmaksi ei niinkään vaihtoehtojen puute, vaan niiden liiallinen runsaus. Saman asian äärelle jouduin viikonloppuna, kun Petri lähetti minut rautakauppaan ostamaan välioven vetimiä.

Syy, miksi sinne rautakauppaan jouduin ihan ypöyksin (no oli minulla kaverina herra 4vee), juonsi juurensa muutamiin edellisiin tehtyihin ostoksiin, joita Petri oli käynyt hakemassa ihan itse ja kysymättä minulta. Hän oli ostanut jo toisen pesualtaan yläkerran vessaan, ja jo toisen kerran ammuin hänen valintansa alas. Marisin äänekkäästi myös jostain muista ostoksista, joita mies oli tehnyt. Oli väärää väriä ja väärää tyyliä. Niinpä seuraavat ostokset sain luvan tehdä ihan itse. 

Katsastettuani Bilteman, RTV:n ja Kodin Terran valikoimat, sain jälleen huomata että kylläpäs on hintahaarukkaa näissäkin vehkeissä. Laatuhaarukasta on vähän huono sanoa, hinta ja laatu kun eivät aina kulje käsi kädessä todellakaan. Mutta siis halvimmat maksoivat jotain kuuden Euron luokkaa. Kalleimmat kuusikymppiä. Niissä kalliimmissa oli ainakin hienommat pakkaukset.  No, joissakin oli tosi pitkiä takuita, esim. kymmenen vuotta.

WC:n lukoissa vasta mielettömät hintaerot olivat, halvin oli Biltemassa 3,50 ja kalleimmat ihan silmittömän kalliita. 

Meidän ikkunoiden avaajat sekä ulko-oven lukko ja kahva ovat satiinikromia, joten lopulta päädyin ostamaan välioviinkin satiinikromiset kahvat ja peitelevyt.  Ja ihan perussettiä, kahvat maksoivat muistaakseni 7,90 kappale eli halvimmasta päästä. Nyt ne on kiinnitetty, ja oikein kivalta näyttävät! Vähän kävi mielessä että onko tämä nyt halppisratkaisun näköinen, mutta ei se kyllä mielestäni mitenkään sellaiselta näytä.

Väliovet meillä on Matti-oven mallistosta, massiiviovet kun halusimme niin semmoisia ei muuten ollut saatavilla kuin peilillisiä ovia. Simppeli ja ajaton malli, itsellä alunperin oli mielessä täysin sileät ovet, mutta nämä ovat kyllä omalla tavallaan erittäin kivat. Mitään koristereunoja ja leikkauksia niissä ei sentään ole, vaan ihan sileäreunaiset ovat. 

 

Illan ratoksi ihanuus…

Tänään kiinnitettiin seinään meidän ihana uusi Om. 

OmOmOmOm. Omkos vähän tyhmää olla näin innoissaan liesituulettimesta? Mutta se on niin hieno. (Kuva on otettu iltapimeällä, heikko laatu…)

 

Lopputohinaa

Maanantaina on käyttöönottotarkastus! Sitä varten tehdyt sähkötöiden lopputarkastus-pöytäkirjat tehtiin eilen, joka ikinen pistorasiakin piti koeponnistaa eli mitata niistä jännitteet ja merkitä sähkösuunnitelma-karttaan.

Ilmastointikone on myös käynnissä ja ilmastoinnin tarkistusmittaukset parhaillaankin meneillään. Tähän viikkoon on omaa jännitystään antanut meidän Ilpon murtunut  kylkiluu, Ilpo oli kaatunut kotipihallaan viime viikonloppuna. Meidän suvussa ollaan pioneerihenkisiä ja ajatellaan että jos kylkeen sattuisi kotona saikkarillakin ollessa, niin voi siihen sattua töitä tehdessäkin. Eli hatunnostot Ilpolle! (Tässä nyt puhutaan veljessarjasta jotka ovat sen verran rautaisia tyyppejä, että perässä tulevat sukupolvet voivat vain ihailla. Yksi murtunut kylkiluu ei ennenkään ole hidastanut ketään näistä. Kipsatusta jalasta vedetään naulat itse tongeilla pois, ja puista pudotaan moottorisahan kanssa, jne. Tiedättehän nämä raivaajasukupolven vesat.)

Näin rakentamisproggiksen loppuvaiheessa on todellakin yllättänyt lopun hitaus. Vaikka ei kai sen pitänyt yllättää, kyllähän se oli tiedossa. Silti ainakin isännälle on aiheuttanut ristiriitaisia fiiliksiä mm. se, että kuinka kauan voi mennä johonkin ikkunalistojen tekoon. Ja että 4,5 metriä korkealla olevien pikkuikkunoiden listojen tekoon voi mennä vieläkin kauemmin. =)

Muutto uuteen kotiin lähestyy, ja kyllähän se tuntuu mahtavalta, siitä ei pääse mihinkään. Toisaalta fiilis on nyt aika väsynyt, ja tietäähän sen että tässä on aika rankka viikko vielä edessä. 

Loppuun kuvia, tilanteen päivittäminen tänne blogiin on vähän jäänyt… 

Keittiösaarekkeen takaseinä on verhottu lasitiilillä.
Tässä vähän isommassa mittakaavassa. Saareke on 150cm korkea.
Saarekkeen kaluste-puoli.
Porraskaide on lasia, terästä ja kuultomustaksi petsattua puuta.
Takkahuone

Kodinhoitohuone, vielä ovia vailla.
Kodarin saarekkeessa on nyt jo oikeasti taso vaaleaa puuta. Tästä vielä puuttuu, samoin ovet ovat jo paikallaan.

Saunan pukuhuone. Paneeli on tervaleppää. Ovien pinnassa on vielä suojakalvot.

Pukuhuonetta, Ikean ostoksiakin siellä jo paikoillaan. Lasiovi vie pesuhuoneeseen.
Tällaiset kattoluukut meillä on kahdessa makuuhuoneessa. Ylhäällä varastot.

 Nyt täytyy lopettaa tämä bloggerissa roikkuminen ja ruveta touhuun, väliaikaiskämpän kasaan pakkaaminen on pahasti vaiheessa vielä… Sanotaan nyt että aloitettu kuitenkin.
 

 

Kuvakuulumisia

Meillä ollaan flunssaisia aikuisten voimin, itse olen ihan saikkulomalle asti joutunut. Tämä vuodenaika vie veronsa, ja rakennusajan rasitukset painavat kyllä kropassa. Ainakin itselläni viikkoja jatkunut flunssakierre lienee elimistön tapa huomauttaa että hei mimmi, kierroksia alas. Nyt ei vaan olisi oikein hyvä hetki semmoiseen himmailuun. Sairastaminen tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, vaan onhan se pakko taipua päivän parin saikkarille. Ehkä on aikaa sairastaa kunnolla joskus keväämmällä. 

Raksahommat ovat silminnähden hidastuneet kun joka ikistä asiaa pitää vääntää ja kääntää ikuisuus. Viimeistely on semmoista. No, koska blogihiljaisuudessa ollaan oltu, niin onhan tässä isoja edistysaskeleita esiteltävinä. Keittiökalusteet on asennettu ja kivitaso sekä kodinkoneet. Liesituuletinta ei vielä koska välitilan laatoitusta ei ole tehty, ja kaappien ovetkin puuttuvat. 

Saarekkeen takapuolen ongelma ratkaistaan muuraamalla siihen lasitiiliä. Siitä tulee hieno, sitten joskus kun jollakin ikinä on aikaa tehdä kyseinen työ. Tuossa alimmassa pikkukuvassa näkyykin meidän lemppari-kodinkoneemme kahvikone, siinä se nököttää mikron takana ja on jo ollut kovassa käytössä! Huomioikaa myös presidentillinen Festivo, kaipa kaikki ovat lukeneet että tasavallan presidentti Niinistö on ostanut Suomen Kotikylmiön osakkeita isolla rahalla  😉

Saareke on 150 cm korkea, mutta ei se tunnu ollenkaan liian korkealta kun tila on korkeimmillaan neljän ja puolen metrin tienoilla. Saareke peittää myöskin ruokailutilan suuntaan kivasti keittiön ”likaiset” osat kuten tuon tiskialtaan ja lieden tienoon. Avonaisen ”olokeittiön” iso ongelma on mielestäni justiinsa se, että keittiössä ei sitten saisi olla ollenkaan sotkua ikinä. Ehkä jollakin on näin, itse epäilen… Joten tämmöinen piilotettu sotkunurkka sopii minulle erinomaisesti. 

Seuraavassa kuvassa on pari yksityiskohtaa. Korpilahden mustaa tasoa lieden kohdalta kuvattuna, tykkään ihan hirveästi tästä ja se on juuri niin hieno kuin toivoinkin. Tilasimme tason suoraan paikalliselta kiviveistämöltä, tuo Korpilahtihan on tässä ihan lähellä. Kuvaaminen on vähän haasteellista kun pinta on niin kovin kiiltävä…
Ja toisessa kuvassa on keittiön ikkunan listoituksen vaiheesta, eikös kannattanutkin nähdä vaivaa listojen kanssa ja pyrkiä ikkunan puitteen kanssa täysin samanlaiseen lopputulokseen. Nyt lista sulautuu todella hienosti puitteen kanssa yhtenäiseksi pinnaksi. Ainoa ero on, että kun ikkunanpuite on tehty pohjoisen hitaasti kasvaneesta männystä ja lista taas ties mistä virosta tms. tuodusta männystä, niin listojen valinnan kanssa keskeisimmille paikoille saa olla aika tarkkana kun vuosikasvujen suuruus on vähän eri luokkaa… Puun syyn kuviot siis ovat ihan eri kokoluokassa.  



Ja viimeisessä kuvassa vilautan alakerran pikkuwc:n kalusteita, yllätyittekö, hah! Meillä on siis muutakin kuin valkoisia kalusteita, nimittäin juurikin nämä tässä ovat ainoita. Alakerran wc on sauna”osaston” vieressä, joten pääsimme tässä pikkuvessan sisustuksessa vähän toteuttamaan rakkauttamme suomalaista koivua kohtaan. No ei se liene suomalaista tuo Ikean käyttämä koivu, mutta sanotaan että se voisi olla…

Peilikaappi ja seinäkaapit ovat Björken-sarjaa, käsienpesuallas on myös Ikeasta ja sen alle on seinään kiinnitetty Molger-penkki. Hana on Oraksen kosketusvapaa Cubista. Tähän kalustevalintaan liittyi kyllä aivan selvä riski että lopputulos on kauhea, kummallinen, mauton. Mutta tykkäämme! Kannatti siis mennä fiiliksellä ja ottaa riski. Kalusteina nämä olivat erittäin huokeita vallankin ollakseen massiivipuisia.

Kituviikot

Kyllä on odottavan aika pitkä.

Loppua kohden tiivistyy muutkin kuin aikataulut, ainakin pankkitilin sisältö on jo aika tiivis. Keskustelimme jo leikkimielisesti siitä, kumpi sirkkelöisi sormen irti jotta vakuutuksesta saisi rahaa. Ehhehe. No, armas aviopuolisoni on kerran sirkkelillä sormeen tuntumaa ottanut, joten nyt olisi sitten ehkä minun vuoroni..? Taidan jättää kuitenkin väliin.

(Nyt jos meille sattuu oikeasti joku tapaturma, niin mitähän mieltä vakuutusyhtiö on tästä blogikirjoituksesta.)

Ehkä eniten kitumista aiheuttaa tämä motivaatiokämppä. Siivous ja kodinhoito täällä ei kiinnosta todellakaan enää ketään. Tarvitsee varmaan kohta liikkua kengät jalassa. 

K-S Parvekelasituksen asentaja on asentanut parvekkeen kaiteiden rungot ja kiinnittänyt rappusten lasikaiteiden tolpat. Kahvikone on asennettu saarekkeeseen ja kahvia keitelty, jee! Se on jännä masiina, jonka kanssa varmasti tulee vietettyä paljonkin laatuaikaa. Mikroaaltouuni on kanssa paikallaan. Polar Granitin tyyppi oli käynyt tänään ottamassa viimeisimpiä mittoja, ja vei keittiön altaan mennessään tuodakseen sen takaisin tason kanssa perjantaina. 

Kalusteiden kasaaminen on meneillään, niin vaatekaappia kuin kylppärikalustetta tekeillä. Keittiön yläkaapit ovat asentamatta ja osa alakaapeistakin vielä. 

Saunakin on valmis! Siis ihan valmis! Olen niin onnellinen. Se on ihana, aion muuttaa sinne. 

Petrillä on iso listoitusurakka käynnissä. Niin ja viimeiset pellitykset on tehty tänään. Ostimme viikonloppuna myös lupaavan ulkovalaisimen jota nyt kokeiltiin talon seinään, ja se on täydellinen. Niitä siis hankitaan lisää. Itse valaisin ei paljon ulkonäöllään koreile, se näyttää lähinnä isohkolta valonkatkaisimelta. Tämän hetken suosituin malli näyttäisi olevan metallinvärinen putken mallinen ylös ja alas osoittava lamppu, ainakin meidän alueellamme näin on. Me löysimme nyt ihan sattumalta juuri sellaiset valaisimet, joiden valokiila on kuin mitoitettu meidän ulkovalaisimien paikkoja varten. Ihan kuin alusta asti olisi suunniteltu juuri näille lampuille koko ulkovalaistus.  Mikä ei todellakaan ole totta, sillä meidän on ollut todella vaikeaa löytää silmää miellyttäviä ulkovalaisimia. Maalaisromanttisia yksilöitä löytyy pilvin pimein, vaan eihän sellaiset meidän taloon sovi.  Ja meidän mielestämme valo on pääosassa eikä itse valaisin! Tietysti olisi suotavaa ettei valaisin esiintyisi susirumana silloin kun se ei ole päällä.Mielellään ei tarvitsisi esiintyä juuri ollenkaan. Tuommoinen nyrkin kokoinen ei minkään näköinen pieni laatikko seinällä on aivan täydellinen. 

Minä ostin tuttavalta käytetyn tuolin ja toin sen jo raksalle. Joskus kysyntä ja tarjonta kohtaavat näin ihanasti ja oikea-aikaisesti!  En kyllästy tuohon muotoon ikinä. Se on niin kaunis. Satulavyöt täytyy lähiaikoina uusia, mutta nehän ehtii sitten joskus.

nojatuoli 406, Artek

 

 

 

 

Joskos tämä talo valmistuukin joskus!

Tämä fiilisten heittely jaksaa aina ihmetyttää. Rakentaja ja rakentajan epävakaa persoonallisuus, tähänkin viikkoon on mahtunut allekirjoittaneella monenlaista fiilistä. Se tosin ei johdu ihan vaan pelkästään noista iisakin kirkon seinistä, vaan muullakin elämällä on osansa tässä. 

Puuta: Luulin jo päässeeni maalaushommista vähäksi aikaa, mutta ilmeisesti lähiaikojen vapaa-ajan täytteeksi on tulossa miljoona kilometria listaa mikä pitäisi lakata. Petrillä on tekeillä porraslaudat koivuisesta liimapuulevystä, ne on tarkoitus petsata mustaksi ja lakata päälle. Saunan pukuhuoneen seinäpaneloinnin speksit on meiltä vähän hukassa, olemme nyt funtsineet että joskos sen paneloisi osittain sormipaneelilla ja käsittelisi paneelin harmaalla kuultosävyllä. Osittain paneloitaisiin sitten ihan puulla, joko lämpökäsitellyllä lepällä tai haavalla. Siparilan  Vire on myös mietinnässä. 

Jos nyt vähän uskaltaisi jo arvailla muuton ajankohtaa… Maaliskuussa. Niin minulle on sanottu.     

Mutta kuvia! Ensin vilaus vielä kesken olevasta takkaseinän käsittelystä, se on hierretty kertaalleen takkatoimituksen mukana tulleella hiertopinnoitteella. Nyt se pitäisi kai joko hiertää toistamiseen tai maalata tähän tarkoitukseen olevalla maalilla, valinnemme tämän jälkimmäisen vaihtoehdon. Aika sotkuista puuhaa oli tuon mustan hiertopinnoitteen kanssa, mutta senästä tuli tosi hieno ja se toimii upeana kontrastina muulle valkoisuudelle. Tuomo-timpuri seisoo kuvassa oikeastaan takkaluukun edessä, toinen aukko seinässä on siis kiukaan luukkua varten. Takan päällä olevan ”hyllyn” yläosa maalataan tietenkin myös mustaksi mutta sitä ei hierretä. 

Toisessa kuvassa Petri mallailee porraspuuta paikalleen. 

 Laattaa ilmestyy lattioihin lisää joka päivä. Yllä arkieteinen ja keittiön laatoitettavassa osassa laatat paikoillaan odottamassa saumausta. Kumpainenkaan ei kyllä esiinny edukseen näissä kuvissa… Tuota samaa isoa laattaa tulee myöskin alakertaan takkahuoneen ja kodarin lattia. Ja pientä kymppilaattaa onkin jo laitettu pikkuvessoihin ja pyykinkuivatustilaan.


Valolistat päädyimme tilaamaan tehtaalta koska ne sai sieltä halvemmalla kuin rautakaupasta. www.betterhome.com. Nämä kiinnitetään seinään jonnekin ikkunan yläreunan ja seinän ja katon nurkan välimaastoon. Ensin ne täytyy tietenkin maalata, muotoilla, tarvittaessa tasoitella ja pakkeloida. Sisäosa vuorataan vielä alumiiniteipillä tai foliolla, jotta valo ei kuulla listan läpi. Listojen taakse tulee epäsuora valaistus, joka alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus toteuttaa päivänvaloloisteputkilla. Nyt kuitenkin on tulossa päivänvaloledejä, Ilpo sai meidät puhuttua ympäri käyttämästä vanhentuvaa loisteputkitekniikkaa. No, siinäkin olisi varmasti puolensa, ainakin hinta on kohtuullinen! Mutta ledejäkin kai saa tänä päivänä aika edullisesti verrattuna vaikka siihen aikaan, kun aloimme suunnitella taloa ja valaistusta. Hinnat ovat tulleet roimasti alas.  


Luvattuja kuvia

Ulkoverhousta on kiinnitetty niin pohjois- kuin tässä olevaan eteläpuolenkin seinään. Kuvakulma on, että kuvaaja seisoo (vielä puuttuvalla) terassilla. Iso ikkuna oikealla on yksi lastenhuoneista ja puoliksi näkyvä ikkuna vasemmalla on takkahuoneen ikkuna. Niin ulkoverhouksen kuin ovenkin värisävy on Tikkurilan turve ja kyseessä on siis Valtti-käsittely. Ulkoverhoukseen tulee vielä toinenkin sively jolloin väristä tulee tummempi. Hieman siis eri väriseksi jää tuo ulkoseinä ja ovi, osittain varmasti syynä on se, että ovihan on lakattu ja verhouslaudat taas tietenkään eivät. Mutta jälkiviisaasti voisi sanoa, että olisihan tuota voinut pyytää Kaskipuuta valttaamaan ovet kahteen kertaan ennen lakkausta. Tosin ikkunanpuitteiden kanssa tuo oven sävy käy aika lailla yksi yhteen. Ovi on siis Kaskipuun Tervas.

Tässä yläpuolella yläkerran k+rt+oh -tilan tasoitetyöt ovat meneillään. 
Alapuolella olevassa kuvassa odottelee meidän Harvia-saunamme asennusta. Se odottelee siksi, että laatoittajan ohareiden myötä mm. tämä asia jäi aikataulustaan ja jouduimme varastoimaan saunan tähän pukuhuoneeseen odottamaan laatoituksien valmistumista. Saunaan niin lauteet kuin seinät ja kattokin tulevat lämpökäsitellystä haavasta. Perinteinen valinta. Kuten kuvassa vähän näkyykin, niin laatoitustyöt ovat nyt meneillään. Pukuhuoneen ovi on Kaskipuun Kelo 
 

Tässä on pieni näyte Tulikivi classic-laattaa, sauman väri on lattiassa Kiillon grafiitinharmaa. Kylppärissä on yksi seinä pienempää vuolukivimosaiikkia, se taas on saumattu vaalealla, marmorinvalkoisella. Vaikutelma on ihan eri! Saumavärien kanssa oli aikamoinen pähkäileminen, niihin liittyy niin käytännöllisiä kuin esteettisiäkin asioita. 
Sauna-kylpyhuoneeseen kun tulee vuolukiveä kahta erilaista sekä valkoista isoa laattaa, niin jouduimme tekemään kompromissin ja saumaamaan valkoiset laatat marmorinvalkealla saumalla. Alkuperäinen tarkoitus oli nimittäin puhtaanvalkea. Kiillon puhtaanvalkoinen näytti kuitenkin hieman siltä, että se oli kirkas mutta jotenkin veti lämpimään sävyyn päin kuitenkin. Mosaiikkiin tuo puhtaanvalkea olisi myös ollut aivan liian kirkas, tummat kivet suorastaan hyppäsivät irti siitä. Mosaiikkiin kävi loistavasti marmorinvalkea saumaväri, se taittoi kivasti samaan kylmään harmaaseen. Vaalea sauma tuo vuolukivestä todella hienosti esiin kiven vaihtelevan luonteen, tummempi sauma taas luo rauhallisen ja tasaisemman vaikutelman. 

 

Edistystä, edistystä… mutta paljon on vielä tehtävää.

Saunan sisustus on saatu ideoitua niin hyvin kasaan, että Petri uskalsi muurata kiukaan ja lauteen väliin tulevan muurin. 

Vuolukivilaatat ovat niin kauniita, että niiden kuvioihin voisi vain uppoutua koko päiväksi. Samalla täytyy sanoa, että jos tästä blogin kirjoituksesta jotain hyötyä on ollut, niin olen oppinut käyttämään kameran säätöjä paremmin kuin ennen! Syksypimeä raksa on aika haastava valokuvauskohde, joten kyllä tässä kehittymisen varaa kuitenkin yhä on. (Kamerana on Canon 550D)

Yläkerran ison tilan levytys jatkuu, on siinä hommaa kerrakseen, ja hommahan ei lopu siihen vaan levyt pitää vielä tasoitellakin… Alan todella ymmärtää, miksi aika monet päätyvät laittamaan kattoon paneelia. Ensinnäkin nuo kipsilevyt ovat kalliimpia kuin paneelit, ja sitten vielä työkustannus ja aika päälle. Paneelithan olisi napsauteltu paikoilleen jo ajat sitten. No, seuraavassa kuvassa joku erityis-levyhissi, jolla timpurimme Tuomo ja Rolle ovat tätä työtä tehneet. 

Muurari teki eilen vajaan päivän duunia Funkis Oliverimme kimpussa ja lopputulos oli sitten tämä: 

Takkatoimituksessa oli kaksi lavallista erilaisia tiiliä, ja nyt näyttää siltä että siinä on ehkä kahden takan tiilet? Tai ainakin melkein kahden takan. Siis extra-tavaraa kuulemma aivan hirveän paljon. No, katsotaan miten paljon niitä jää, ja mietitään sitten että tuleeko niistä grillikatoksen tulisija tai kukkapenkkien reunoja, vai onko niitä niin törkeän paljon että asiasta on aiheellista ilmoitella myyjälle. Tosin tämä on muurarimme eka Oliver, joten voihan olla mahdollista että tästä tuleekin pikkuinen Oliver, hahhah.  No toivottavasti ei…

Missä mennään raksalla? Seloste.

Raksalla on tapahtunut vaikka mitä sitten edellisen kunnon päivityksen. Väliseinät ovat nousseet, ollen nyt kaikkialla valmiina. Myös sisäkatot on levytetty, päädyimme laittamaan kattoon kipsilevyä ja se maalataan sitten telalla. Eli katoista tulee sileät, mutta ei ihan sileät. Niin monet ovat sanoneet että levyt kupruilevat ja elävät kuitenkin sen verran, että täysin sileä lopputulos on mahdoton saada aikaan. Ajattelimme sitten, että parempi hyväksyä se telattu epätasainen maalipinta. Kattopaneeli-osaston suljimme pois jo varhaisessa vaiheessa, mutta kyllähän se nyt sitten maksajan roolissa vähän kirpaisee tämä levyjen laitto. 

Tälläkin hetkellä timpurit valmistelevat korkean keittiö-ruokailu-olohuone -tilan kattoa levytystä varten, siinä on oma haasteensa kun tila on korkeimmillaan lähes viisi metriä korkea. Telineitä on siis viriteltävä ja siirreltävä.  Samoin kun katto on vino, niin siihen tarvitaan jokin erityinen levyhissi. Jotenkin  timpureiden ilmeistä on ollut pääteltävissä, että heistä semmoinen tavallinen suora matala katto meidän olkkarissa olisi ollut paljon kivampi 😉

Toinen veemäisten työasentojen ja mielikuvitusta vaativien tellinkien virittelyn kohde on ollut autokatoksen katto. Palomääräykset vaativat siihen palokatkon rakentamisen, joten alkuperäinen suunnitelma laudoituksesta oli korvattava mineriittilevyjen asentamisella. Tosi painavia, isoja kivilevyjä. Meitä pelotti etukäteen myös se, että tuleeko siitä ihan kauhean näköinen… Mutta yllättäen se onkin tosi siistin näköinen! Palomääräyksillehän ei mitään mahda, mutta kyllä tässä nyt taas joutui lompakkoa raottamaan, nuo levyt mitään ilmaisia ole. 

Seinä-wc:t ovat raksalla, niiden seinätelineitä on vähän viritelty paikoilleen kokeilumielessä. Petri myös teki yhteen vessaan kosteussulut yms. pakkelit, minkä jälkeen saimme kuulla vastaavalta, että kosteuseristäjältä vaaditaan nykyään jonkin sertifikaatin suorittaminen. Taas kiroiluttaa, rahanmenoa turhiin kohteisiin ei voi estää kun talossa on useita miehiä jotka osaavat nuo eristykset tehdä, mutta silti meidän on kriittisiin paikkoihin (keittiö, kylppäri) ostettava tuo työ joltakin jolla on se  &#¤*?§  sertifikaatti. Jepjep. Ihan valtavasti nappaa maksaa tämäkin. Varmasti ovat osanneet hinnoitella itsensä tähtitieteellisiin tuntihintoihin. Tarttee kysyä josko meille tuleva laatoittaja omaisi tämmöisen sertifikaatin – voisi sitten samalla reissulla tehdä sertifioitua jälkeä. 

Takka on rahdattu pihalle, muurari pääsee paikalle joulukuun alussa. 

Tulikiveltä tilasimme kylppäri-sauna-pukuhuone -osaston vuolukivilaatat, niitä odotellaan tänään, maanantaina. 

LVI- ja sähkö-Ilpo on tehnyt paljon töitä em. alueiden parissa. Maalämpöjärjestelmää Pete ja Ilpo koeponnistivat paineilmalla eilen. Pumpun asentaminen ei ole ihan niin pieni homma kuin kuvauksesta tuntuisi, siinä kun on kyse koko talon lämmitys- ja vesijärjestelmän käyttöönotosta eikä suinkaan siitä että joku masiina hyräytetään päälle ja kytketään putket ja vedet joskus toiste. 

Sähkö, ilmastointi yms. putkia on viimeistelty, nyt tosiaan alkaa kai olla paikoitellen suht valmista sen suhteen koska ne katotkin on levytetty useista paikoista. (Huomatkaa laaja asiantuntemukseni tällä alueella.) 

Kattoa on viimeistelty hankkimalla kaikenlaisia rumia mollukoita läpivientejä varten. Keskuspölynimurin keskusyksikkö (tai wtf sen nimi nyt onkaan) haettiin suoraan tehtaalta joka sijaitsee parin kilsan päässä meidän raksalta. 

Keittiö- ja muiden kalusteiden tarkistusmittausta tulee ensi viikolla tekemään Puustellista Ville. Joitakin pikku muutostarpeita on ilmennyt tässä rakentamisen tohinassa. 

Sisustusta on lyöty lukkoon ja laattoja valittu muuallekin kuin kylpyhuoneeseen. Ne ansaitsevat oman postauksensa. Saunan suunnittelu tosiaan on kovassa käynnissä ja siihen ovat antaneet panostansa niin SunSaunan kuin Harviankin suunnittelijat. Ensi viikolla on kai päätösten aika. Yksi vaihtoehto on lähteä tekemään itse. Aikaresurssin riittävyys siinä kai on isoin asia, jos muita hommia ei olisi niin simppelin saunan ymmärtääkseni sirkkelöisi kasaan itsekin. Saunafirmoista kaikki tulee kasausvalmiina. Sunsaunan tarjous lauteista ja paneeleista oli 1800 Euron tienoilla, joten ei tuo nyt ihan kauhean paha hinta kai ole. Yllätyin. Harvoin tulee ykkösellä alkavia laskuja… 

Teksteistä myös paistanee läpi se, että rahamassin pohja on alkanut häämöttää, ei se nyt käsillä vielä ole, mutta näkyvissä. Talo on tehty tosi hyvin ja laadukkaasti, nyt se johtaa siihen että pintaa kohti mennen joudutaan miettimään mihin on varaa. Mitään halppis-kakkaa emme kuitenkaan aio laittaa, tehdään vaan sitten vähemmän. Onhan noita koko ikä aikaa täydentää. Kun rahat vähenee niin luovuus lisääntyy, toivotaan ainakin niin. 

Nyt kyllä naureskelen itselleni, sillä proggiksen alussa kuvittelin että hyvinhän tästä jää huonekalubudjetiksikin ainakin kymppitonni! HAH!! Ehkä kymppi!  Eleetön sisustus siis luvassa ainakin ensi alkuun…

Eilen laitettiin kiuas paikalleen (se otetaan kyllä vielä pois laatoituksen alta) ja poltimme siinä ensimmäiset tulet. Luukku on takkahuoneen puolelle, ja siellä oli ihanaa pimenevässä kaamosiltapäivässä hiljentyä ihastelemaan tulta. Juuri silloin mieli kirkastui, kyllä tästä valmista tulee, aikanaan. Oli ihanan kotoisaa juuri siinä, juuri silloin. Talo alkaa tuntua kodilta pikku hiljaa.