Piha-aihepiiristä aina vaan

Piha-urakkaan ryhtyminen on edelleen mielen päällä ja lähiaikojen tehtävien joukossa. Meillähän on kovasti ollut paljon kiviä tontilla, iso osa niistä louhetta – isompia ja pienempiä palasia – jotka suurimmilta osin päätyivät tontin täytöiksi. On paasia kuitenkin jätetty maan päällekin. 



























Pihakiviäkin siinä ”kauniisti” kasassa, niille on kyllä vielä käyttöä kun muuria on vielä pitkät pätkät rakentamatta. Näiden paasien jättäminen istuimiksi metsän siimekseen jäi ajatukseksi raksa-ajoilta, kun kiviä oli vaan huolimattomasti heitelty sinne tänne kaivurilla. Eväät tuli kesäaikaan aina syötyä metsän reunassa olevalla kivellä istuen, siellä oli ihanan virkistävää ja talon kohdalla taas kauhean kuumaa helteellä. Siitä se ajatus sitten lähti. Kivi siirrettiin sopivalle paikalle ja sille pari kaveria. 

Tässä tulee luultavasti menemään hermot ruohonleikkuun kanssa… Mutta haluaisin kuitenkin nurtsia jalkojen alle tähän istumakivien luokse. 




























Ja lisää tarjokkaita kiviryhmäksi köllöttelee odottamassa tontin laidalla. 
Miten te olette kiviryhmät laittaneet? Suodatinkangas alle ja soraa/kivituhkaa, ja sitten kivet? 

Osa kivistä tulee olemaan myös istutusten keskellä yksittäisinä kivinä. Niiden vierestä saa sitten nousta katajaa, seppelvarpua, lamoherukkaa… 

Oi että miten kaukaiselta tuntuu vielä ajatus valmiista pihasta.

Puutarha-asioita

Viime syksynä ostetut kasvit ovat lähteneet uuteen kasvuun. Pientä kuivuutta ne tuntuvat kärsivän, kun maa on pinnaltaan kovin kuivaa. Istutettaessahan kasvit olivat jo lepotilassa, joten ne alkavat vasta nyt juurtua. Yhtä pylväshaapaa siirsin hieman paikasta toiseen, kun olin sen tyhmänä istuttanut keskelle talvista pulkkamäkeä. Miten ajattelematonta! Mutta onneksi ei ollut liian myöhäistä siirtää. Pottitaimi lähti maasta irti ihan rungosta kiskomalla. 

Tässäpä pienet näytteet kasvuun lähteneitä: 



Raparperi, puutarhavadelma, viinimarja ja pensasmustikka


Kesäkukat

Kävin keräämässä takametsästä kielot ja mustikat. Voiko kauniimpaa olla. 





















Kielot tuoksuvat ihanalle ja tuovat tunnelmaa kotiin, mutta luonnollisesti ne ovat kuitenkin kauneimmillaan luonnossa. 



Kesäkesäkesä!

Kylläpä kelit ovat hellineet viime viikkoina ja etenkin tänä viikonloppuna. Itse olen saanut nauttia kotitalon seurasta ihan yksin, sillä perhe on ollut muualla. Ikävän tuntein tässä tietenkin jo heitä odottelen kotiin palaaviksi, mutta siitä huolimatta on ollut mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa tämän kivisen möhkäleen seurassa. 

Talo tuntuu jo aika omalta. Ensi alkuunhan sitä tuli töistä kotiin kuin olisi tullut jonkun luo vieraaksi. Kulki hapuillen ja etsi tavaroille paikkoja, kulkemiselle reittejä. Se ottaa aikansa, että tullaan hyviksi tutuiksi ja ollaan ihan luontevasti yhdessä, siis talo ja ihminen. 

Keskeneräistä on niin sisällä kuin ulkonakin. Oli oikeastaan siunaus, että saimme muuttaa vielä lumen ollessa maassa. Se antoi meille pienen hengähdystauon. Olen lukenut monista blogeista suunnilleen samansisältöisen tarinan: Muuton jälkeen kun istahtaa sohvalle ensi kertaa, niin siitä ei pääse ylös pariin kuukauteen. Näinpä meilläkin viimeistelyn tahti hiipui. Ja tämä blogi, tämähän meinasi jäädä ihan unholaan! 

Pihalle viime loppusyksystä istuttamani kasvit ovat kaikki hengissä. Tai siis, yksi pähkinäpensas joutui kaivinkoneen uhriksi ja sijainnee tällä hetkellä jossain meidän tai naapurin pihan täyttöjen seassa. Mutta muut ovat heränneet uuteen kevääseen. Tosi karun näköistähän pihalla on nyt. Jokunen kasvi siellä täällä, multaa, hiekkaa, sepeliä, kiviä… Ei kovin viihtyisää vielä, mutta tilanne saattaa muuttua pikaisestikin. Olemme käyneet hintaneuvotteluja siirtonurmikon hankinnasta. 

Puutarhasuunnitelmaa olen luvannut esitellä täällä blogissa monet kerrat. Joskos tämä toteutuisi viimein lähiaikoina. Ja muutenkin päästään seuraamaan pihan laittoa. Meidän on vielä kaivinkone pihaan tilattava pienet muotoilut tekemään, budjetin hiipuessa se ei tunnu kovin kivalta mutta etupiha ja talon toinen sivu on pakko muotoilla, ei auta. Isossa osassa pihaa on jo multakerros, mutta lisää tarvitaan. Ja kiveykset, niitä olisi ruvettava laittamaan paikoilleen. Pohjat niille onneksi on tehty jo samalla kun talon pohjatkin. 


Kuormalava-inspiraatiota

Kuormalava ei ole rakentajalle katoava luonnonvara. Ennemminkin ahtailla tonteilla niistä on riesaa. 

Meillä kuormalavoista on rakenneltu matalia rakennustelineitä, tehty kehikoita jätepuulle ja polttopuille, pari olen puunannut odottamaan inspistä parvekkeen pöytä-asiassa… Onpa niitä viety mökille ja pilkottu polttopuiksikin. Saimme ylimääräisiä lavoja myös markkinoitua facebookin paikallisen annetaan-palstan kautta, ilmoitus sinne poiki heti monia yhteydenottoja. Itse ei tässä lava-asiassa ole jaksanut olla kauhean aloitteellinen ja ryhtyä värkkäämään niistä jotain, varmaankin sellaiseen olisi enemmän energiaa jossain toisessa elämänvaiheessa. 

Mitähän ne kuormalavojen hakijat niistä sitten ovat tehneet, ehkä tämmöisiä?
(Kuvat facebookin creative ideas -sivustolta, joukossa on yksi kaapelikelakin uusiokäytettynä sekä lavojen lisäksi puulaatikoista tehtyjä juttuja.)


  



Kategoriat: diy