Flunssan kaatama

Flunssaa pukkaa, koitan taistella sitä vastaan lepäämällä puoli päivää. 

Tässä välissä on hyvä esitellä eilen saapuneita hankintoja. Täytyyköhän sitä nyt harkita sanan sisustus-lisäämistä blogikuvaukseen 😉



Masters-tuolithan ne siinä. Olin tilannut neljä, tilasin vielä kaksi lisää koska mies ei lämminnyt alkuperäiselle suunnitelmalleni eriparisista tuoleista ruokapöydän ympärillä. 




Ja Componibilit tulivat myös, nämä kaikki on nyt nostettu raksalla ullakkovarastoon. (Meillä on kahden huoneen päällä varastot joihin mennään kattoluukusta josta tulee alas kokoon taitettava porras. Tosin ei se porras vielä tule sieltä vaan sisään mennään tikkaita pitkin.)

Näistä hankinnoista saa kyllä hieman väärän kuvan huonekalumaustamme, emme ole muovin ylimpiä ystäviä noin yleisesti. Tässä nyt vaan tuli esiteltyä muovi-osasto. Sitä ei kauhean paljon enempää ole eikä tule. Mutta muovilla on omat lahjomattoman hyvät puolensa. 

Raksamme keittiö ja sosiaalitila on seilannut hyvinkin monessa paikassa, nyt se alkaa olla jo lähellä lopullista paikkaansa. Ruokailutila on jo ruokailutilan paikalla, ”keittiö” on nyt ruokailutilan nurkassa. Siirtynee lähipäivinä tuohon laatoituksen päälle. Jänskäpänskää miten se keittiö on tärkeä talossa, oli sitten oikea keittiö tai raksakeittiö. Kodin sydän! Etualalla Petrin omin käsin tekemä penkki. Miten hieno! Tuo on niin rakkaaksi käynyt, että se varmaankin jääkin olohuoneen nurkkaan – miten voisimme hävittää sitä   =D


Sisustussuunnittelu

Sisustussuunnittelijan käyttöä ei suuresti mietitty rakennusprojektimme suunnittelun alkuvaiheessa. Tuumimme ennemminkin niin, että siinä on aivan loistava keino säästää rahaa, ettei käytä mitään sisustussuunnittelijaa. (Kuinka väärässä olimmekaan.) Ajattelimme, että arkkitehdin kanssa käydyt keskustelut ovat aivan riittäviä, siitä eteenpäin mennään itse. Omaan makuun luottaen ja eri toimittajia kilpailuttaen. Miten helppoa. (Kuinka väärässä olimmekaan siitä helppoudesta.)

Minulla on aina ollut hyvin selvät ajatukset siitä, minkälainen unelmieni koti on. Makuni on lyhyesti sanoen kuivahkon klassinen. En ole trendien perään. Olin tehnyt arkkitehtia varten ”vanhanaikaisen” lehtileikekirjan. Projetin kuluessa olen sähköistänyt tätä elämänaluettani ja siirtänyt sen pilveen, mutta on se leikekirjakin tallessa. Pilvessä, kuten vaikka Pinterestissä, on kätevä säilyttää fiilistelykuvia, niitä voi sitten sieltä jakaa haluamilleen ihmisille. 

Tykkään kovasti suunnitella ja fiilistellä. Myös työskentely arkkitehdin kanssa oli todella antoisaa. Hänellä oli näkemystä ja taitoa. Tunsin, että hän ymmärsi aina mitä pyysimme, halusimme, tai senkin mitä emme pyytäneet mutta tarvitsimme oikeasti. Oli aivan mahtavaa mennä yhdessä kohti sitä tavoitetta, lopputuotteena siinsi sisältä ja ulkoa harmoninen ja kaunis talo. 

Pudotus seuraavan portaan suunnittelijoiden kanssa työskentelyyn oli kuin hyppy avantoon. Polskis, meidät heitettiin keittiösuunnitelijoiden kanssa palaveriin. Järkytys oli todella kova, kun linjakkaan talomme pohjaan alettiin lätkiä ties minkälaisia keittiön pläjäyksiä. Pääasiallisena agendana näytti olevan halu myydä mahdollisimman kalliit kalusteet. Alkeellisimmat sommittelun perusteet olivat jääneet opiskelematta. Kauneuden tajua ei ollut annosteltu kauhalla näille ihmisille, joiden pääasiallinen halu oli myydä. Kaikki paikat täyteen lastulevyä vaan.

Myös alustavat käynnit laattaliikkeissä olivat kidutusta. Jotkut myyjät eivät tuntuneet tietävän mistään mitään. Sitten taas oli se toinen ääripää: Myyjä, joka tietää tismalleen tarpeesi. Ihan turha oli yrittää mussuttaa kiihkeän myyntipuheen väliin mitään suomalaisesta metsästä johon talo on istutettu ja johon sisuksienkin tulisi sopia. Eikä mitä, tässä on näitä italialaisia marmorilaattoja ja hintakin vain vähän alle kaksisataa neliö. Upea kivitalo ansaitsee upeat lattiat!  Keittiöön kiinalaista kiveä vain kahdeksankymppiä, jos haluatte halvempaa, tämä ainutkertainen mahdollisuus on rajatun aikaa, joko tilataan. 

Alkoi olla selvää, että tarvittiin apua pintamateriaalien valinnassa ja yhteen kokoamisessa. Alkoi nimittäin näyttää siltä, että oli erittäin vaikeaa pitää kiinni  omista mielipiteistään miljoonien vaihtoehtojen keskellä. Maallikkona oli myös usein vaikeaa arvioida tuotteiden todellista hintalaatusuhdetta.  

Monia sisustussuunnittelijoitakin tapasin rautakaupoissa, tapahtumissa, messuilla jne. Ei vaan tullut kenestäkään sellaista kuvaa, että haluaisimme yhteistyötä jatkaa. Tuntuivat vierailta. Sitten Starkin naistenillassa löytyi aarre. 

Koen ihan yleisesti niin, että ihmisten välisellä kemialla on suuri merkitys. Ulla Perämäen kanssa tuli heti sellainen olo, että nyt ollaan osaavissa käsissä ja ajatellaan yhteneväisesti asioista. Myöskin hänen ammattitaitonsa materiaalien ja toimijoiden suhteen vakuutti. Ullan kanssa päädyin keskustelemaan siinä vaiheessa, kun keittiösuunnittelu ei ottanut onnistuakseen keittiöfirmojen kanssa. Suunnilleen itkua vääntäen selitin tilanteen. Levitimme fiiliskansion ja pohjakuvat pöydälle, keskustelimme laajoista linjoista ja koko taloprojektista yhdessä. Lopulta päädyimme ostamaan keittiösuunnittelun Ullalta. Sitä en kadu hetkeäkään, keittiöön tuli sellaisia elementtejä joita kukaan toinen ei osannut ehdottaa. Silti se on selkeämpi ja klassisempi kuin kenenkään toisen tekemä ehdotus. 

Ullan ydinammattitaitoa on ymmärtää nopeasti se, missä asiakas menee ja mikälainen tämän rakennus- tai sisustusprojektin luonne on. Aivan olennaista meidän yhteistyössämme on ollut Ullan kyky sulkea pois  vääriä vaihtoehtoja, samalla kartoittaen asiakkaan tarpeita. Miten tämän selittäisin, Ulla on ollut aivan korvaamaton apu suunnitelmien, todellisuuden ja niiden välillä vallitsevan markkinointi- ja myyntikaaoksen yhteen sovittamisessa. Tiedättehän, talon suunnittelu on taidetta. Talonrakennustarpeiden myynti taas on raakaa bisnestä. Vaihtoehtojen määrä on niin mieletön, että niistä valitseminen on vaikea siinäkin tapauksessa että on päättänyt pysytellä yksinkertaisessa skaalassa. Ulla on ollut linkkimme tässä välissä.

Keittiösuunnittelun jälkeen kävimme läpi muutaman ongelmallisen tilan talosta: vanhempien makuuhuoneen järjestelyt kalusteineen, kiintokalusteineen, pistokkeineen ja kaikkineen. Suunnittelimme myös kylppäreiden järjestyksen: mihin vesipiste, mihin suihku, mihin kalusteet. Vanhempien kylpyhuoneeseen hän myöskin teki ehdotuksen laatoituksesta, ja sen mukaan laatoitimmekin.


Koko ajan Ulla on ollut saatavilla ja häneltä on voinut kysyä pieniä asioita siellä täällä. Hän on myös seurannut projektimme edistymistä ja käynyt myös paikan päällä katsomassa tilanteen siinä vaiheessa, kun on tarvinnut. 

Keskustelut Ullan kanssa ovat olleet aina antoisia. Luottamuksellisen ja ystävällisen suhteemme vuoksi olen kokenut, että hän on voinut sanoa myöskin jos joku ajatuksemme on ollut huono. Nimenomaan tällainen apu on korvaamatonta. Että joku sanoo suoraan: Ei tuota/tuollaista. Samoin on hyvä tietää, mistä kysellä jos tarvitsee jonkin alan ammattilaista. Ullalla on hyvät verkostot.

Ullan apua käytimme laattojen valinnassa. Niitä pohjusti kuukausia kestänyt yhteinen taipaleemme tämän talon suunnittelun prosessissa. Tyyli oli tiedossa ja selkeä, nyanssien muutoksia oli kypsytelty yhdessä. Omaa valintaamme olivat Saima-parketti ja Tulikiven laatat. Tähän maailmaan sopivia ehdotuksia pyysimme sitten Ullalta. Minulla on niin iso luottamus hänen ammattitaitoonsa, että olisin huolinut kotiini vaikka näkemättä Ullan valitsemat laatat. Hänen esitellessään vaihtoehdot, oli helppoa tehdä valinnat niistä. Itse asiassa tämä prosessi on ollut niin dialoginen, että sana valinta ei sinänsä oikein kuvaa tilannetta. 

Monet pienet asiat on tullut matkan varrella kysäistyä Ullalta, ja omille ajatuksille on saanut vahvistusta ja tukea. On sieltä täystyrmäyksiäkin tullut. Sisustussuunnittelijan käyttö on maksanut itsensä takaisin monet kerrat, sillä loppuviimein laskujen yhteissumma on tähän mennessä ollut alle tuhat euroa. Sillä hinnalla olemme saaneet aivan upean, yhtenäisen materiaalimaailman. Esimerkiksi Ullan valitsemat laatat olivat niin edullisia esimerkiksi laattaliikkeen alunperin ehdottamiin verrattuna, että helposti voi puhua tuhansien eurojen säästöstä. Tietysti jos olisimme lähteneet piirrättämään tarkkoja kuvia eri tiloista, hintakin olisi ollut ihan erilainen. Sellainen lähestymistapa ei kuitenkaan meille olisi sopinut. 

Vaikka Ullan yritys Sisustus Elliina tekee tiivistä yhteistyötä Starkin kanssa, ja hän työskentelee Starkin tiloissa paljon, mitään ”pakkoliitoksia” Starkin kanssa ei ole tehty. Esimerkiksi laatat pystyimme helposti kilpailuttamaan muidenkin kanssa ja valitsemaan sieltä, mistä saimme halvimman tarjouksen. 

Tähän yhteistyöhön olen ollut todella tyytyväinen. Ihan heti ei tule mieleen ketään toista projektissa mukana ollutta, josta olisi pelkästään positiivista sanottavaa.

Joskos tämä talo valmistuukin joskus!

Tämä fiilisten heittely jaksaa aina ihmetyttää. Rakentaja ja rakentajan epävakaa persoonallisuus, tähänkin viikkoon on mahtunut allekirjoittaneella monenlaista fiilistä. Se tosin ei johdu ihan vaan pelkästään noista iisakin kirkon seinistä, vaan muullakin elämällä on osansa tässä. 

Puuta: Luulin jo päässeeni maalaushommista vähäksi aikaa, mutta ilmeisesti lähiaikojen vapaa-ajan täytteeksi on tulossa miljoona kilometria listaa mikä pitäisi lakata. Petrillä on tekeillä porraslaudat koivuisesta liimapuulevystä, ne on tarkoitus petsata mustaksi ja lakata päälle. Saunan pukuhuoneen seinäpaneloinnin speksit on meiltä vähän hukassa, olemme nyt funtsineet että joskos sen paneloisi osittain sormipaneelilla ja käsittelisi paneelin harmaalla kuultosävyllä. Osittain paneloitaisiin sitten ihan puulla, joko lämpökäsitellyllä lepällä tai haavalla. Siparilan  Vire on myös mietinnässä. 

Jos nyt vähän uskaltaisi jo arvailla muuton ajankohtaa… Maaliskuussa. Niin minulle on sanottu.     

Mutta kuvia! Ensin vilaus vielä kesken olevasta takkaseinän käsittelystä, se on hierretty kertaalleen takkatoimituksen mukana tulleella hiertopinnoitteella. Nyt se pitäisi kai joko hiertää toistamiseen tai maalata tähän tarkoitukseen olevalla maalilla, valinnemme tämän jälkimmäisen vaihtoehdon. Aika sotkuista puuhaa oli tuon mustan hiertopinnoitteen kanssa, mutta senästä tuli tosi hieno ja se toimii upeana kontrastina muulle valkoisuudelle. Tuomo-timpuri seisoo kuvassa oikeastaan takkaluukun edessä, toinen aukko seinässä on siis kiukaan luukkua varten. Takan päällä olevan ”hyllyn” yläosa maalataan tietenkin myös mustaksi mutta sitä ei hierretä. 

Toisessa kuvassa Petri mallailee porraspuuta paikalleen. 

 Laattaa ilmestyy lattioihin lisää joka päivä. Yllä arkieteinen ja keittiön laatoitettavassa osassa laatat paikoillaan odottamassa saumausta. Kumpainenkaan ei kyllä esiinny edukseen näissä kuvissa… Tuota samaa isoa laattaa tulee myöskin alakertaan takkahuoneen ja kodarin lattia. Ja pientä kymppilaattaa onkin jo laitettu pikkuvessoihin ja pyykinkuivatustilaan.


Valolistat päädyimme tilaamaan tehtaalta koska ne sai sieltä halvemmalla kuin rautakaupasta. www.betterhome.com. Nämä kiinnitetään seinään jonnekin ikkunan yläreunan ja seinän ja katon nurkan välimaastoon. Ensin ne täytyy tietenkin maalata, muotoilla, tarvittaessa tasoitella ja pakkeloida. Sisäosa vuorataan vielä alumiiniteipillä tai foliolla, jotta valo ei kuulla listan läpi. Listojen taakse tulee epäsuora valaistus, joka alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus toteuttaa päivänvaloloisteputkilla. Nyt kuitenkin on tulossa päivänvaloledejä, Ilpo sai meidät puhuttua ympäri käyttämästä vanhentuvaa loisteputkitekniikkaa. No, siinäkin olisi varmasti puolensa, ainakin hinta on kohtuullinen! Mutta ledejäkin kai saa tänä päivänä aika edullisesti verrattuna vaikka siihen aikaan, kun aloimme suunnitella taloa ja valaistusta. Hinnat ovat tulleet roimasti alas.  


Sohvan uudistusprojekti osa I

Rakas, rakas Interface Tatum-sohvamme on ollut kesä-heinäkuusta lähtien varastoituna. Ensinnäkään sille ei olisi oikein ollut tilaa väliaikaiskodissamme. Ja toiseksi sitä oli rakastettu niin kovin, että verhoilut vetelivät viimeisimmät virtensä juuri ennen muuttoa. 




Voi kuulkaa, kyllä tässä on tullut hyvin selväksi mikä on se ykköshuonekalu kodissa. Asia kristallisoituu erittäin kivuliaasti, kun sohva on korvattu yhdellä ihan mukavalla mutta yhdenistuttavalla tuolilla sekä muutamalla muulla tuolilla, joiden mukavuudesta nyt voi olla montaa mieltä… Sohvaa kaipaava perhe on kyllä keksinyt kaikenlaisia virityksiä tähän ongelmaan, esimerkiksi tuolien asettelu ”junaksi ja niiden vuoraaminen tyynyillä ja vilteillä. Lattialla on myöskin löytynyt kivoja asetelmia tyynyjen ja peittojen muodossa. Olohuoneen pöytää käytetään jalkarahina kaiket illat. 

Tatum on hankittu 2001 ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Se oli silloin rakkautta ensi istumalta. Hinnassa oli siihen aikaan viisi numeroa ja se alkoi kakkosella, mikä oli aika kova hinta sohvasta silloin. Nyt aiomme kunnostaa sohvan. Se täytyy verhoilla uudestaan kauttaaltaan, niin istuin- ja selkätyynyt kuin  runkokin. Lisäksi ristikkäiset vyöt istuinpehmusteen alla ovat ajan saatossa venyneet, ne olisi nyt tarkoitus uusia ja mahdollisesti korvata satulavöillä.  Nämä ovat sellaista kuminauhan tyyppistä ainetta joka on menettänyt ryhdikkyyttään. Tuo repsahdus näkyy siten, että sohvan ”keskikohta” painuu istuessa vähän turhan paljon kohti lattiaa. Superlon-tyynyjen päällä olevia vanupehmukkeita joudutaan osin uusimaan jotta saadaan tyynyihin niiden kadottamaa ryhtiä takaisin, ja höyhentäytteisiin selkätyynyihin varmaan lisätään vähän höyheniä. 

Olen pyytänyt tarjouksen sekä oikealta verhoilijamestarilta, jolla on kymmenien vuosien työkokemus, sekä paikalliselta välityömarkkinoita edustavalta Sovatek-säätiöltä. Koska heidän tarjouksena pyörivät samoissa arvioissa – työ sekä keskihintainen kangas jonka menekki n. 20 m – taidamme valita sen ihka oikean verhoilijamestarin työtä tekemään. Hintaa tälle tulee n. 1600-1800 Euroa olettaen että verhoilukangas valitaan hintaluokkaan 40E/m. 

Toki tuolla rahalla saa parikin sohvaa, mutta tykkäämme tästä omastamme ja aiomme sen laittaa kuntoon. Käytännössähän tämmöistä operaatiota ei kannata tehdä sohvalle, jonka runko on huonoa työtä. Käytännössä kun avasin Tatumin runkoa, sain huomata että kyllä näihin ns. kotimaisiin laatutuotteisiinkin laitetaan silkkoa sisään. Mm. ei-näkyviin-jäävät kankaat ovat ohuita (=halpoja). 

Lauritzonsin sivuilta nappasin ihanat fiilistelykuvat wools & naturals -kangaskokoelmasta. Oikealla ylin pikkukuva on Punto-kangasta jota sohvassamme nyt on. Muut sitten villaisia ja pellavaisia ihanuuksia. Tuossa isommassa sisustuskuvassa on ehkä makuuni nähden hieman turhan ”rehevä” tunnelma, mutta siinä on ihania materiaaleja kauniisti esillä. 

Värin suhteen olen sitä mieltä, että ainoa oikea väri sohvalle on harmaa. Se käy kaiken kanssa. Tylsää mutta varmaa. Ehkä nyt voitaisiin mennä hieman tummempaan harmaaseen kuin edellinen verhoilu. 






Mistä näitä viikkoja oikein tulee?

Taas on perjantai, aika se vaan juoksee! Meillä on suunnitteilla huomisen ohjelmaksi hilpeä perheretki Kuopion Ikeaan – tänne Jyväääskylään kun ei Ingvar ole liiketoimintaansa ulottanut. Kodinhoitohuoneen kalusteita, kylppärikalusteita mahdollisesti, kaikenlaista on ostoslistalla. Mattoa, verhoa, työpöytää, täytyy nyt vähän katsella paikan päälläkin niitä asioita joita listaamme on kertynyt. Ikeasta kun itselläni on semmoisia kokemuksia, että kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvastojen ja nettisivujen kuvauksiin ei voi aivan luottaa, pitää päästä kopsuttelemaan ja heiluttelemaan. 

Onko teillä minkälaisia kokemuksia Ikean kylpyhuonekalusteista? Kertokaahan pian! Elävän elämän kokemukset olisivat nyt tärkeitä kuulla.

Luin jostain, että Ingvar Kamprad ajelisi edelleen ikäkululla Hiacella ja elelisi hyvin askeettisesti. Tiedä häntä. Ainakin Ikean viimeisimmän paperikuvaston kannessa oli kuva 50-luvulta peräisin olevasta Ikea-nojatuolista, joka on ollut Ingvarin kotona koko tämän ajan. Näytti niin siistiltä että tuskin I.K. on siinä kauhean paljon istunut, on tainnut olla huppu tuolin päällä koko ajan  =D

Raksakuulumisia: Tasoitemiehet ovat lähteneet, maalari-Mirkkakin sai työnsä päätökseen. Mirkka maalasi meidän ison korkean tilan, maalaamme itse muut. Ensimmäisen valmistuvan huoneen titteliä on nyt saunan sijaan lähtenyt tavoittelemaan askarteluhuone, jossa on seinät maalissa, hyllyt kohta seinässä ja laatat jo lattiassa. Jos laatta-Asko on saanut saumattua lattian tänään niin se on sitten siinä. 

Tässähän tietenkin on tavoiteltu sitä, että meillä on nyt varastointitilaa! Valmis huone, tyhjää lattiaa, hyllyjä seinällä. Tasoitustöiden aikaan raksan sotkuisuus on saavuttanut aivan uudet sfäärit. Tasoitepöly on pientä sen tavararuljanssin rinnalla, mitä on jouduttu tekemään kun kamaa on siirrelty yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan. Petri on raahannut ihan hirmuisen määrän tavaraa. Sivujuonteena tässä on se, että työaikaan kaikki kulkevat ympäriinsä ja etsivät tavaroita. Missäs sejase onkaan? Onko kukaan nähnyt sitä ja sitä juttua? Asiat ovat eilen olleet jossakin ja tänään jossakin ja huomenna jossain kolmannessa paikassa, tähän asti kai on ollut aika hyvin organisoitua. 

Itse olen hervottomissa perjantaifiiliksissä ja vähän irti maasta nyt, kummasti nämä raksailufiilikset edelleen heittelevät aivan äärilaidasta toiseen. Yhtenä päivänä voi olla aivan valmis myymään koko p**kan, toisena päivänä on pulppuilevan onnellinen ja kaikki menee kuin elokuvissa. 

Materiaalikollaasi

Kuluneella viikolla olemme saaneet kotoutettua raksalle vielä puuttuneen osan  laatoista, ja parkettitoimituskin tuli Karelia Upofloorilta suoraan. 

Isossa kuvassa on Saima Classic-parkettia, viereisissä kuvissa Saiman rinnalle on aseteltu meidän muita laattavalintojamme. Saima on minulle pitkäaikainen rakkaus, ja emme me nyt mitään muuta parkettia edes harkinneet. Saima on valmistettu vaneritekniikalla, eli se koostuu tuommoisista ohuista sauvoista.

Vaaleamman harmaa laatta on 60 x 60 kokoa, sitä tulee keittiön lisäksi alakerran takkahuoneeseen ja siihen välittömästi liittyvään ”käytävään” ja  kodinhoitohuoneeseen. Nimeltään tämä ihanuus on Rock, ja sen toimittaa abl. 

Tummanharmaa 10 x 10 laatta on nimeltään Taurus Granit, se on myöskin abl:n valikoimista. Tätä laattaa tulee sinne tänne, mm. pikkuwc:t, kodinhoitohuoneen pyykkitila, arkieteinen.  

Laitoin vielä kuvaan myös kylppärin seinän Tulikivi mosaiikkilaattaa, lisäksi kylpytilojen lattiaan tulee 10 x 10 Tulikivi classic -laattoja. Tai siis ei mitään tule, ne ovat lattiassa jo! Odottamassa pesua ja suojakäsittelyä saumauksen jäljiltä. 

Olen todella tyytyväinen näihin  valintoihin. Eri materiaalit juttelevat keskenään ja ovat samasta maailmasta. Materiaalit eivät ole pääosassa vaan ikäänkuin taustana ympäröivälle luonnolle, sen kanssa harmoniassa. Rauhoittavaa, luonnollista, juuri sitä, mitä haettiinkin. Näiden kaveriksi ihan valkoiset seinät. 

Lisäksihän meillä on valkoista seinälaattaa kiiltävänä. Vanhempien makkarin yhteydessä olevassa kylppärissä on sitten omat materiaalinsa – Pukkilan Bamboo-laattaa mustana ja valkoisena sekä Koodi-laattaa valkoisena lattiassa. Laitan niistä kuvaa toiste. 

Kerron myös toiste, kuinka näihin materiaalivalintoihin päädyttiin. Eli mikä oli meidän tapamme käyttää sisustussuunnittelijan apua, ja miten löysimme sen meille oikean. Moni sitä varmastikin miettii että käyttääkö vai eikö käyttää. Aihe ansaitsee ihan oman otsikkonsa. 

Nettisurffailuun: 
www.abl.fi , sieltä suosittelen erityisesti osiota suomalaisia koteja , hienoja inspiskuvia kauniisti toteutetuista kodeista. 

www.saimaparketti.fi -sivuilta löytyy vaikka miten hienoja tapoja käyttää Saimaa! Me päädyimme classiciin ilman mitään erikoisladontoja tai värejä, vaikka pikkuisen kutitteli kokeilla jotain erilaistakin. Suosikkini noista mahdollisuuksista olisi ollut laittaa sinne tänne Saima Raitaa ja/tai Wirkkalaa. Tykkään myös mahdollisuudesta nostaa parkettia seinällekin, seinäpaneelin tapaan.




Tasoitus ja maalaus

Rumassa kaunista? Tasoitustyö-asetelma.

Tasoitustyöt on tehty yläkerrasta kokonaan, alakertaa vielä tasoitetaan. Maalaus on myös aloitettu tänään. Tarkkasilmäinen voi huomata takaseinässä pienen maalatun kohdan.

Itse totuttelemme vielä tähän valkoisuuteen. Sisäseinät olivat niin kauan betoninharmaat, että niihin ehti jotenkin kiintyä. Kaikki näyttää niin erilaiselta nyt. Avarammalta. Hienommalta. 

Ulkopuolella on jatkettu ulkoverhouksen asentamista, ja talo on saanut sen myötä viimeistellympää ulkonäköä ja luonnetta.

Sisääntulonäkymä

Olohuoneen nurkka

Uutta viikkoa kohti!

Alkavaan viikkoon Betonian raksalla lähdetään tilanteessa, että tasoittajat siirtyvät yläkerrasta alakertaan. Yläkerta on siis tasoitettu. Katot on maalattu. Eilen katselin hieman kriittisesti korkean oh+k+rt -tilan kattoa, se näytti jotenkin laikukkaalta ja ikäänkuin ruiskumaalaus olisi epätasaisesti tehty. Petri oli sitä mieltä, että epätasaisuuden tuntu johtuu siitä, että pinta ei ole täysin kuiva. Into tarkastella jälkeä uusin silmin tuli siitä, kun ikkunoista otettiin muovit pois. Näki paremmin! 

Tasoitustöitä meillä tekee Tasoitus ja maalaus Viilos, heillä on oikein hyväntuulinen ja ammattitaitoinen porukka eikä mitään ongelmaa ole sinänsä ollut. Viiloksen porukka myös maalaa tuon korkean tilan seinät, samoin eteisen ja porraskäytävän, niissä on haasteellisempia korkeita tiloja. Maalaamme sitten itse muut huoneet. Seinistä tulee valkoiset kaikkialla, vain lastenhuoneissa lapset saavat valita yhden seinän haluamallaan värillä. Myöskin työhuoneesta maalaamme varmaankin yhden seinän harmaalla, jotta ”teema” säilyy. 

Laatoitustyöt ovat siis meneillään, odottelemme vielä osaa materiaaleista. Laatat eivät ole kaikki tulleet, parkettitoimitusta odotellaan. 

Huomenna raksalle tulee sähkösuunnittelumme tehneen yrityksen Fine Mainframen (finemainframe.fi) suunnittelija, he ovat nyt ohjelmoineet jonkinlaisen piirikortin tms. jota kai nyt aletaan asentaa ja testata paikoilleen. Meidän sähkösuunnitelmasta ja sen toteutuksesta postaan erikseen, sitä varten täytyy vaan hieman (eiku ihan kamalan paljon oikeesti) skarpata… tai pyytää vaikka isäntää kirjoittamaan. Meille tuleva järjestelmä on tuon Fine Mainframen oma tuote, ja he ovat olleet mukana suunnitteluprosessissa alusta lähtien. 

LVI- ja sähköasennusrintamalla taitaa olla aika hyvässä vaiheessa valmista! Ilmastointikone puuttuu. Tässä vaiheessa ihan hirrrveen paljon kiinnostaa koko koneen osto, kun se on kallis… Kääk. Mutta kaipa se on pakko asentaa vai mitä. Vähän huonoa voisi elo olla uudessa talossa ilman ilmastointikonetta. Semmoiseksi on suunniteltu Enervent Pelican eco ede-konetta, jos tuo nyt jotakuta kiinnostaa.  

Kodinkoneita

Nyt on jo mukavaa fiilistellä ihan näillä loppusuoran asioilla. Tosielämässä ei olla ihan tässä vielä… Mutta nämä Siemensin koneet on meille ollut jo ostettuna useita kuukausia, messuostoksena tarttuivat ”mukaan” hyvissä ajoin. Keittiökalusteiden toimitus on sovittu helmikuun alkupuolelle ja silloin näitäkin sitten laitetaan paikoilleen.

Suunnitteluvaiheessa sitä oli tosi mukavaa haaveilla kaikenlaisesta, kuten että kodinkoneet ovat sitten Mieleä. No, vaaleanpunaiset silmälasit tippuivat silmiltä Mielen messuosastolla. Hinnat ovat hurjia, olkoonkin että uskon kyllä täysin siihen että ne olisivat pitkäikäisempiä ja laadukkaampia. Mutta Siemensistä on meillä myös hyviä kokemuksia. Ja vaikka ei Mielestä kaupoille lähdettykään, niin ovat nämä nyt paljon paljon hienompia keittiökoneita kuin mitä meillä ikinä on ollut! Mm. ensimmäinen induktiotasomme ikinä. Pyrolyysiuuni. Rajaton keittoalue. Ja niin edelleen, hienouksia kerrakseen! Muutan ehkä asumaan keittiöön. Ai niin, asun siellä jo aika paljon, kolmen nälkäisen pojan äiti kun olen… Mutta sitä suuremmalla syyllä kai on hyvä panostaa työvälineistön laatuun… 

Alun perin teimme koneista kaupat Veikon Koneen kanssa, mutta tässä välissä Veikon liiketoiminta siirtyi yrityskaupassa Expertille. Expertin kanssa tässä onkin viime aikoina joutunut olemaan tekemisissä, sillä yllättäen vuodenvaihteen molemmin puolin aloin saada puheluita kuorma-autoilijoilta. Olisi kylmiöpakastin. Pesukone. Liesituuletin. Kä-KÄÄKKK! Siis täysin keskeneräiseen tilanteeseen. Siinä piti sitten löytää masiinoille väliaikainen sijoituspaikka, onneksi ne saatiin varastoitua Jyväskylän Expertin varastoon. Hetkeksi kihosi hiki otsalle, kun ajattelin meidän keskeneräistä raksaa ja siellä laatikkokaupalla kodinkoneita pyörimässä.  

Tiskari, kriteerinä oli että aterimille oma taso. (Tänne motivaatiokämppään ostin markkinoiden halvimman – 200 Euroa – Boschin koneen ja sekin pesee oikein hyvin ja on varsin hiljainenkin! Siihen verrattuna tuntuu vähän hassulta maksaa moninkertainen hinta.Tuossa halppiskoneessa on paljon muoviosia ja siitä kai sen edullisuus tulee. Kokoonsa ja oletuspainoon nähden se oli epätodellisen kevyt paketti, jaksoin nostaa sen yksin.)

SN46T594SK

Induktiotaso ja uuni: 

 EH675MN11E

 HB73G4540S

 Mikroaaltouuniksi valittiin muiden koneiden ulkonäköön sopiva ja hinnaltaan matalampaa keskitasoa oleva, kun ei meillä ole minkään maailman tarvetta aivan ihmeellisille ominaisuuksille siinä mikrossa. Kaurapuuron keitto ja ruoka-annoksien lämmitys on riittävä taso. Mielettömän kalliita ja ihmeellisiä mikroaaltouunejakin muuten on olemassa! Tämäkin on ihan hurjan hieno, siinä esim. ei ole sitä tavallista pyörivää alustaa vaan se mikroaaltoja lähettävä osa pyörii mikron sisällä! Nerokasta!

 HF25M2R2

Luksusta, kahvikone! Moccamasteri työnnetään komeroon ja otetaan esiin vain suuria volyymeja vaativissa kahvinkeittohommissa. Tästä olimme yksimielisiä, ansaitsemme tämän sen melko suolaisesta hinnasta huolimatta. Kelpaa keitellä aamukahveja. (Mitään elinkaarikustannuksia kahvinkeitolle ei lasketa. Olkaapas hiljaa siellä. Kahvi on pyhä asia.)

 TK76K573

Jääkaappi-pakastimen virkaa toimittamaan on tulossa rosteripintainen Festivo-kylmiö. Lisäksi arkkupakastin laitetaan alakerran askarteluhuoneen nurkkaan.

 

Kerrankin pitäisi olla riittävästi tilaa jääkaapissa. Messutarjouksena saimme kylmiöön jääpalakoneenkin edullisesti, ja Petrihän on aina haaveillut semmoisesta joten nyt kohta meillä on! Messutarjouksena Festivoon tuli myös lasihyllyt ja joku ihmeen juureslaatikko. Sinänsä erittäin hassua, että jossain näin kalliissa vempeleessä voi olla normaalisti vakiona ritilähyllyt! Ja vihanneslaatikkokin pitäisi ostaa erikseen! Nöy!


Oma unelmani toteutuu liesituulettimessa, olen aina halunnut tämän siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa silmäni kohtasivat siitä kuvan. Tämä lasinen upeus silittää jotain sielussani. Ihana Elica Om. Se on vaan niin kaunis. Elicalla on muitakin todella hienoja liesituulettimia. www.elica.fi

 

Luvattuja kuvia

Ulkoverhousta on kiinnitetty niin pohjois- kuin tässä olevaan eteläpuolenkin seinään. Kuvakulma on, että kuvaaja seisoo (vielä puuttuvalla) terassilla. Iso ikkuna oikealla on yksi lastenhuoneista ja puoliksi näkyvä ikkuna vasemmalla on takkahuoneen ikkuna. Niin ulkoverhouksen kuin ovenkin värisävy on Tikkurilan turve ja kyseessä on siis Valtti-käsittely. Ulkoverhoukseen tulee vielä toinenkin sively jolloin väristä tulee tummempi. Hieman siis eri väriseksi jää tuo ulkoseinä ja ovi, osittain varmasti syynä on se, että ovihan on lakattu ja verhouslaudat taas tietenkään eivät. Mutta jälkiviisaasti voisi sanoa, että olisihan tuota voinut pyytää Kaskipuuta valttaamaan ovet kahteen kertaan ennen lakkausta. Tosin ikkunanpuitteiden kanssa tuo oven sävy käy aika lailla yksi yhteen. Ovi on siis Kaskipuun Tervas.

Tässä yläpuolella yläkerran k+rt+oh -tilan tasoitetyöt ovat meneillään. 
Alapuolella olevassa kuvassa odottelee meidän Harvia-saunamme asennusta. Se odottelee siksi, että laatoittajan ohareiden myötä mm. tämä asia jäi aikataulustaan ja jouduimme varastoimaan saunan tähän pukuhuoneeseen odottamaan laatoituksien valmistumista. Saunaan niin lauteet kuin seinät ja kattokin tulevat lämpökäsitellystä haavasta. Perinteinen valinta. Kuten kuvassa vähän näkyykin, niin laatoitustyöt ovat nyt meneillään. Pukuhuoneen ovi on Kaskipuun Kelo 
 

Tässä on pieni näyte Tulikivi classic-laattaa, sauman väri on lattiassa Kiillon grafiitinharmaa. Kylppärissä on yksi seinä pienempää vuolukivimosaiikkia, se taas on saumattu vaalealla, marmorinvalkoisella. Vaikutelma on ihan eri! Saumavärien kanssa oli aikamoinen pähkäileminen, niihin liittyy niin käytännöllisiä kuin esteettisiäkin asioita. 
Sauna-kylpyhuoneeseen kun tulee vuolukiveä kahta erilaista sekä valkoista isoa laattaa, niin jouduimme tekemään kompromissin ja saumaamaan valkoiset laatat marmorinvalkealla saumalla. Alkuperäinen tarkoitus oli nimittäin puhtaanvalkea. Kiillon puhtaanvalkoinen näytti kuitenkin hieman siltä, että se oli kirkas mutta jotenkin veti lämpimään sävyyn päin kuitenkin. Mosaiikkiin tuo puhtaanvalkea olisi myös ollut aivan liian kirkas, tummat kivet suorastaan hyppäsivät irti siitä. Mosaiikkiin kävi loistavasti marmorinvalkea saumaväri, se taittoi kivasti samaan kylmään harmaaseen. Vaalea sauma tuo vuolukivestä todella hienosti esiin kiven vaihtelevan luonteen, tummempi sauma taas luo rauhallisen ja tasaisemman vaikutelman.