Edistystä, edistystä… mutta paljon on vielä tehtävää.

Saunan sisustus on saatu ideoitua niin hyvin kasaan, että Petri uskalsi muurata kiukaan ja lauteen väliin tulevan muurin. 

Vuolukivilaatat ovat niin kauniita, että niiden kuvioihin voisi vain uppoutua koko päiväksi. Samalla täytyy sanoa, että jos tästä blogin kirjoituksesta jotain hyötyä on ollut, niin olen oppinut käyttämään kameran säätöjä paremmin kuin ennen! Syksypimeä raksa on aika haastava valokuvauskohde, joten kyllä tässä kehittymisen varaa kuitenkin yhä on. (Kamerana on Canon 550D)

Yläkerran ison tilan levytys jatkuu, on siinä hommaa kerrakseen, ja hommahan ei lopu siihen vaan levyt pitää vielä tasoitellakin… Alan todella ymmärtää, miksi aika monet päätyvät laittamaan kattoon paneelia. Ensinnäkin nuo kipsilevyt ovat kalliimpia kuin paneelit, ja sitten vielä työkustannus ja aika päälle. Paneelithan olisi napsauteltu paikoilleen jo ajat sitten. No, seuraavassa kuvassa joku erityis-levyhissi, jolla timpurimme Tuomo ja Rolle ovat tätä työtä tehneet. 

Muurari teki eilen vajaan päivän duunia Funkis Oliverimme kimpussa ja lopputulos oli sitten tämä: 

Takkatoimituksessa oli kaksi lavallista erilaisia tiiliä, ja nyt näyttää siltä että siinä on ehkä kahden takan tiilet? Tai ainakin melkein kahden takan. Siis extra-tavaraa kuulemma aivan hirveän paljon. No, katsotaan miten paljon niitä jää, ja mietitään sitten että tuleeko niistä grillikatoksen tulisija tai kukkapenkkien reunoja, vai onko niitä niin törkeän paljon että asiasta on aiheellista ilmoitella myyjälle. Tosin tämä on muurarimme eka Oliver, joten voihan olla mahdollista että tästä tuleekin pikkuinen Oliver, hahhah.  No toivottavasti ei…

Takan valinta

Viime viikolla kirjoittelinkin takan valinnan vaikeuksista. Mutta saimmepa puristettua ostopäätöksen kuitenkin! Meillä on tosiaan mökillä Tiilerin takka, ja olemme olleet tosi tyytyväisiä siihen. Niinpä Tiilerin takka tulee taloonkin. 

Valitsimme Tiileriltä Funkis Oliver -takan. Se on tämmöinen:

Kuva: Tiileri

Värin suhteen alkuperäinen ajatuksemme heitti kyllä ihan häränpyllyä. Nimittäin valkoisesta takasta on ollut puhe. Kuitenkin talon fiiliksen todentuessa päivä päivältä enemmän ja sisustusajatuksien tarkentuessa, valitsimmekin väriksi mustan! 

Kuva: Tiileri

Tässä kuvassa oleva takka ei ole Oliver, mutta väri tästä ilmenee. Saman näköisiä kuutioitahan nuo funkkistakat ovat, vähän eri kokoisia vaan. 

Luukkujen väriksi valitsimme ensin tässä alakuvassa olevan rosterin, sitten lennosta vaihdoimme mustanharmaaseen. Nyt kuitenkin vielä mietin että josko tuo rosteri kuitenkin… 

Myöskin luukun ympärillä oleva laatta on mietinnässä, yläkuvassa oleva on Tiilerin mallistosta nimellä hiilikaakeli, ja alakuvassa on musta mosaiikkilaatta. Yhtenä vaihtoehtona on nostaa vaikka lattialaattaa siihen takan pinnalle. Lattiaa ei ole vielä valittu, joten jätetään tuon takan laattakin odottamaan sitä päätöstä. 

Meillä takka tulee tosiaan syvennykseen.

Ja takkaseinälle tulee toinenkin luukku, mistä ladataan saunan kiukaan pesä. Nyt mennään ajatuksella, että käsittelemme ehkä koko tuon seinän samalla pinnoitteella kuin mitä tuossa Tiilerin takassa on. En nyt muista aineen nimeä, mutta sitä saa ihan rautakaupasta. Silloin vaikutelmaksi tulee iso, rouhea takkamuuri. Kääk, täytyykin muuten vielä miettiä sitä Oliverin takkaluukkua siinä mielessä, että minkälaiset luukut ja vehkeet on valitsemassamme Harvian kiukaassa!! Heti tarkistan.

(googlaa googlaa googlaa…)

Kuva: Harvia

  

No niin, näyttäisi siis siltä että tuossa Harvian luukussa on sekä rosteria että mustanharmaata. Eipä tullut siis päätöstä tästä asiasta ihan helposti… Mutta olisikohan se kuitekin tuo rosteri, sittenkin… Mitä mieltä asiasta ollaan siellä lukija-osastolla?

Takkahuoneemme on alakerrassa, ja siinä on kahdella seinällä todella isosti ikkunapintaa. Joten se kestää oikein hyvin sen mustan seinän. Tummalla seinällä saadaan tuotua huoneeseen tunnelmaa ja rentoutta, vähän dramaattisuutta ja kontrastia. Verrokkina sitten yläkerran olohuone, johon tulee hyvin vaaleita pintoja. Tai verrokkina varmaankin lähes koko talo, meille tulee selkeitä pintoja ja valkoisia seiniä. Tehostetapetteja, shokkivärejä yms. tulee olemaan turha etsiä meiltä. En sano etten tykkäisi semmoisista, tykkään, ja ihailen niitä muiden kodeissa. Tähän taloon on haettu inspiraatiota maisemasta ja ympäröivästä luonnosta, ja liian suuret ja värikkäät eleet eivät käy sen ajatuksen kanssa yhteen. Olen jo nyt joutunut monista rakastamistani ja haaveilemistani esineistä luopumaan mielessäni, koska olen nähnyt miten eleetöntä lähestymistapaa tämä talo vaatii.

Jos musta pinta takassa ja seinässä joskus kyllästyttää, niin tämän pinnoitteen voi maalata ihan minkä väriseksi ikinä haluaa. Pinnoite on mattamusta, joskus ihailin kiiltävän mustia kaakelitakkoja ja kiiltävällä mustalla kivellä pinnoitettuja. Mutta kuten edellisessä kappaleessa kirjoitin, tämän talon olemukseen ei sovi liian suureellinen blingbling. Kuten nyt vaikka kiiltävä takka, joka huutomerkkinä vetää huomion itseensä.



Takan valinnan vaikeus

Takan valinta alkaa olla enemmän kuin ajankohtainen, sillä Schiedelin Rondo Plus -valmispiippu nököttää odottamassa muutaman lisäosan saapumista ja muurauksen aloittamista. 

Piipun liitäntöjen tms. juttujen takia olisi nyt sitten viimein saatettava päätökseen pitkä soutaminen ja huopaaminen takkavalinnan kanssa.

Paikka, johon takka tulee, on syvennys. Hormin paikka ei ole takan takana, vaan sivulla. Tässä reunaehtoja. Kuva paikasta on ensimmäinen, joka nyt osui tuolta koneelta käteen, siinä on lattiavalut juuri tehty, mutta pointtina on näyttää takkasyvennyksen paikka. Oikealla puolella on betonielementistä tehty kantava väliseinä, sen toisella puolella porras yläkertaan. Takan paikan vasemmalla puolella on sauna, ja luukku seinässä on kiukaan tuliluukun paikka, kiuas kun tulee olemaan takkahuoneen puolelta ladattava puukiuas. (Miksi kaksi ”takkaa” vierekkäin? No, sauna pysyy siistinä kun sinne ei tarvitse niitä puita kiikuttaa. Puiden säilytys on yhdessä paikassa sisällä. Ja takkahuoneessa voi tilanteen mukaan nauttia joko isomman tai pienemmän takan loimotuksesta.)



Joskus kauan, kauan sitten, kun talo oli vain viivoja paperilla, meillä oli suosikkitakka Tiilerin Funkis-valikoimasta. Se selkeä, rapattu suorakaiteen muotoinen takka. Tässä välissä on ollut kaikenlaisia ihastuksia, mutta tänään taas muistelimme että mikäs se olikaan se ensimmäinen juttu, ja sehän oli ihan hyvä. 

Yksilöllisen takan muuraamista paikan päälläkin kyselimme yhdeltä muurarilta, mutta hinta-arvio oli niin mieletön, että Tobelius Tulisijat saa meidän puolestamme muurailla takkansa jonnekin muualle. Siinä ylitettiin raja, jota ei voida ylittää. Joten heippa yksilöllinen takka. Onneksi vaihtoehtoja on, ja  ihan liiankin kanssa.

Paikallisen Tulikivi-studion kanssa olemme myös käyneet neuvotteluja ja suunnitelleet asioita. Silti, vasta nyt kun talo on paikoillaan ja ikkunat asennettu, tunnelma alkaa asettua kohdalleen ja on jotenkin paremmin aistittavissa, minkälainen se takka sitten voisi olla. Olemme halunneet rakentaa talon, johon ympäröivä luonto tulee sisälle merkittävänä tunnelmatekijänä. Mitään blingblingiä ei siis sisustus kestä, ja takankin on sitten oltava sellainen hillitty, sulautuva.

 Tiilerin Funkkis Oliver on kiva! Tummaa pintaa luukun ympärillä haluaisin suosia sen takia, että kovasti pelottaa miten ihan valkea, huokoinen pinta luukun ympäriltä nokeentuu. Tosin sanovat, että nykytakka ei savuta ollenkaan. Uskaltaisiko tuohon luottaa. Oliver on nuotiotakka ja sillä varmaankin tarkoitetaan tuota, että luukku on aika iso.

Tiilerin Funkis Oliver, kuva Tiilerin sivuilta




Funkis Laurista alunperin ajatuksena lähdettiin, tässä Lauri on pukeutunut harmaaseen asuun, joka pukee kyllä Lauria mielestäni kovasti!  Mökillä meillä on Tiilerin takka ja hyvin on toiminut sekä antanut lämpöä.

Valinnan vaikeushan piileekin mielestäni juuri siinä, että malli kuin malli on tuunattavissa niin moneen eri sävyyn ja tyyliin. Kun Laurille laitetaan musta väri, niin johan on tultu kauas siitä alkuperäisestä ajatuksesta missä valkea, selkeälinjainen rapattu takka on lähtökohtana. Keveys on vaihtunut tummaksi möhkälemäisyydeksi. Ja ai että se on hieno semmoisenakin! 

Tulikiven uudesta 2013-mallistosta bongasin tämän alla olevan ihanan Aalto-takan, jonka pinta on valumassan ja vuolukiven yhdistelmä, ilmeisesti jotain puristemassaa siis. Kaunis! (Tosin tämä kuvankäsittelyllä luotujen maailmojen ja mainosten kökköys ottaa kyllä silmään..)  




Kermansaven tyyli ei pääpiirteissään miellytä, mutta tietenkin mistä tahansa tilattu kuutio joka päällystetään luonnonkivilaatoilla, on upea. Tässä Ksenia ja jälleen Tulikiven sivuilta:




Ihan mielettömän upean säväyksen takkaan toisi vaikkapa lumivalkoinen, hohtava Thassoksen marmori. Nyt ei kyllä kauheasti taida kuva erottua pohjaväristä, mutta ken on tätä livenä nähnyt niin tietää mistä puhun. Aivan uskomattoman upeaa kiveä.