Syksyisiä kuulumisia

Kauniina syksyisenä viikonloppuna viimein löytyi motivaatiota käydä jo jonkin aikaa pihalla majailleen lautakasan kimppuun. Terassilla lekottelu alkakoon siis heti ensi keväänä kun aurinko lämmittää. Nyt taitaa olla varsinainen terassikausi jo vähän ohi..? Mutta terassinrakentamiskausi vielä oivallinen! Rakennusaineena toimii lehtikuusi.

Kuten näkyy, niin siirtonurmikkommekin on elossa ja voi hyvin. Sitä voin kyllä lämpimästi suositella. Oli niin ihanaa, että saimme nurmikon käyttöön heti samantien! Kovalla käytöllä se onkin ollut, on nimittäin pelattu jalkapalloa ym. asioita kovasti koko kesän ja syksyn.

IMG_5711

Kuulumisia

Olemme ryhtyneet ryhtymään terassiasiassa. Terassitarvikkeet odottavat nyt siis inspiraatiota. Petri on myös herännyt kesäloman jälkeisestä koomasta ja ryhtynyt viimeistelemään niitä kuuluisia listoja yms. asioita.

Terassin suhteen mietimme vaihtoehtoja jonkin verran. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä oikeasta puusta. Sitten välillä alkoi kiehtoa ajatus komposiittilankuista, ovathan ne huoltovapaita ja oletettavasti ikuisia. Ei se hintaankaan kaatunut, vaikka komposiitti erilaisia puulaatuja kalliimpaakin on. Meitä vaan iljetti komposiittilankun ulkonäkö. Se on niin muovinen kuin olla saattaa. Mietitytti myös, että onko se mukava tassun alla..? Kuumeneeko kovasti auringossa ja onko sitten taas viileämmällä hurjan kylmän tuntuinen.

Terassin ainekset ovat nyt sitten lehtikuusta. Olisimme mieluusti ostaneet haapalankkua, mutta sitä ei tuntunut olevan saatavilla kuin laudepuuna. No, lankku kuin lankku, mistäs se lankku tietää minkä nimisessä osastossa on ollut lautapihalla..? Mutta se hinta siellä laudeosastolla on aivan toisenlainen. Haapahan olisi mitä mainioin terassimateriaali, se harmaantuu kauniisti, on erittäin kestävää, ei lahoa, ei tikkuunnu. Lehtikuusen saatavuus nyt vaan oli paljon parempi.

Olemme ainakin toistaiseksi ajatelleet, että emme käsittele terassia mitenkään, vaan annamme sen harmaantua semmoiseksi kuin luonnostaan harmaantuu. ”Tuoreena” lankut ovatkin kiusallisen erivärisiä, toiset ovat vaaleita ja toiset jotenkin punertavampia. Mutta jos ne paikoilleen saadaan tässä loppukesän ja syksyn mittaan, niin joskohan talvi jo tasoittaisi väriä.

Terassia odottavatkin jo hankkimamme puutarhakalusteet joista kirjoittelinkin aiemmin. Ikea vei voiton Isku-Ikea -matsissa, ja Kuopion reissulla mukaan tarttuivat haluamamme sarjan viimeiset kappaleet. Eli ei päivääkään liian aikaisin liikkeellä.

Puutarhakalustepohdintoja

Loppukesä ja kesäkalusteiden ale! Niinpä olemme vähän pohtineet, että vaikka meidän pihaterassin rakentaminen on budjetoitu vasta elokuulle, niin tässä loman lomassahan voisi tehdä edullisia puutarhakalusteostoksia.

Terassi tulee ihan taivasalle, joten niin kiva kuin puinen kaluste olisikin, se ei ehkä tule kyseeseen. Ainakin puisten kanssa pitäisi sitten varautua aika koviin vuosittaisiin huoltotoimenpiteisiin ja lyhyeen käyttöikään.

Tyylihän meillä on kaikkea muuta kuin runsas ja romanttinen, joten senkin puolesta monet puiset sarjat ovat poissa laskuista. En myöskään tykkää näistä ”polyrottinkisista” punotuista kalusteista.

Isku näyttää mainostavan Laituri-sarjaa isoilla ale-prosenteilla.

Ikea houkuttaa kyllä Iskun alesta huolimatta, sillä heillähän on ihan saman näköinen ja samoista materiaaleista valmistettu Falster-sarja. Hinta on murto-osa siitä, mitä tuo Iskun Laiturin normaalihinta on. Vaikka Iksussa ei ole edes alea, niin hinta on edelleen halvempi.

Kuva Ikean www-sivuilta

Kuva Ikean www-sivuilta

 

Laituri-sarja näyttää tältä:

 

lataus

Kuva Iskun www-sivuilta

 

 

 

 

 

 

 

Ero näyttää olevan pienissä yksityiskohdissa. Tämän päivän suunnitelma on mennä Iskuun koeistumaan tuota Laituri-sarjaa. Ja loppulomalle budjetoida Ikea-päivä, mennä livenä katsomaan ja kokeilemaan heidän tarjontaansa. Ikean kesäkalustetarjonta on kyllä vertaansa vailla ainakin näin netin kautta kuikuiltuna, mutta sehän on nähty ennenkin että kaikki ei todellisuudessa ihan vastaa siellä mielikuvaa.
Sekä Falster- että Laituri-sarjassa on myös aurinkopeti, joka jonkin verran houkuttaisin tuohon terassille hankkia… Siinä olisi kiva lukea kirjaa ja rentoutua… Lapsetkin voisivat tykätä. Kääk, pitääköhän niitä sitten ostaa viisi kappaletta. Nyt tuli heti tarvetta terassinlaajennukselle…

laituri aurinkotuoli

Laituri-sarjan aurinkotuoli

falster-aurinkotuoli__0237702_PE376962_S4

Ja Ikean vastaava

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedättekös, tuleekohan Ikeaan ollenkaan tämmöistä kesäkalustealea, joka on normisettiä tavallisissa huonekalukaupoissa..?

 

Loppuun vielä linkki ihanaan kesäkalustekuvastoon, siellä on ikuinen kesä eikä koskaan koleaa, sadetta, syksyä eikä varmasti varsinkaan talvea:

http://www.roltrade.com/doc/VERSUS_CAT2012.pdf

 

Siirtonurmikon asennus

Siirtonurmikko tuli asennettua ennen juhannusta. Sekä kasteltuakin niin märäksi, että uskalsimme ihan juhannuksen viettoon lähteä kodin ulkopuolelle. Tänään palatessa nurmi oli hengissä, eikä siinä vielä kaikki, ihan kuin se olisi kasvanut vähän!

IMG_4243

 

Alkuviikosta pihaa muotoiltiin kaivinkoneella, ja samalla tuotiin vielä multaa. Viime syksynä laitettu multa oli talven aikana painunut niin kovaksi, että se piti möyhentää tämmöisellä vanhalla perinteikkäällä puutarhavehkeellä. Sitten multa tasoitettiin haralla, ja jyrättiin tiiviiksi. Ihan samalla lailla siis kuin ennen nurmikon siemenien kylvämistä.

Keskiviikkoaamuna pihaamme tuli rekkalastillinen tämmöisiä:

IMG_4246 Yhdessä rullassa on neliön verran nurmikkoa ja se painaa noin 25 kiloa. Näitä rullia tuli useita lavallisia, yhteensä n. 415 kappaletta. Niiden asentaminen tulisi tehdä 2 vuorokaudessa niiden saapumisesta, muuten kuivuvat pilalle. Eipä siis muuta kuin hommiin!

IMG_4249 IMG_4252

Nurmikon raidallisuus johtuu siitä, että rullalla ollessa ruoho on painunut rullan ”käärimissuuntaan”. Nurmikon asentaminen oli helppoa, maton reuna vaan asetellaan kiinni edellisen maton reunaan ja rullataan auki vaikka potkaisemalla napakasti. Sitten asetellaan reunat puskuun, ei siis saa mennä yhtään päällekkäin. Saumat laitetaan tiilikuvioon, eli lyhyen sivun saumakohdat eivät tule vierekkäisissä riveissä samaan paikkaan. Nurmimaton reunaa pystyy helposti leikkaamaan, meillä oli käytössä ihan tavallinen puukko.

Ennen mattojen asentamista maahan on sekoitettu lannoite, ja multa kastellaan. Sitten vielä kastellaan nurmimaton päältä niin märäksi, että vesi lotisee jaloissa kun yli kävelee. Me kastelimme oikein törkeän märäksi syystä että olimme tosiaan lähdössä juhannuksen viettoon, ja tiesimme, että nurmikko saisi odottaa pari päivää kastelijaa. Taivaan haltijan uskoimme hieman auttavan, tosin taisi käydä niin, että sadetta ei meidän kodin kohdalla ollutkaan ollut. Vaikka täällä kaupungissa kyllä oli satanut välillä.

Nurmikosta tuli epätodellisen hieno. Koko piha muutti olemustaan aivan täysin! Siitä tuli kuin vanhan, ajat sitten perustetun pihan näköinen. Rakentaja-raukkojen pikku päät eivät meinanneet pysyä muutoksessa mukana. Pyörimme pihalla ihmeissämme emmekä saaneet sanaa suustamme. Vieläkin tuo ihmetyttää. Seuraavat pari viikkoa on huolehdittava, että siirtonurmi pääsee juurtumaan hyvin. Jos siis ei sada, niin sadettaja tulee olemaan päällä koko ajan. Alkavasta viikosta on povattu helteistä, joten varmasti kastelu on tarpeen.

Jotakuta voipi nyt kiinnostaa, että mitäs se tämmöinen lysti sitten maksaa. Meille tilattiin 400 neliötä nurmikkoa. Edullisimman tarjouksen saimme Vihermatto-nimiseltä toimittajalta. Heidän hintansa oli 1400 Euroa ja jotain päälle, siinä siis nurmikko + rahti. Rahdin hinnoissa oli satasienkin eroja eri toimittajilla, pelkkää nurtsin neliöhintaa ei siis kannata tuijottaa jos aikoo tilata. Toimittajia on kyllä paljon. Ihan kaikilta joille tarjouspyynnön laitoimme, emme edes tarjousta saaneet. (Mutta tämmöiseenhän on ihan tottunut raksaprojektin kuluessa, ei se nyt enää hetkauta, että firmoja eivät kiinnosta ihmisten pienet tarjouspyynnöt.Ensi alkuun sitä ihmetteli.) Monia tarjouksia kuitenkin saimme.

Toimituksessa ei tullut erikseen mitään ohjeita, mutta ohjeitahan oli netti pullollaan. Kaikitenkin asennus oli aikamoinen urakka, mutta kuitenkin helpompaa kuin aavistimme. Rankinta olivat valmistelutyöt ja rullien nostelu. Kuitenkin 400 kertaa 25 kiloa, jokainen rulla ensin lavalta kottikärryyn ja kottikärrystä omalle paikalleen. En viitsi laskea kuinka monta kiloa siitä tulee. Vaan onhan tähän nostelemiseen ja rehkimiseenkin tottunut kuluneen reilun vuoden aikana. Ihan kaksin tehtiin kun emme kehdanneet juhannuksen alla kysellä talkootyövoimaa. Tulipahan bodailtua.

Piha-aihepiiristä aina vaan

Piha-urakkaan ryhtyminen on edelleen mielen päällä ja lähiaikojen tehtävien joukossa. Meillähän on kovasti ollut paljon kiviä tontilla, iso osa niistä louhetta – isompia ja pienempiä palasia – jotka suurimmilta osin päätyivät tontin täytöiksi. On paasia kuitenkin jätetty maan päällekin. 



























Pihakiviäkin siinä ”kauniisti” kasassa, niille on kyllä vielä käyttöä kun muuria on vielä pitkät pätkät rakentamatta. Näiden paasien jättäminen istuimiksi metsän siimekseen jäi ajatukseksi raksa-ajoilta, kun kiviä oli vaan huolimattomasti heitelty sinne tänne kaivurilla. Eväät tuli kesäaikaan aina syötyä metsän reunassa olevalla kivellä istuen, siellä oli ihanan virkistävää ja talon kohdalla taas kauhean kuumaa helteellä. Siitä se ajatus sitten lähti. Kivi siirrettiin sopivalle paikalle ja sille pari kaveria. 

Tässä tulee luultavasti menemään hermot ruohonleikkuun kanssa… Mutta haluaisin kuitenkin nurtsia jalkojen alle tähän istumakivien luokse. 




























Ja lisää tarjokkaita kiviryhmäksi köllöttelee odottamassa tontin laidalla. 
Miten te olette kiviryhmät laittaneet? Suodatinkangas alle ja soraa/kivituhkaa, ja sitten kivet? 

Osa kivistä tulee olemaan myös istutusten keskellä yksittäisinä kivinä. Niiden vierestä saa sitten nousta katajaa, seppelvarpua, lamoherukkaa… 

Oi että miten kaukaiselta tuntuu vielä ajatus valmiista pihasta.

Kesäkesäkesä!

Kylläpä kelit ovat hellineet viime viikkoina ja etenkin tänä viikonloppuna. Itse olen saanut nauttia kotitalon seurasta ihan yksin, sillä perhe on ollut muualla. Ikävän tuntein tässä tietenkin jo heitä odottelen kotiin palaaviksi, mutta siitä huolimatta on ollut mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa tämän kivisen möhkäleen seurassa. 

Talo tuntuu jo aika omalta. Ensi alkuunhan sitä tuli töistä kotiin kuin olisi tullut jonkun luo vieraaksi. Kulki hapuillen ja etsi tavaroille paikkoja, kulkemiselle reittejä. Se ottaa aikansa, että tullaan hyviksi tutuiksi ja ollaan ihan luontevasti yhdessä, siis talo ja ihminen. 

Keskeneräistä on niin sisällä kuin ulkonakin. Oli oikeastaan siunaus, että saimme muuttaa vielä lumen ollessa maassa. Se antoi meille pienen hengähdystauon. Olen lukenut monista blogeista suunnilleen samansisältöisen tarinan: Muuton jälkeen kun istahtaa sohvalle ensi kertaa, niin siitä ei pääse ylös pariin kuukauteen. Näinpä meilläkin viimeistelyn tahti hiipui. Ja tämä blogi, tämähän meinasi jäädä ihan unholaan! 

Pihalle viime loppusyksystä istuttamani kasvit ovat kaikki hengissä. Tai siis, yksi pähkinäpensas joutui kaivinkoneen uhriksi ja sijainnee tällä hetkellä jossain meidän tai naapurin pihan täyttöjen seassa. Mutta muut ovat heränneet uuteen kevääseen. Tosi karun näköistähän pihalla on nyt. Jokunen kasvi siellä täällä, multaa, hiekkaa, sepeliä, kiviä… Ei kovin viihtyisää vielä, mutta tilanne saattaa muuttua pikaisestikin. Olemme käyneet hintaneuvotteluja siirtonurmikon hankinnasta. 

Puutarhasuunnitelmaa olen luvannut esitellä täällä blogissa monet kerrat. Joskos tämä toteutuisi viimein lähiaikoina. Ja muutenkin päästään seuraamaan pihan laittoa. Meidän on vielä kaivinkone pihaan tilattava pienet muotoilut tekemään, budjetin hiipuessa se ei tunnu kovin kivalta mutta etupiha ja talon toinen sivu on pakko muotoilla, ei auta. Isossa osassa pihaa on jo multakerros, mutta lisää tarvitaan. Ja kiveykset, niitä olisi ruvettava laittamaan paikoilleen. Pohjat niille onneksi on tehty jo samalla kun talon pohjatkin. 


Pihan puolelta

Lumi peitti niin demokraattisesti ja yhtä kauniisti alleen niin valmiimmat kuin keskeneräisemmätkin pihat. Kevät on toista maata, ja nyt täällä meidän mäellä näyttää jälleen siltä kuin kyseessä olisi uusi alue – niin kuin onkin. Ei vihreän ripaustakaan missään. Sen sijaan hiekkaa, kiviä ja märkää multaa kokonainen alueellinen. 

Eiköhän siis lähiviikkojen toimintasuunnitelma ole melko selkeä. Jostain vielä kun löytyisi se lottovoitto, jolla toteutetaan pihasuunnitelma. Ihan täysin japanilaisehenkistä kivipuutarhaa ei pihamme nytkään ole, vaan meillehän ehdittiin viime syksynä tuomaan monta lastia multaa. Kasvejakin jo on. Koska tykkäämme syödä, aloitimme hyötykasvien istuttamisella. Pihalta löytyy vadelmat, puna- ja mustaherukat, pensasmustikat ja omppupuu. Täytöt ja muut on suurilta osin tehty, mutta talon toisella sivulla ja edustalla on vielä kirveellä kaivinkoneella töitä. Sitä emme ole sen tarkemmin vielä suunnitelleet, että minkä kaliiberin vehe tässä tarvitaan. Toivottavasti joku ihan pieni ja pikaisesti vain..? Meinaan että meidän maansiirtobudjettimme meni jo ajat sitten. 

Viikonloppuna oli ihanan aurinkoista, peseskelin vähän ikkunoita ja nautin hetken illuusiosta, että kohta lekotellaan terassilla puhtaiden ikkunoiden alla. Hah, ensin pitää rakentaa terassi, muotoilla osa pihasta, tehdä pihakiveykset, tilata vielä lisää multaa, istuttaa nurmikko, istuttaa kasveja ja perennoja, asfaltoida pieni osa pihaa, rakennella aitoja ja sen semmoisia, sekä täydellisessä maailmassa pihastamme puuttuu vielä rakennussuunnitelman mukainen grillikotakin. 

Tekemistä ei siis tule puuttuman!

Tokikaan koko puutarhasuunnitelman mukaista pihaa ei tarvitse saada aikaan yhdessä kesässä. Jos jokin harrastus, niin puutarhanhoito ja kasvien viljely auttavat kasvattamaan pitkäjänteisyyttä ja kykyä odottaa, antaa asioiden kehkeytyä. 

Viikonlopulta tähän muutama kuva ulkoa.  


Takapihalla on vaivalla aseteltuja kivipaasia, niillä on varmasti ilo istuskella helteisenä kesäpäivänä sitten joskus kun tulee se päivä jolloin on aikaa istahtaa hetkeksi.

Tähän tulee isona terassi. Kaivonkannen alla on maalämpökaivo.

Terassilta katsellaan tällaisia näkymiä sitten kun joskus nuo kuormalavat ja jätepuukehikot tuosta… you know…

Tässä on vielä jonkin verran haastetta maan muotoilussa.

Eräs lempparipaikkani meidän talon arkkitehtuurissa. Talon edestä lähtee käytävä talon takana olevaan satumaisen vihreään maisemaan. Sieltä siivilöityy upea valo ja vehreys. Etupihahan on varsin pieni ja umpinainenkin.