Viime viikon matalapaineiset kuulumiset

Viime viikko oli raksalla ensimmäinen, jolloin fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Tuliko saturaatiopiste saavutettua raksailuinnossa..? Ja käyrä tasaantui ja lähti jo laskuunkin? Vai syksyä henkäilevät kelitkö mielen laittoivat matalaksi..? Ehkäpä nämä molemmat asiat yhdistettyinä faktaan, että raksailuaikaa on jo kulunut kuukausia, kai tässä jo saa vähän väsähtääkin välillä. Joka tapauksessa, parempia fiiliksiä odotellen. Blogiin tarttuminenkaan ei kiinnostanut. Ja kaivoin pitkästä aikaa esiin ihan oikean kirjan. Siis tiedättekö romaanin! Ei mitään raksailu-aiheista kirjallisuutta. Myös mies nähtiin monena iltana kotona jo ihmisten aikaan.

Viime viikolla meillä tehtiin tontin muotoiluja isolla kaivinkoneella. Talon sivustoilla myös sorapatja tuli valmiiksi odottamaan terassien rakentamista ja kiveyksiä. Sinne alle laitettiin viimeisiä finnfoameja ja sadevesiputkia jne. semmoisia, mitä nyt sinne laitetaankaan. (Huomaatteko miten kiinnostunut olen näistä juuri nyt.) Timpurit asensivat räystäslautoja ja tekivät katolla jotain muutakin, minkä selittämiseen järkeni ei oikein taivu. Räystäät antavat kyllä kovasti ilmettä talolle! Talo senkun komistuu koko ajan, kyllä yksityiskohdilla on merkitystä.

Taloa siis kierrettiin nyt viimeisen kerran isolla koneella, paikalle tulee kyllä vielä pienempi kaivuri. Torstaina ja perjantaina tontille tuotiin multaa, jota kaivuri-Heikki kauhallansa levitti todella siististi paikalleen. Kauhalla nostettiin myös isoja kiviä pihalle eräänlaiseksi asetelmaksi! Siitä tuli kyllä hieno.

Teimme myös tilauksen jo pihan muurikivistä, koska huomasimme että tietyiltä kohdin muurikivet olisi asennettava jo nyt, jotta maan muotoilut voidaan hyvin tehdä. Harjun Betonin mustaa vallikiveä. Ja Kaskipuun ovimalleja kävimme katsomassa, niistä pitäisi nyt valinta tehdä piakkoin. Ikkunat tulevat parin viikon päästä jos aikataulu pitää, ja olisivathan ne ovetkin kivat samoihin aikoihin. Syksy tulee… Suhtauduimme Kaskipuun puuovimallistoon hieman pelokkaasti, toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä että ne olisivat hienoja. Ja nehän olivat! Nuo maalatut (hdf?) levyovet eivät meitä oikein ulkonäöllään innosta, joten olipa mukavaa löytää upea ovimallisto puuovista. Sellainen sopii taloomme erinomaisesti. Joten valinnan vaikeus muutaman mallin välillä on vielä jäljellä, sekä värin valinta on vahvistettava ja juteltava arkkitehdin kanssakin. Mutta kallistumme nyt kohti kuultomustaa värinä. 

Nyt kohti uutta viikkoa, olkoon se edellistä innostuneempi ja innostavampi ihan kaikille!

Blogi laahaa todellisuuden perässä…

… syystä että elämä on muka jotenkin kiireistä, täh? Lisäksi tietokoneemme, jolle tallennamme ne hyvällä kameralla otetut kuvat (joista haluaisin mieluusti tämän blogin koostaa), on koko kesän elellyt vähän omaa elämäänsä. Se käynnistyy jos haluaa. Usein ei halua.

Oppitunti nro n. Ihan kaikki pitäisi aina tallentaa ainakin kahden koneen kovalevylle. Sähköpostiohjelmassa odottavat aukaisemistaan monen monet tarjoukset, joista pitäisi kiireen vilkkaa tehdä selvää ja pistää tilaukseen tavaraa raksalle. 

Kuvapäivityksiä on luvassa yläkerran elementtien pystytyksestä, kattoelementtien asennuksesta. Onhan tässä alustäytöt lapioitu (se tuntui loputtomalta saralta ja yksi selkäkramppikin allekirjoittaneelle siitä tullut on), alakerran lattialämmitysputket on asennettu ja betonivalu tehty. Sekä lukematon määrä lvi- ja sähköalan piuhaa, putkea ja sensellaista on asennettu. Ynnä kaikki ne asiat joita en tässä osaa enkä muista mainita. Timpurimme Tuomo ja Rolle ovat rakentaneet myös ulkovaraston. Mies on huhkinut raksalla ympäripyöreitä päiviä ja ylikin. Lisäksi meillä on lvi- ja sähkö- ja yleismiehemme, palkattu sukulaismies, jonka työpanosta ei voi tarpeeksi ylistää. Eli johan tällä porukalla on syntynytkin tulosta!  

Talossa tuntuu yhtä aikaa omalta ja vieraalta. Se on upea. Meidänkö?   

Tämä raksailuviikko on sujunut ihanassa kesäsäässä. Toivotaan oikeaa intiaanikesää! Ja pitkää leutoa syksyä!