Huomenna meillä täällä kotona tehdään kosteusmittauksia. Nimittäin kävi niin onnellisesti, että myynnissä oleva kotimme herätti heti ensiesittelyssä useammankin perheen kiinnostuksen. Hyväksyimme sitten yhden tarjouksen, ja nyt on aika suorittaa se asia jolle nämä tarjoukset tuppaavat aina ehdollisia olemaan. Kuntotarkastaja tulee siis tutkimaan kämppää. Tilasimme parhaan kuntotarkastajan jonka tiedämme, mielestämme se on molempien etu että tämä vaihe tulee tehtyä kunnolla ja mahdolliset esiin nousevat kysymykset saavat heti vastauksen. 

Tässähän on jo ryhdytty radikaaleihin toimenpiteisiin, eli olemme ottaneet vastaan kaupungin vuokratalosta asunnon. Tähän tietoon otamme vastaan vuokra-asunnon kesäkuun puolessavälissä, ja häivymme tästä niin, että uusille asukkaille jää muutama päivä aikaa kuun lopussa muuttaa sisään. 

Kivuttomasti käynyt ostajan löytyminen on kyllä ilon aihe, sillä kodin pitäminen esittelykunnossa ei ole pelkkää auvoa kolmilapsisessa perheessä… Jostain tulvii lenkkareita, kuraisia housuja, pikkuautoja, tarroja ja pikkuisia tilpehöörejä. Kuivausrummusta lentää pölyä lattialle ja jääkaapin ovessa on ketsuppia. Olohuoneen ikkunassa on hienot kämmenenjäljet. Ja hei, rehellisyyden nimissä, ei se aikuistenkaan elämä aina niin siistiä ole. Joka hetki olisi oltava valmiina lähtemään esittelyn alta pois. Mihin laitetaan likapyykit, entäs puhdas korillinen? Mistä tuota postia oikein tulee, ja miksi kaikki tavarat putoavat kädestäni keittiön tasolle?

Siinäpä siis huomisen jännittävä agenda, toivotaan että kosteutta ei mistään löydy, tosin ei sellaisesta minkäänlaista epäilyä ole, mutta varmahan ei voi olla ennen kuin on tutkittu.

Toinen jännitysmomentti liittyy tontillamme olevaan, kaupungin miehien mittaamaan kiintopisteeseen. Se on merkitty sinne jo talvella, kun ensimmäinen paikanmerkintä tehtiin. Tuo kiintopiste merkitään kaikille tonteille, ja siitä on tarkoitus ottaa sitten korkeus kun talon korkoja mitataan oikealle tasolle. Tänään kaivurikuskimme ja mieheni rupesivat katsomaan meidän tontilla olevaa kiintopistettä ja naapurin tontin vastaavaa. Silmämääräisesti näyttäisi siltä, että meidän 119 olisi MATALAMMALLA kuin naapurin 118! Näitä korkoja on käytetty lähtökohtina niin naapurin jo perustetun ja muutaman harkkovarvin verran muuratun talon, kuin meidän jo valmiilla tasolla olevan talonpohjammekin koron mittaamisessa. Siispä onkin erittäin uskomaton tilanne, jos nämä alkuperäiset korot onkin merkitty jotenkin väärin. Voiko sellaista edes tapahtuakaan? Kaupungin mittamiehillähän on hienot gps-laitteet, ei kai niillä VOI mitata väärin??? 

Alueellamme on ollut kosolti ongelmia korkojen kanssa, sillä tähän sattui juuri korkeusjärjestelmän muutos NN-järjestelmästä N2000-järjestelmään. Ensimmäinen on 54 cm korkeammalla kuin jälkimmäinen, siis esimerkiksi tuo NN:ssä mitattu 119 on aiemmin käytetyssä järjestelmässä ollut 118,46. Mäellä on yksi talo mitattu roimasti liian korkealle, ja toinen taas liian matalalle.  Syitä on sysissä ja sepissä, sillä niin kaupungin mittamiehet kuin rakentajien omatkin porukat ovat näitä mittavirheitä tehtailleet. Puolen metrin heitto on hyvin merkittävä. Siinä voi vaikka käydä niin, että kotikadulta autotallin luiskaa ajaessa jääkin ooppeli pohjasta kiinni luiskaan, eikä ikuna pääse autotalliin asti. Puhumattakaan siitä, että tällainen liian ylös nostettu talo, no, sehän on varsin majesteetillisen näköinen söjöttäessään siellä korkeuksissaan.

Todennäköisesti silmä se vaan valehtelee tuon meidän ja naapurin korkopisteen kanssa. Mutta huomenna vaaituslaser sanoo piip piip, kun tutkimme asian perin pohjin. En sitten tiedä mitä asialle voisi tehdä jos virhe havaitaan, sillä meillä on tosiaan pohja valmiina ja salaojaputket asennettu maahan.