Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2012

Viikonlopun rientoja

Julkaistu , kirjoittanut

Kuten kirjoitin, raksalla vietettiin loppuviikko odottelun merkeissä. Mikäpä siinä, se antoi meille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä perheen kanssa jossain muualla kuin raksalla. Tässäpä vähän suositusta, jos satut joskus ajamaan Jyväskylän ohi ja kaipaat taukoa. Tässä postauksessa pyöritään Vaajakosken ympäristössä, se on Jyväskylän yksi kaupunginosa ja eräs entisen Jyväskylän maalaiskunnan keskustaajamista. Tavallaan siis pieni kaupunki Jyväskylän keskustan laidalla.

Pandan tehtaanmyymälä on kaikkien lasten ja ehkä vähän aikuistenkin suosikki. Sieltä saa hyvinkin edullisia eriä Pandan makeisia. Myös sellaisia, joita ei myydä Suomen kaupoissa ollenkaan! Mustikkalakuja ameriikan markkinoille yms. jänniä juttuja. 

Ihan siinä lähellä sijaitsee Naissaari, jossa on kaunista katseltavaa niin kesällä kuin talvellakin. Naissaari on historiallinen miljöö Vaajakosken partaalla, siellä on viehättäviä vanhoja taloja ja aivan huikean kaunis vanha tehdasmiljöö kosken, vanhan voimalaitoksen ja sulun partaalla. 

Naissaaren kahvilassa tarjottiin niin makoisaa taateli-omenakakkua, että se herätti allekirjoittaneessa halun tehtailla samanlainen myös kotona! Tarkan maistelun ja pienen salapoliisityön (resepti oli muka salainen!) jälkeen syntyikin esikuvansa veroinen kakku myös kotiin. Olen jauhopeukaloiden sukua, vaikka tämä raksailuaika onkin kaivanut minusta esiin leipomoiden ja valmisruoan käyttäjän. 


Kaunis tehdasmiljöö koostuu niin romanttisista puurakennuksista kuin hienoista funkistaloistakin. Itse olen näiden funkistalojen fani! Toisessa näistä taloista on vanhaan aikaan asunut makeistehtaan johtaja. Alueen vanhat tehdasrakennuksetkin ovat pääsemässä loistoonsa, niitä on jännää katsella ja miettiä että vanhaan aikaan tehtaiden seinien yksityiskohdissakin on haluttu nähdä kauneutta. Naissaaren alueen wikipedia täällä. 

Naissaaressa on myös Design Puoti, www-sivut täällä. Siellä voi ihailla paikallisten käsityöläisten töitä ja Puttipajan kynttilöitä ja sisustustavaroita. Itse en ole puodin pääasiassa edustaman romanttisen sisustustyylin ystävä, mutta nautiskelen mielelläni ilmapiiristä. Ja tokihan nyt senverran romantikkoa löytyy, että kynttilöitä tietenkin poltan! 

Myynnissä oli mm. suloisia huovasta valmistettuja coolereita ja koriste-esineitä, tässä kuvia! (Ylemmät ovat niitä coolereita.)

Pahoittelen kännykkäkameralla otettujen kuvien huonoa laatua. Olin vannonut että blogiin ei tule yhtään kännykkäkuvaa. No, vannomatta paras…

Ostosreissu oli mukavaa huipentaa paikalliseen puutarhamyymälöiden kuninkaaseen, Viherlandiaan. Siellä oli joulukukkasesonkin parhaimmillaan, mm. itse kasvatetetut tuhannet erilaiset joulutähdet tekivät vaikutuksen. Itselleni yltäkylläinen määrä joulukukka-asetelmia taisi riittää jo elämyksenä sellaisenaan, sillä yhtäkään ei lähtenyt nyt mukaan. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että joulukukka-asetelmien joukossa myös tyylikkäät ja simppelit asetelmat ovat saamassa tilaa perinteisten ”kauheesti kaikkea sekaisin” -tyylisten rinnalla. 

Omat lempijoulukukkani ovat amaryllikset ja joulutähdet, joskus on kaikkien oltava valkoisia ja joskus taas on punainen se paras valinta. Uudemmista joulukukista herkkä jouluruusu koskettaa sieluani. 

Viherlandian joulukukka-asetelmia. www.viherlandia.fi







Odottelemme

Julkaistu , kirjoittanut

Nyt eletään suvantovaihetta, odottelemme kaikenlaisia asioita jotta pääsemme jatkamaan muita asioita.

Odottelemme edelleen laatoittajaa, jonka piti aloittaa työt jo lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina. Hän ei ole ilmaantunut paikalle eikä vastaa puhelimeen. Olemme odotelleet hänen ilmestymistään koska hinta-laatusuhteen tiedetään olevan kohdallaan. Nyt kuitenkin on joku toinen varmaan pyydettävä paikalle, ellei kaveri anna kuulua itsestään lähituntien aikana. Onneksi naapurirakentajalla oli tiedossa toinen mahdollinen laatoittaja. 

Lisäksi meidän vanhempi timpurimme lupasi tehdä laatoitukset jos on pakko – laatoittaminen on kai aika kovaa hommaa fysiikalle, ja varsinkin isojen laattojen laittaminen pienellä saumalla on aikamoisen haastavaa hommaa. Isossa talossa sitä laatoitettavaa kuitenkin aika paljon on, joten se on pitkällinen homma.

Odottelemme myöskin tasoitusporukkaa jatkamaan töitä, jotka ovat aloittaneet. Kipsilevyseinät on nauhoitettu. 

Odottelemme myös, että Ilpo saa tiettyjä sähkö- ja lvi-asioita valmiiksi. Sitten vasta päästään   niiden päälle laittamaan pintoja.

Odottelun tuoksinassa joudumme dumppaamaan timpurien työtunteja, onneksi toinen timpuri onkin loppuvuoden oma-aloitteisella joululomalla. Toisen kanssa ei nyt välttämättä pystytä täysiä päiviä tarjoamaan. Mikä on tylsää.

Varmasti tähän hommien seisomiseen vaikuttaa isosti sekin, että maallikkoja kun olemme, raksa-aikatauluttaminen ei ole nyt meiltä sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ainakin olemme kai liian lepsuja kun kerran kohta kaksi viikkoa on tässä odoteltu sitä laatoittajaa… 

Jotta ei menisi ihan odottelemiseksi, niin takka se odottelee enää pinnoitusta. Pinnoitus tehdään vasta seinien maalauksen jälkeen. Komia on luukku kuulkaa, se ei ehkä ihan tästä kuvasta välity mutta luukulla on kokoa ja näköä! Luukussa on nyt palanut kynttilä (se on muuten valtavan suuri kynttilä, jotenkin tästä kuvasta ei nyt ollenkaan välity mitkä ovat asioiden mittasuhteet) koko ajan, uusi takkahan pitää ajaa sisään pikku hiljaa. Takkahan oli se Tiilerin Funkis Oliver. Viereisellä seinällä oleva Harvian kiuasluukku jää hyvin kirkkaasti toiseksi. Tuo Oliverin luukku on kaksinkertainen kooltaan mökillämme olevan Pikku Laurin luukkuun verrattuna.

 

Viime yönä havahduin painajaiseen, jossa seisoin talon takapihalla, ja yhtäkkiä koko 2 kerroksen korkuinen takaseinä lähti kaatumaan päälleni. Tähän ei taideta Freudia kaivata tulkitsemaan…

Oma maisema

Julkaistu , kirjoittanut

Aurinko käy laskemaan, olen kuvannut tämän tänä hyisenä pakkaspäivänä meidän olohuoneen ikkunasta. (Siksi heijastus.) Laskemaan lähtevän talviauringon valo siivilöityy kauniisti puiden lomasta. Tämä metsä jaksaa hämmästyttää, se on erilainen joka päivä. Vuodenaikojen vaihtuessa siinä korostuvat eri asiat. Enpä usko, että ikuna kyllästyn katsomaan ulos ikkunasta tässä talossa.

Talven ihmemaa

Julkaistu , kirjoittanut

Talvi ja lumi on täällä, tänään myös aika lailla paukkuva pakkanen. Tosin enpä usko, että tämä aamulla alle parinkymmenen vajonnut lämpötila voisi poskea sen enempää puraista kuin viime perjantain ilkeä itätuuli. Se oli kylmää! 

Saimme ennen lumen tuloa raksan pihan siivoiltua ylimääräisistä kalikoista ja naulaisista lankuista. Saas nähdä paljastuuko maa vielä, vai onkohan tämä pysyvä lumipeite. Nyt on ihanaa nauttia auringonpaisteesta ja valkeasta maailmasta. Käytännöllisenä ihmisenä iloitsen myös kuran ja pyykinpesun vähenemisestä lapsiperheen arjessa.

Materiaalitilauksissa ollaan päästy pintamatskuihin asti, jee! Laatta- ja parkettitarjous on käsissä ja tilaus lähdössä ihan pian. Laatoittaja on kai tullut jo tänään ensivisiitille raksalle tekemään valmistelu- ja pohjustustöitä. Luultavasti häneltä löytyy se sertifikaattikin, mikä nykyään kuulemma vaaditaan jotta saa levittää noita kosteussulkuja yms. mömmöjä kylppärin seinään.

(Kohta varmaan tarvitsee sertifikaatin jotta saa pitää vasaraa kädessä.) 

Lumen ja pakkasen keskellä viime viikonloppuna lämmiteltiin kynttilän valossa ja maisteltiin naapurimaan lahjaa, Blossaa, mitä ilokseni saa myös melkein alkoholittomana versiona ihan marketin hyllystä. Olen glöginjuojana hevijuuseri, joten pakko pysytellä alkoholittomissa versioissa tai iskee joulunaluksina rappio. Bonuksena näissä on kauniit jouluiset pullot, vihreä ja punainen. Niin nätit. Tekisi mieli säästää ne, mutta jaksanko laittaa muuttokuormaan tyhjiä glogipulloja…

 

Huonekaluostoksia

Julkaistu , kirjoittanut

Tuli tehtyä heräteostoksia tänään. Itse artikkelit olivat kyllä pitkän harkinnan tuloksena toivelistallemme päätyneet, mutta itse ostamistapahtuma tuli puskan takaa, kun aamun lehteä lukiessa huomasin Vepsäläisen mainoksen. Siellä oli kampanjassa Kartellin tuotteita. 

Tilasin mustia Masters-tuoleja. 


kartell-welcomeblack1.jpg

Nämä ovat niin kauniita, että menetin niille sydämeni heti kun ensimmäistä kertaa näin kuvan. Tosielämässä ovat myös aivan tismalleen yhtä viehkeitä kuin saattoi kuvitella. Ohuen ohueista jaloista huolimatta ovat hyvin jämäköitä ja raskaita. Niitä voi käyttää sekä ulkona että sisällä. Niissä on rakastamaani selkeyttä, mutta ripaus italialaista eleganssia. Tärkeintä on, että niissä on hyvä istua. 

Kaikkihan sen tietävät mikä tämän tuolin tarina on, joten en nyt siitä sen tarkemmin. Kuitenkin on mukavaa saada ikäänkuin kolme tuolia yhden hinnalla, vai mitä! Ja kun siellä sitä suomalaisuuttakin on mukana.  

Tuolien hankinnassa pukkaa runsauden pulaa, maailmassa on niin kauhean monia kauniita tuoleja että kuka niistä nyt voisi pystyä valitsemaan. Ainahan ei pääse itse valitsemaan. Meillä on ollut koko yhteisen elämämme ajan ruokapöydän tuoleina ”perintötuolit” isäni lapsuudenkodista, 50-luvun pohjanmaalaista puusepäntyötä ja tyyliltään talonpoikaisrokokoota. Siis ihan erilaista tyyliä kuin mistä nyt oikeasti tykkään, mutta tunnearvo ja tyylikysymykset ovat kaksi eri asiaa. Siksi meille ei voisi koskaan tulla kiiltävää sisustuslehtien kotia, missä ihan kaikki on uutta. En ikimaailmassa luopuisi noista tuoleista tai kantaisi niitä pois kotini kunniapaikoilta.

Nyt kuitenkin on tulossa isompi koti kuin ikinä ennen, sinne mahtuu jokunen tuolikin enemmän. Luulisin, että nämä Mastersit päätyvät ainakin ensi alkuun ruokapöydän tuoliksi, Artekin koivuisen pöydän kaveriksi. Artekin tuolit siihen on pitänyt iät ja ajat kaveriksi hankkia, mutta nyt menivät ne suunnitelmat uusiin puihin.

Tuolien lisäksi tilasin kaksi valkoista Componibili-säilytyskalustetta, isomman ja pienemmän juuri niinkuin kuvassa. Niistä voisi tulla yöpöydät, mutta ehkä näissä viehättää eniten se, että nehän voivat olla missä vaan, mitä vaan. 

 

Vepsäläisellä käydessä kyllä saa päänsä ihanasti sekaisin, siellä on paljon ihanuuksia näytillä. Tällä reissulla hypistelin Caravaggio-valaisimia ja huokailin. Ne ovat kyllä sen hintaluokan lamppuja että haaveeksi jää. Iso riippuvalaisin (mustalla, upealla, kiiltävällä) kuvulla ja punaisella (käsittämättömän hienolla ja viimeistellyn näköisellä) johdolla maksaa lähes 800 Euroa! Mutta kyllä ovat kauniita. Niiden muoto on tainnuttavan kaunis, ja lisäksi tuotteesta huokuu laadukkuus, jokainen yksityiskohta on upea. Mutta tuollaiset esineet ovat taidetta, niitä on hienoa saada ihailla ja koskettaa. Edes myymälässä. 

Loppuun fiilistelyksi kuva Caravaggiosta. Hankkikoon kellä lompakossa rahkeet riittävät =)

http://designholeonline.com/wp-content/uploads/2008/04/lamps.png
kuva: designholeonline