Terveystietoa

Timpuri-Tuomon käsi ei onneksi ole murtunut. Kuitenkin saikkulomaa hänellä on nyt muutama päivä, tulee ilmeisesti tiistaina töihin tähän tietoon. Phuh! Onneksi ei murtumia! Olisimmepa olleet liemessä, olisi ollut uuden timpurin etsintä edessä. Ja tietenkin tärkein pointti, että rakennusmiehen ammatissa ei ole käden vammautuminen hyvä asia, sillä useinhan toipuminen vie viikkoja ja kipsausajan jälkeenkin vielä ottaa aikansa palautua ennalleen, voipa niistä jäädä ainaisia jäykkyyksiäkin jäseniin.

Petri nitkautti polvensa kesällä, mikä ei ollut sinänsä ollenkaan dramaattinen tilanne, mutta polvipa äityi siitä hyvinkin kipeäksi ja lääkäri suositteli silloin kuukauden lepuutusta. No arvatkaapa onko tässä nyt pystynyt olemaan ketara ojossa kuukautta jossain välissä? Lepäilemään ja ihmettelemään? Nyt syksyn myötä on tämä vaiva jälleen ärtynyt, ja olenkin isäntää yrittänyt hellästi ohjailla lääkärin suuntaan. Josko sieltä jotain neuvoa olemiseen saisi silläkin uhalla, että sitä kuukauden lepotaukoa ei vieläkää pysty pitämään.

Onneksi sentään yksi terve timpuri raksalta löytyy. Rolle joutuukin nyt tekemään hartiavoimin hommia…  

Työtapaturma

Eilen sattui harmillinen tapaus. Timpurimme Tuomo putosi rakennustelineeltä työskennellessään. Onneksi ei korkealta, metrin korkeudelta. Seurauksena rikkoontuneet silmälasit, asfaltti-ihottumaa nenänvarressa ja maahan kolahtanut pää ja käsi. Eilen näytti siltä, että säikähdyksellä päästiin, mutta nyt käsi oli kipeytynyt illan ja yön aikana, ja sitä kuvataan parhaillaan. 

Voi toivotaan että ei olisi luita murtunut. 

 

Betonialla on sähköpostiosoite

Meihin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: 

kotibetoniablogi (at) gmail. com

Mitä lämpimimmin otamme vastaan kaikenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä niin kommenttikentässä kuin sähköpostiinkin. 

(Kunhan vielä saisin taisteltua tuohon dynaamisten näkymien sivuun uuden gadgetin tälle sähköpostille. Aargh. No, avoimin mielin, aikaisemmatkin gadgetit ovat tulleet näkyviin vähän omalla aikataulullaan.)

Kuvapäivitys – lattiavalu

Alakerran lattialämmityskaapelointi ja valu on tehty ajat sitten, tässä siitä pieni kuvapäivitys. Lattialämmityksen suunnitteli ja toteutti Warmia/Keski-Suomen LVI Helin Oy. Alakertaan valettiin siis betonilaatta. Yläkertaan valitsimme kipsilattian ja sekin on tehty, kuivaa parhaillaan ja odottaa vielä hiomista. 

Tässä siis joitakin kuvia alakerran laatan valusta.

Lattialämmitysputket peittyvät betonimassan alle

Aika paljon betonia tässä kuvassa. Sekä vähän aurinkoa.

Kylpyhuone

Yksityiskohta betoniportaan ja ontelon yhtymäkohdasta

Valmista pintaa, alakerran takkahuoneen ikkunasta ulkopuolelta kuvattuna

Tekninen tila

Viime viikon matalapaineiset kuulumiset

Viime viikko oli raksalla ensimmäinen, jolloin fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Tuliko saturaatiopiste saavutettua raksailuinnossa..? Ja käyrä tasaantui ja lähti jo laskuunkin? Vai syksyä henkäilevät kelitkö mielen laittoivat matalaksi..? Ehkäpä nämä molemmat asiat yhdistettyinä faktaan, että raksailuaikaa on jo kulunut kuukausia, kai tässä jo saa vähän väsähtääkin välillä. Joka tapauksessa, parempia fiiliksiä odotellen. Blogiin tarttuminenkaan ei kiinnostanut. Ja kaivoin pitkästä aikaa esiin ihan oikean kirjan. Siis tiedättekö romaanin! Ei mitään raksailu-aiheista kirjallisuutta. Myös mies nähtiin monena iltana kotona jo ihmisten aikaan.

Viime viikolla meillä tehtiin tontin muotoiluja isolla kaivinkoneella. Talon sivustoilla myös sorapatja tuli valmiiksi odottamaan terassien rakentamista ja kiveyksiä. Sinne alle laitettiin viimeisiä finnfoameja ja sadevesiputkia jne. semmoisia, mitä nyt sinne laitetaankaan. (Huomaatteko miten kiinnostunut olen näistä juuri nyt.) Timpurit asensivat räystäslautoja ja tekivät katolla jotain muutakin, minkä selittämiseen järkeni ei oikein taivu. Räystäät antavat kyllä kovasti ilmettä talolle! Talo senkun komistuu koko ajan, kyllä yksityiskohdilla on merkitystä.

Taloa siis kierrettiin nyt viimeisen kerran isolla koneella, paikalle tulee kyllä vielä pienempi kaivuri. Torstaina ja perjantaina tontille tuotiin multaa, jota kaivuri-Heikki kauhallansa levitti todella siististi paikalleen. Kauhalla nostettiin myös isoja kiviä pihalle eräänlaiseksi asetelmaksi! Siitä tuli kyllä hieno.

Teimme myös tilauksen jo pihan muurikivistä, koska huomasimme että tietyiltä kohdin muurikivet olisi asennettava jo nyt, jotta maan muotoilut voidaan hyvin tehdä. Harjun Betonin mustaa vallikiveä. Ja Kaskipuun ovimalleja kävimme katsomassa, niistä pitäisi nyt valinta tehdä piakkoin. Ikkunat tulevat parin viikon päästä jos aikataulu pitää, ja olisivathan ne ovetkin kivat samoihin aikoihin. Syksy tulee… Suhtauduimme Kaskipuun puuovimallistoon hieman pelokkaasti, toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä että ne olisivat hienoja. Ja nehän olivat! Nuo maalatut (hdf?) levyovet eivät meitä oikein ulkonäöllään innosta, joten olipa mukavaa löytää upea ovimallisto puuovista. Sellainen sopii taloomme erinomaisesti. Joten valinnan vaikeus muutaman mallin välillä on vielä jäljellä, sekä värin valinta on vahvistettava ja juteltava arkkitehdin kanssakin. Mutta kallistumme nyt kohti kuultomustaa värinä. 

Nyt kohti uutta viikkoa, olkoon se edellistä innostuneempi ja innostavampi ihan kaikille!

SPU-katon asennuskuvat takautuvasti

Betonian kattoratkaisuksi valittiin jo suunnitteluvaiheessa SPU-elementit. Talomme katto on pulpettimallinen, ja kattolappeiden väliin tulee siis muutama ikkuna. Lappeiden kaltevuudet ovat kadun puolelle 1/5 ja pihan puolelle 1/3. Alun perin suunnitelmissa oli matalaenergiakatto, siis vähemmän eristettä, mutta loppujen lopuksi jouduimme ihan rakennusteknisistä syistä ottamaan passiivikattoelementit. 

En edes yritä muotoilla tätä itse, vaan lainaan suoraan valmistajan www-sivuilta tekstinpätkän: 

”SPU Passiivikatossa koko kattorakenne sisältyy valmiisiin elementteihin. Kyseessä on ns. sandwich-elementti, jossa SPU-eristelevyyn on kiinnitetty molemmin puolin puulevy sekä tuuletus- ja asennustilan koolaukset. Myös räystäsratkaisu on mukana elementin rakenteessa. Koko elementti on rakenteeltaan kantava. Sitä on helppo työstää rakennustyömaalla ja läpiviennit, kuten aukko savupiipulle, voidaan tehdä mihin kohtaan tahansa. SPU Passiivikatto säästää nopean asennuksen ja rakenteensa vuoksi merkittävästi aikaa ja kustannuksia. SPU Passiivikatto on myös rakenteeltaan ohut verrattuna muihin passiiviratkaisuihin.”

Täältä  löytyy SPU:n sivuilla oleva kuvasarja asennuksesta. 

Meidän kattoasennuksesta muutama kuva. Valitettavasti allekirjoittanutta jännitti niin kovin katsella kun mieheni ja meidän ”kummisetämme” kiipeilivät katolla asentamassa elementtejä, että valokuvaus jäi vähiin eikä näissä näy edes nosturia! Iso nosturihan tähän tietenkin tarvittiin. Mutta ihmeen helpolta se homma näytti, kännykästä voi löytyä videota jonka ehkä joskus laitan tänne. Tai ehkä en. Videolle lausumani kommenttiraita voi luultavasti olla liian noloa kuultavaa tyyliin voi-herrajjumala-kohta-ne-tippuu-sieltä-katolta-onpas-pelottavaa.

Rekka jyristää paikalle kyydissään kattoelementit

Taivas on vielä kattona! Sandwich-seinäelementin rakenne näkyy tästä hyvin, ulkokuoren ja eristeen yläreuna on sisäkuorta korkeammalla. Lautaan tullaan kiinnittämään spu-kattoelementti isoilla ruuveilla, toisesta päästään se kiinnitetään kulmaraudoilla kurkihirteen.

Pieni välivarastointi tontille nosturia odotellessa.

Ensimmäinen kattoelementti on kiinnitetty. Elementit ovat mittatilaustyönä tehdyt.

Kaikki elementit asennettu! Taustalla hengittää rakas kotikaupunki. Oikealla sinisävyiset isot rakennukset ovat Kankaan paperitehtaan aluetta, joka on seuraava kehittämisen kohde Jyväskylässä. Jos kiinnostaa lukea, kuinka monet rakennemuutokset kokenut paperitehdasalue muuntuu kaupunginosaksi, niin käypä näillä sivuilla.
Valmis katto. Kuvasta näkyy hyvin, miten kiinnitys kulmaraudoilla kantavaan palkkiin on toteutettu.

 


Asuntomessut Jyväskylässä 2014

Kotikaupunki järjestää asuntomessut 2014. Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa, Kuokkalassa järjestetyt messut nimittäin olivat jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1985. Vuonna 2003 asuntomessut järjestettiin Laukaassa, joka on aivan Jyväskylän kupeessa oleva kasvava ympäryskunta. Muistan erittäin hämärästi olleeni käymässä Jyväskylän asuntomessuilla. Se kyseinen alue on edelleenkin erittäin suosittu ja pidetty asuinalue. Siellä korostettiin yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä yhteyttä. Rakennettiin mm. taloyhtiöitä joissa on yhteisiä tiloja, kerhohuoneita ja yhteispihoja. Laukaan messuilla tuli tietenkin myös käytyä, sielläkin oltiin järven rannalla. Niistä jäi mieleen että oli rakennettu joitakin mielestäni tosi isoja taloja. Mietin siellä, että kuka tarvitsee näin suuria taloja. Nyttemmin on elämä opettanut, että isot perheethän niitä isoja tiloja tarvitsevat.

2014 messujen pientalotontit jaettiin hiljattain. Näitä tontteja oli jaossa 37 kappaletta, ja kaikkiaan hakemuksia tuli 47. Ajattelin ensin että hakijoita oli todella vähän! Jossain päin Suomea voisi jono muodostua pidemmäksi, jos kaavoitettaisiin ranta-alueelle uusia tontteja muutaman kilometrin päähän keskustasta. Mutta ilmeisesti messutonttien kanssa tilanne on yleinen. Tottahan nimittäin on, että jo tonttien hakuvaiheessa pitää olla niin selkeät suunnitelmat valmiina ja niihin käytettynä rahaa, että karsiihan se hakijoita. Hakijat jättivät hakemisen viime tippaan, sillä vain muutama päivä ennen hakuajan umpeutumista hakemuksia oli tullut vain neljä.

Äijälänrannan messualue sijaitsee kaupungin keskustasta muutaman kilometrin päässä järven rannalla. Mitään Kuopion Saaristokaupungin messualueen tyyppisiä jylhiä upeita rantatontteja täällä tosin ei ole. Ihan omarantaisia tontteja ei ole montaakaan, mutta useissa tonteissa ei se rantaviiva kauaksi jää. Itse ranta-alue on sellainen kosteikko, lintualueenakin tunnettu. Meillä täällä Jyväskylässä on Jyväsjärvi, joka yhdistyy Päijänteeseen Äijälänsalmea pitkin, ja tämän salmen sekä sen viereisen järvenranta-alueen asuntomessualue käsittää. Jyväsjärven toisessa päässä on kaupungin keskusta, jonka valot siintelevätkin messualueelle. Yhteys keskustaan on kymmenen minuutin ajomatkan päässä, maailman ehkä  mutkaisinta moottoritietä pitkin. Rantaan on suunniteltu isot kerrostalot, jotka tulevat varmaankin jatkossa antamaan leimaansa paitsi Äijälänrannan alueelle, niin koko Jyväskylälle. 




Siinäpä sitä peltoa ja rytöä mihin talonsa rakentaa. Taustalla siintelee Päijänne.







 Arkkitehtikilpailun voittaneet Äijälänrannan kerrostalot.

Messutalon rakentaminen on varmaankin mahtava kokemus! Pääsee osaksi messuorganisaatiota, saa ehkä yhteistyökumppaneilta hyviä tarjouksia mahdollisuuksia, ja varmaankin esim. rakennusvalvonnasta tukea vähän eri tavalla kuin tavalliset tallaaja-rakentajat. Toisaalta messurakentamiseen liittyy kyllä monenlaisia riesoja, ainakaan minusta niistä vähäisin ei ole se että joutuu kutsumaan muutaman kymmenen tuhatta ihmistä kylään kotiinsa. Myöskin aikataulu on tiukka, mikä tietysti voi olla myös hyvä asia ajatellen sitä, että eivät jää ne viimeistelyt roikkumaan… Toisaalta aikataulun takia varmaankin täytyy rakentajan laittaa budjettiin lisää Euroja. Voisi kuvitella, että näin helposti menetetään se etu mitä ehkä yhteistyötarjouksien myötä voi saavuttaa. 

Messuilla perinteisesti esitellään uutuuksia: uusia tuotteita, tekniikoita, rakennustapoja, innovaatiooita. Itsellämme eivät ehkä vatsahapot kestäisi sitä epätietoisuutta, että osoittautuvatko kaikki uudet valinnat hyviksi, pysyviksi, turvallisiksi.  Liian äkäisesti tehtyjen valintojen seurauksena voi hyvinkin olla se, että joutuu avaamaan lompakkoa jälkeenpäin. Toisaalta harkiten ja asiantuntija-apua käyttäen voisi messurakentamisessa päästä ensimmäisten joukossa käsiksi tosi hienoihin uutuuksiin. Mutta onhan messuilla joka lähtöön aina taloja- jopa vanhan hirsitalon purkaminen, uudelleen rakentaminen ja entisöinti on ollut oheiskohteena.Se taisi kylläkin olla joillakin loma-asuntomessuilla. 

Myöskin trendikästä usein olla pitää messuilla, ja siinähän on sitten vaarana että kaikki on ihan has been muutaman vuoden päästä. Että noita kiukaita oli silloin kaikilla. Tuo tapetti! Nuo lamput! Silloin oli kaikilla tuota

Omaan mieleen on kauheimpana hökötyksenä ikinä jäänyt mieleen Lappeenrannan asuntomessuilta muovista rakennettu punainen talo, joka taisi olla Stefan Lindforsin suunnittelema. Se nitisi, notkui ja nitkui. Keittiön tuuletusikkuna ei avautunut, vaan osui kaapiston seinään. Tuskin on pystyssä enää, ei voi olla! Tietääkö joku? Lappeenrantalaisia?

Luulen ja uskon, että saamme hyvät messut aikaan tänne Jyväskylään! Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, mitään semmoista voi-ei-olisimmepa-tienneet-niin-olisimme-lykänneet-rakennusprojektia-ja-hakeneet-messutonttia -tyyppistä ajatusta ei ole käynyt edes mielessä. Varmaankin siellä messuilla sitten tulee käytyä, tosin luultavasti juuri silloin ei voisi mikään rakentamis-aiheinen vähempää kiinnostaa. Oma raksa on silloin saatettu loppuun ja luultavasti saatu ne viimeisetkin listanpätkät seinään ja grillikatoskin pihaan rakennettua. Luultavasti on rakentamis-yliannostus päällä juuri silloin. Mutta jos niitä sisustusjuttuja sitten kuitenkin…

Olisi hauskaa jos kertoisitte omia inhokkejanne asuntomessuilta vuosien varrelta! Oltaisiinko nyt negatiivisia eikä muisteltaisi mitään ihania juttuja. Minulla kyllä vahvimpana inhokkina tuo punainen muovitalo. 

Edit. Talon nimi oli qubico. Tässä.

Kattopalkkien asennus

Kun seinäelementit oli pystytytetty, oli vuoro kahden suuren liimapuupalkin. Tässä kuvaa niiden asennuksesta. Nosturiahan tässä tarvittiin, mutta nosturikuskin lisäksi sekä kattopalkkien että spu-elementtien asennus sujui 2 miehen voimin, mieheni sekä meidän ”kummisetämme”. 

(Mikäs se kummisetä sitten on? Mallikoti-blogin Risto kertoo täällä. Meidän raksan kummisetä on sukulaismies, joka meillä on raksalla työskennellyt alusta alkaen. Hän on sähkö- ja lvi- ammattilainen, ja yleisesti rakennusalan taitaja. Aivan korvaamaton. Olisimme suossa ilman. Kiitos Ilpo! Tämän lisäksi kun on yksi kokenut timpuri jossa on myös kummisedän ainesta, ja toinen nuorempi joka tuli hänen kylkiäisenään aisapariksi, niin kasassa on hyvä porukka.) 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen.  

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa nosturi nostaa alimman palkin paikalleen. Palkkeja tarvitaan kaksi, koska katto on pulpettimallinen, ja pulpetin väliin tulee ikkunoita. Palkit ovat massiivisia koska jänneväli on aika pitkä. Lisäksi näyttää siltä, että rakennesuunnittelijamme pisti hieman varman päälle monessa paikassa kuten näiden palkkien paksuus, anturan leveys… 

Ne joita kiinnostaa, voivat katsoa kuvista rakenteiden yksityiskohtia, koitin valita sellaisia kuvia joissa näkyisi oikein selvästi minkälaisesta palapelistä tässä betonielementtirakentamisessa oikein on kysymys.  Osat on suunniteltu sopimaan toisiinsa. (No tietenkin tulee yllätyksiä, eihän tässä missään strömssöössä olla…)


Toinen palkki asennetaan omalle paikalleen…

Alakuvassa kattopalkit, sekä niiden kannattelemat SPU-kattoelementit, joista tulossa vielä erikseen postaus. Palkkien väliin tulee 5 kpl ikkunoita. Mittasuhteet näyttävät paksujen palkkien vuoksi kummalta, mutta kyllä siihen hyvin ikkunaa väliin mahtuu vaikka nyt näyttääkin kuin isolta kapealta kirjeluukulta.
Kuvassa oleva mies on timpurimme Tuomo Kananen, jonka palveluksia voimme lämpimästi suositella kivitalojen rakentajille Keski-Suomessa. Ei tosin vielä, sillä Tuomoa tarvitaan meillä vielä jonkin aikaa! Kuten myös jo mainittua nuorempaa timpuriamme Rolle Rautavirtaa. Tuomo seisoo muuten olohuoneessamme. Ikkuna josta näkyy naapuritalon kattoa on vanhempien makuuhuoneen ikkuna, pikkuikkunat vanhempien kylpyhuoneen ja vaatehuoneen. Sitten on pääovi ja sen molemmin puolin ikkuna-aukot. Kuvan ulkopuolelle Tuomon selän puolelle jää keittiö ja ruokailutila.

Kuulumisia

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Nyt Betonian raksalle pääsee kurkistamaan myös Bloglovinin kautta. Tervetuloa! Tähän asti blogilla on ollut melkein 7000 näyttökertaa. Mukavaa saada jakaa tämä raksaproggis kanssanne! Me raksabloggaajat taidamme olla vähän hiljaista väkeä, huonoja kommentoimaan toistemme blogeja verrattuna nyt vaikka moniin muihin blogiaihepiireihin joissa on piiitkiä listoja seuraajia ja kommentteja. No ehkäpä se hieman johtuu siitä että ajasta on pulaa, vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia niin toisten raksailijoiden blogeja kommentoidaan vain silloin kun tosissaan on tarvetta ja halua. Monet hyvinkin suositut rakentamisblogit eivät sinänsä näytä sitä ulospäin, seuraajien listat ovat aika lyhyitä ja kommenttikentät tyhjiä.

Raksablogit ovat kullanarvoista vertaistukea ja siitä syystä tämän omammekin perustimme. Sekä siksi että jäähän siitä raksa-ajasta itsellekin sitten muisto blogin muodossa!  Mutta tässä välissä on hyvä kiittää kaikkia lukulistani blogeja, joiden parissa on tuntikaupalla tullut aikaa vietettyä. Parhaat puolueettomat vinkit saa toisilta rakentajilta, kun pitää mielessä sen, että olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Joka tapauksessa sitä ajatustyötäkin omien päätöksien tueksi tarvitaan, ja blogimaailmassa sitä tulee tehtyä samalla viihtyen toinen toistaan mielenkiintoisempien projektien parissa.

Meistä olisi mukavaa jos jättäisit itsestäsi jonkin jäljen käydessäsi, muuallekin kuin kävijälaskuriin. Toiveissa on saada aikaiseksi myös ihan oma sähköpostiosoitekin blogille. Sähköpostiosoitteen luominenhan on tosi vaikeaa tunnetusti… Ehkäpä syksyn pimeinä iltoina saamme aikaan 😉

Tulollaan on kuvapostaus maakellarin asennuksesta, semmoinen laitettiin nimittäin paikalleen viime viikolla! Ja yläkerran kipsilattian valu on myös tulossa dokumentoitavaksi. Puhumattakaan nyt SPU-elementtikaton asennuskuvista, jotka ovat jo muinaista historiaa. Tuntuu, että työt edistyvät nyt niin vauhdilla ettei blogi meinaa millään pysyä perässä.

Tänään poden syysflunssaa, aamupäivä on mennyt niistäen mutta iltapäivästä toivon jaksavani sisustuskorttien kimppuun…