Viime viikon matalapaineiset kuulumiset

Viime viikko oli raksalla ensimmäinen, jolloin fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Tuliko saturaatiopiste saavutettua raksailuinnossa..? Ja käyrä tasaantui ja lähti jo laskuunkin? Vai syksyä henkäilevät kelitkö mielen laittoivat matalaksi..? Ehkäpä nämä molemmat asiat yhdistettyinä faktaan, että raksailuaikaa on jo kulunut kuukausia, kai tässä jo saa vähän väsähtääkin välillä. Joka tapauksessa, parempia fiiliksiä odotellen. Blogiin tarttuminenkaan ei kiinnostanut. Ja kaivoin pitkästä aikaa esiin ihan oikean kirjan. Siis tiedättekö romaanin! Ei mitään raksailu-aiheista kirjallisuutta. Myös mies nähtiin monena iltana kotona jo ihmisten aikaan.

Viime viikolla meillä tehtiin tontin muotoiluja isolla kaivinkoneella. Talon sivustoilla myös sorapatja tuli valmiiksi odottamaan terassien rakentamista ja kiveyksiä. Sinne alle laitettiin viimeisiä finnfoameja ja sadevesiputkia jne. semmoisia, mitä nyt sinne laitetaankaan. (Huomaatteko miten kiinnostunut olen näistä juuri nyt.) Timpurit asensivat räystäslautoja ja tekivät katolla jotain muutakin, minkä selittämiseen järkeni ei oikein taivu. Räystäät antavat kyllä kovasti ilmettä talolle! Talo senkun komistuu koko ajan, kyllä yksityiskohdilla on merkitystä.

Taloa siis kierrettiin nyt viimeisen kerran isolla koneella, paikalle tulee kyllä vielä pienempi kaivuri. Torstaina ja perjantaina tontille tuotiin multaa, jota kaivuri-Heikki kauhallansa levitti todella siististi paikalleen. Kauhalla nostettiin myös isoja kiviä pihalle eräänlaiseksi asetelmaksi! Siitä tuli kyllä hieno.

Teimme myös tilauksen jo pihan muurikivistä, koska huomasimme että tietyiltä kohdin muurikivet olisi asennettava jo nyt, jotta maan muotoilut voidaan hyvin tehdä. Harjun Betonin mustaa vallikiveä. Ja Kaskipuun ovimalleja kävimme katsomassa, niistä pitäisi nyt valinta tehdä piakkoin. Ikkunat tulevat parin viikon päästä jos aikataulu pitää, ja olisivathan ne ovetkin kivat samoihin aikoihin. Syksy tulee… Suhtauduimme Kaskipuun puuovimallistoon hieman pelokkaasti, toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä että ne olisivat hienoja. Ja nehän olivat! Nuo maalatut (hdf?) levyovet eivät meitä oikein ulkonäöllään innosta, joten olipa mukavaa löytää upea ovimallisto puuovista. Sellainen sopii taloomme erinomaisesti. Joten valinnan vaikeus muutaman mallin välillä on vielä jäljellä, sekä värin valinta on vahvistettava ja juteltava arkkitehdin kanssakin. Mutta kallistumme nyt kohti kuultomustaa värinä. 

Nyt kohti uutta viikkoa, olkoon se edellistä innostuneempi ja innostavampi ihan kaikille!

SPU-katon asennuskuvat takautuvasti

Betonian kattoratkaisuksi valittiin jo suunnitteluvaiheessa SPU-elementit. Talomme katto on pulpettimallinen, ja kattolappeiden väliin tulee siis muutama ikkuna. Lappeiden kaltevuudet ovat kadun puolelle 1/5 ja pihan puolelle 1/3. Alun perin suunnitelmissa oli matalaenergiakatto, siis vähemmän eristettä, mutta loppujen lopuksi jouduimme ihan rakennusteknisistä syistä ottamaan passiivikattoelementit. 

En edes yritä muotoilla tätä itse, vaan lainaan suoraan valmistajan www-sivuilta tekstinpätkän: 

”SPU Passiivikatossa koko kattorakenne sisältyy valmiisiin elementteihin. Kyseessä on ns. sandwich-elementti, jossa SPU-eristelevyyn on kiinnitetty molemmin puolin puulevy sekä tuuletus- ja asennustilan koolaukset. Myös räystäsratkaisu on mukana elementin rakenteessa. Koko elementti on rakenteeltaan kantava. Sitä on helppo työstää rakennustyömaalla ja läpiviennit, kuten aukko savupiipulle, voidaan tehdä mihin kohtaan tahansa. SPU Passiivikatto säästää nopean asennuksen ja rakenteensa vuoksi merkittävästi aikaa ja kustannuksia. SPU Passiivikatto on myös rakenteeltaan ohut verrattuna muihin passiiviratkaisuihin.”

Täältä  löytyy SPU:n sivuilla oleva kuvasarja asennuksesta. 

Meidän kattoasennuksesta muutama kuva. Valitettavasti allekirjoittanutta jännitti niin kovin katsella kun mieheni ja meidän ”kummisetämme” kiipeilivät katolla asentamassa elementtejä, että valokuvaus jäi vähiin eikä näissä näy edes nosturia! Iso nosturihan tähän tietenkin tarvittiin. Mutta ihmeen helpolta se homma näytti, kännykästä voi löytyä videota jonka ehkä joskus laitan tänne. Tai ehkä en. Videolle lausumani kommenttiraita voi luultavasti olla liian noloa kuultavaa tyyliin voi-herrajjumala-kohta-ne-tippuu-sieltä-katolta-onpas-pelottavaa.

Rekka jyristää paikalle kyydissään kattoelementit

Taivas on vielä kattona! Sandwich-seinäelementin rakenne näkyy tästä hyvin, ulkokuoren ja eristeen yläreuna on sisäkuorta korkeammalla. Lautaan tullaan kiinnittämään spu-kattoelementti isoilla ruuveilla, toisesta päästään se kiinnitetään kulmaraudoilla kurkihirteen.

Pieni välivarastointi tontille nosturia odotellessa.

Ensimmäinen kattoelementti on kiinnitetty. Elementit ovat mittatilaustyönä tehdyt.

Kaikki elementit asennettu! Taustalla hengittää rakas kotikaupunki. Oikealla sinisävyiset isot rakennukset ovat Kankaan paperitehtaan aluetta, joka on seuraava kehittämisen kohde Jyväskylässä. Jos kiinnostaa lukea, kuinka monet rakennemuutokset kokenut paperitehdasalue muuntuu kaupunginosaksi, niin käypä näillä sivuilla.
Valmis katto. Kuvasta näkyy hyvin, miten kiinnitys kulmaraudoilla kantavaan palkkiin on toteutettu.

 


Asuntomessut Jyväskylässä 2014

Kotikaupunki järjestää asuntomessut 2014. Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa, Kuokkalassa järjestetyt messut nimittäin olivat jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1985. Vuonna 2003 asuntomessut järjestettiin Laukaassa, joka on aivan Jyväskylän kupeessa oleva kasvava ympäryskunta. Muistan erittäin hämärästi olleeni käymässä Jyväskylän asuntomessuilla. Se kyseinen alue on edelleenkin erittäin suosittu ja pidetty asuinalue. Siellä korostettiin yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä yhteyttä. Rakennettiin mm. taloyhtiöitä joissa on yhteisiä tiloja, kerhohuoneita ja yhteispihoja. Laukaan messuilla tuli tietenkin myös käytyä, sielläkin oltiin järven rannalla. Niistä jäi mieleen että oli rakennettu joitakin mielestäni tosi isoja taloja. Mietin siellä, että kuka tarvitsee näin suuria taloja. Nyttemmin on elämä opettanut, että isot perheethän niitä isoja tiloja tarvitsevat.

2014 messujen pientalotontit jaettiin hiljattain. Näitä tontteja oli jaossa 37 kappaletta, ja kaikkiaan hakemuksia tuli 47. Ajattelin ensin että hakijoita oli todella vähän! Jossain päin Suomea voisi jono muodostua pidemmäksi, jos kaavoitettaisiin ranta-alueelle uusia tontteja muutaman kilometrin päähän keskustasta. Mutta ilmeisesti messutonttien kanssa tilanne on yleinen. Tottahan nimittäin on, että jo tonttien hakuvaiheessa pitää olla niin selkeät suunnitelmat valmiina ja niihin käytettynä rahaa, että karsiihan se hakijoita. Hakijat jättivät hakemisen viime tippaan, sillä vain muutama päivä ennen hakuajan umpeutumista hakemuksia oli tullut vain neljä.

Äijälänrannan messualue sijaitsee kaupungin keskustasta muutaman kilometrin päässä järven rannalla. Mitään Kuopion Saaristokaupungin messualueen tyyppisiä jylhiä upeita rantatontteja täällä tosin ei ole. Ihan omarantaisia tontteja ei ole montaakaan, mutta useissa tonteissa ei se rantaviiva kauaksi jää. Itse ranta-alue on sellainen kosteikko, lintualueenakin tunnettu. Meillä täällä Jyväskylässä on Jyväsjärvi, joka yhdistyy Päijänteeseen Äijälänsalmea pitkin, ja tämän salmen sekä sen viereisen järvenranta-alueen asuntomessualue käsittää. Jyväsjärven toisessa päässä on kaupungin keskusta, jonka valot siintelevätkin messualueelle. Yhteys keskustaan on kymmenen minuutin ajomatkan päässä, maailman ehkä  mutkaisinta moottoritietä pitkin. Rantaan on suunniteltu isot kerrostalot, jotka tulevat varmaankin jatkossa antamaan leimaansa paitsi Äijälänrannan alueelle, niin koko Jyväskylälle. 




Siinäpä sitä peltoa ja rytöä mihin talonsa rakentaa. Taustalla siintelee Päijänne.







 Arkkitehtikilpailun voittaneet Äijälänrannan kerrostalot.

Messutalon rakentaminen on varmaankin mahtava kokemus! Pääsee osaksi messuorganisaatiota, saa ehkä yhteistyökumppaneilta hyviä tarjouksia mahdollisuuksia, ja varmaankin esim. rakennusvalvonnasta tukea vähän eri tavalla kuin tavalliset tallaaja-rakentajat. Toisaalta messurakentamiseen liittyy kyllä monenlaisia riesoja, ainakaan minusta niistä vähäisin ei ole se että joutuu kutsumaan muutaman kymmenen tuhatta ihmistä kylään kotiinsa. Myöskin aikataulu on tiukka, mikä tietysti voi olla myös hyvä asia ajatellen sitä, että eivät jää ne viimeistelyt roikkumaan… Toisaalta aikataulun takia varmaankin täytyy rakentajan laittaa budjettiin lisää Euroja. Voisi kuvitella, että näin helposti menetetään se etu mitä ehkä yhteistyötarjouksien myötä voi saavuttaa. 

Messuilla perinteisesti esitellään uutuuksia: uusia tuotteita, tekniikoita, rakennustapoja, innovaatiooita. Itsellämme eivät ehkä vatsahapot kestäisi sitä epätietoisuutta, että osoittautuvatko kaikki uudet valinnat hyviksi, pysyviksi, turvallisiksi.  Liian äkäisesti tehtyjen valintojen seurauksena voi hyvinkin olla se, että joutuu avaamaan lompakkoa jälkeenpäin. Toisaalta harkiten ja asiantuntija-apua käyttäen voisi messurakentamisessa päästä ensimmäisten joukossa käsiksi tosi hienoihin uutuuksiin. Mutta onhan messuilla joka lähtöön aina taloja- jopa vanhan hirsitalon purkaminen, uudelleen rakentaminen ja entisöinti on ollut oheiskohteena.Se taisi kylläkin olla joillakin loma-asuntomessuilla. 

Myöskin trendikästä usein olla pitää messuilla, ja siinähän on sitten vaarana että kaikki on ihan has been muutaman vuoden päästä. Että noita kiukaita oli silloin kaikilla. Tuo tapetti! Nuo lamput! Silloin oli kaikilla tuota

Omaan mieleen on kauheimpana hökötyksenä ikinä jäänyt mieleen Lappeenrannan asuntomessuilta muovista rakennettu punainen talo, joka taisi olla Stefan Lindforsin suunnittelema. Se nitisi, notkui ja nitkui. Keittiön tuuletusikkuna ei avautunut, vaan osui kaapiston seinään. Tuskin on pystyssä enää, ei voi olla! Tietääkö joku? Lappeenrantalaisia?

Luulen ja uskon, että saamme hyvät messut aikaan tänne Jyväskylään! Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, mitään semmoista voi-ei-olisimmepa-tienneet-niin-olisimme-lykänneet-rakennusprojektia-ja-hakeneet-messutonttia -tyyppistä ajatusta ei ole käynyt edes mielessä. Varmaankin siellä messuilla sitten tulee käytyä, tosin luultavasti juuri silloin ei voisi mikään rakentamis-aiheinen vähempää kiinnostaa. Oma raksa on silloin saatettu loppuun ja luultavasti saatu ne viimeisetkin listanpätkät seinään ja grillikatoskin pihaan rakennettua. Luultavasti on rakentamis-yliannostus päällä juuri silloin. Mutta jos niitä sisustusjuttuja sitten kuitenkin…

Olisi hauskaa jos kertoisitte omia inhokkejanne asuntomessuilta vuosien varrelta! Oltaisiinko nyt negatiivisia eikä muisteltaisi mitään ihania juttuja. Minulla kyllä vahvimpana inhokkina tuo punainen muovitalo. 

Edit. Talon nimi oli qubico. Tässä.

Kattopalkkien asennus

Kun seinäelementit oli pystytytetty, oli vuoro kahden suuren liimapuupalkin. Tässä kuvaa niiden asennuksesta. Nosturiahan tässä tarvittiin, mutta nosturikuskin lisäksi sekä kattopalkkien että spu-elementtien asennus sujui 2 miehen voimin, mieheni sekä meidän ”kummisetämme”. 

(Mikäs se kummisetä sitten on? Mallikoti-blogin Risto kertoo täällä. Meidän raksan kummisetä on sukulaismies, joka meillä on raksalla työskennellyt alusta alkaen. Hän on sähkö- ja lvi- ammattilainen, ja yleisesti rakennusalan taitaja. Aivan korvaamaton. Olisimme suossa ilman. Kiitos Ilpo! Tämän lisäksi kun on yksi kokenut timpuri jossa on myös kummisedän ainesta, ja toinen nuorempi joka tuli hänen kylkiäisenään aisapariksi, niin kasassa on hyvä porukka.) 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen.  

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa nosturi nostaa alimman palkin paikalleen. Palkkeja tarvitaan kaksi, koska katto on pulpettimallinen, ja pulpetin väliin tulee ikkunoita. Palkit ovat massiivisia koska jänneväli on aika pitkä. Lisäksi näyttää siltä, että rakennesuunnittelijamme pisti hieman varman päälle monessa paikassa kuten näiden palkkien paksuus, anturan leveys… 

Ne joita kiinnostaa, voivat katsoa kuvista rakenteiden yksityiskohtia, koitin valita sellaisia kuvia joissa näkyisi oikein selvästi minkälaisesta palapelistä tässä betonielementtirakentamisessa oikein on kysymys.  Osat on suunniteltu sopimaan toisiinsa. (No tietenkin tulee yllätyksiä, eihän tässä missään strömssöössä olla…)


Toinen palkki asennetaan omalle paikalleen…

Alakuvassa kattopalkit, sekä niiden kannattelemat SPU-kattoelementit, joista tulossa vielä erikseen postaus. Palkkien väliin tulee 5 kpl ikkunoita. Mittasuhteet näyttävät paksujen palkkien vuoksi kummalta, mutta kyllä siihen hyvin ikkunaa väliin mahtuu vaikka nyt näyttääkin kuin isolta kapealta kirjeluukulta.
Kuvassa oleva mies on timpurimme Tuomo Kananen, jonka palveluksia voimme lämpimästi suositella kivitalojen rakentajille Keski-Suomessa. Ei tosin vielä, sillä Tuomoa tarvitaan meillä vielä jonkin aikaa! Kuten myös jo mainittua nuorempaa timpuriamme Rolle Rautavirtaa. Tuomo seisoo muuten olohuoneessamme. Ikkuna josta näkyy naapuritalon kattoa on vanhempien makuuhuoneen ikkuna, pikkuikkunat vanhempien kylpyhuoneen ja vaatehuoneen. Sitten on pääovi ja sen molemmin puolin ikkuna-aukot. Kuvan ulkopuolelle Tuomon selän puolelle jää keittiö ja ruokailutila.

Kuulumisia

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Nyt Betonian raksalle pääsee kurkistamaan myös Bloglovinin kautta. Tervetuloa! Tähän asti blogilla on ollut melkein 7000 näyttökertaa. Mukavaa saada jakaa tämä raksaproggis kanssanne! Me raksabloggaajat taidamme olla vähän hiljaista väkeä, huonoja kommentoimaan toistemme blogeja verrattuna nyt vaikka moniin muihin blogiaihepiireihin joissa on piiitkiä listoja seuraajia ja kommentteja. No ehkäpä se hieman johtuu siitä että ajasta on pulaa, vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia niin toisten raksailijoiden blogeja kommentoidaan vain silloin kun tosissaan on tarvetta ja halua. Monet hyvinkin suositut rakentamisblogit eivät sinänsä näytä sitä ulospäin, seuraajien listat ovat aika lyhyitä ja kommenttikentät tyhjiä.

Raksablogit ovat kullanarvoista vertaistukea ja siitä syystä tämän omammekin perustimme. Sekä siksi että jäähän siitä raksa-ajasta itsellekin sitten muisto blogin muodossa!  Mutta tässä välissä on hyvä kiittää kaikkia lukulistani blogeja, joiden parissa on tuntikaupalla tullut aikaa vietettyä. Parhaat puolueettomat vinkit saa toisilta rakentajilta, kun pitää mielessä sen, että olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Joka tapauksessa sitä ajatustyötäkin omien päätöksien tueksi tarvitaan, ja blogimaailmassa sitä tulee tehtyä samalla viihtyen toinen toistaan mielenkiintoisempien projektien parissa.

Meistä olisi mukavaa jos jättäisit itsestäsi jonkin jäljen käydessäsi, muuallekin kuin kävijälaskuriin. Toiveissa on saada aikaiseksi myös ihan oma sähköpostiosoitekin blogille. Sähköpostiosoitteen luominenhan on tosi vaikeaa tunnetusti… Ehkäpä syksyn pimeinä iltoina saamme aikaan 😉

Tulollaan on kuvapostaus maakellarin asennuksesta, semmoinen laitettiin nimittäin paikalleen viime viikolla! Ja yläkerran kipsilattian valu on myös tulossa dokumentoitavaksi. Puhumattakaan nyt SPU-elementtikaton asennuskuvista, jotka ovat jo muinaista historiaa. Tuntuu, että työt edistyvät nyt niin vauhdilla ettei blogi meinaa millään pysyä perässä.

Tänään poden syysflunssaa, aamupäivä on mennyt niistäen mutta iltapäivästä toivon jaksavani sisustuskorttien kimppuun…

Kuvapäivitys: Toisen kerroksen elementtien asennus

Tässäpä kuvapläjäys toisen kerroksen elementtien asennuksesta. 

Eteläseinusta koostuu kahdesta isosta elementistä, viimeisimpänä olohuoneen ikkunaseinä on laitettu paikalleen.

Sivuseiniä on laitettu paikoilleen. Tässä näkyy hyvin kuinka elementit kiinnitetään ensin paikalleen tönäreillä, ne ruuvataan kiinni toisesta päästä onteloon ja toisesta päästä elementtiin. Elementissä on tätä tarkoitusta varten erilliset paikat näille tönäreiden kiinnikkeille.

Ilmojen halki käy elementin tie…

Omalle anturalleen lasketaan tässä autokatoksen yksi seinäelementti, joka on kaksi kerrosta korkea. Korkean elementin ja talon välistä tulee myöhemmin kulkemaan portaikko.

Yläkerta hahmottuu! Maisemat ikkunasta ovat juuri sitä ja vielä enemmän, kuin uskalsimme toivoa. Luonto tulee sisään. Etualalla on siis ikkuna-aukkojen reunustama pääovi. Siitä kulkeminen tässä vaiheessa vaatii vielä tikapuiden käyttöä –  etupihalta kun puuttuvat vielä täytöt. Samasta syystä koko talo sojottaa korkeuksiin, tilanne tasaantuu pihan muotoilujen myötä.

Viimeinen yläkerran seinä tulee nätisti paikoilleen ammattitaitoisten asentajien toimesta. Asennusporukka ja nosturi tulivat elementtitoimittajan, Laukaan Betonin, toimesta. Itse rakentaja saa näissä vaiheissa huokaista ja katsoa vierestä.

Sisäporras matkalla omalle paikalleen.

Metsän aarteita

Tonttimme, tai pitäisikö nyt jo sanoa että talonrunkohan se on, takapihalta alkaa ihana metsä! Siellä on mustikoita, puolukoita, kantarelleja, nyt pintaan on noussut kangassieniä… 

Olen aina halunnut asua metsän vieressä. Kuitenkin kaupungin läheisyydestä tinkimiseen emme ole halunnut lähteä. Varmasti asiaan vaikuttaa sekin, että meillä on kesämökki aivan totaalisen korvessa. Ilman sitä voisi pian olla, että haluaisimmekin asua vähän kauempana. Nyt sitä autiutta ja tyhjyyttä on tarjolla vapaa-aikana maalla. Kuitenkin huomaan itsestäni hyvin selvästi, että en voi hyvin jos luonto on liian kaukana. Raja menee suunnilleen siinä, että metsänreunan olisi oltava oman reviirini vieressä. Esi-isien metsäläisen geenit pukkaavat läpi. Luonnossa on hyvä olla ja hengittää. Sinne jäävät kiukut ja stressihormonit. Mukavana kylkiäisenä näitä aarteita. Marjoja ja sieniä. Käpyjä. Keppejä. Kiviä. Sammalta. Lastenkin on hyvä jatkaa pihaleikkejä metsän puolella.

Kuvapäivitys: Yksityiskohtia

Kuvapäivityksen aika, kuten kerrottua niin blogi laahaa edelleen todellisuudesta perässä ja oikeasti olemme jo menneet näiden vaiheiden ohi, runko on pystyssä, alustäytöt tehty, alakerran lattia valettu, katto päällä… No, tässä yläpuolella on alakerrasta pesuhuone ja sauna kuvattuna pukuhuoneen ovelta. Saunaosaston ikkunat ovat länteen päin.

 

Tässä yksityiskohta betonielementistä, nämä ovat paikkoja valonkatkaisimille. Elementtien sisällä on putket sähköjohdoille.

Tässä alla on kuva alustäyttövaiheesta, jolloin vuokrasimme tällaisen pienen kuormaajan jolla ajoimme sepeliä taloon sisälle. Ei se kuormaaja ihan joka nurkkaan ylettynyt, joten lapioille ja kottikärryillekin oli käyttöä. Näitä sepeleitä lapioidessa se kerran mainittu selkäkramppikin allekirjoittaneelle paukahti…

Kuormaaja on parkissa askarteluhuoneen paikalla, tähän väliin tulee vielä pari huonetta ennen tuolla takana näkyvää kantavaa elementtiseinää jonka takana on yksi lastenhuone. Kuvaaja tässä seisoo aika lailla selkä kiinni takaseinässä, vasemmalla puolellaan tekninen tila ja oikealla puolella kodinhoitohuoneeseen kuuluva tila pyykin pesulle ja kuivatukselle.

Tästä näkyy hyvin seinän rakenne. Ulkokuori on valkobetonia 8 cm, spu-eriste 15 cm, kantava sisäkuori 12 cm. Eli rakenteen paksuus on yhteensä 35 cm. 
Sen sijaan valkobetonin ja sisäkuoren harmaan välinen väriero ei tässä oikein ole parhaalla tavalla näkyvissä, tuo valkobetoni on todellakin aivan lumivalkoista.
Tämä on alakerran isosta lastenhuoneesta takapihan suuntaan katsova  ikkuna-aukko.

Yksityiskohta elementistä: putket sähköjohdotukselle näkyvissä elementissä, tuo ura on se kohta johon asti alustäyttö tehdään eli se lattian taso.

Yllä alustäyttövaiheesta alakerran takkahuone, nuo ikkuna-aukot ovat lattiaan asti eli kyllähän siinä sepeliä saatiin lapioida ennenkuin siihen tasolle asti päästiin. Ihan etualalla on kantava teräspilari porrasaukossa. Porras yläkerrasta tulee siis tuon pilarin oikealle puolelle.

Ja portaista puheen ollen, alla olevassa kuvassa ne portaat ovat odottamassa asennusta. Sisäporraselementti on tehty samassa paikassa kuin talon muutkin elementit, eli siellä Laukaan Betonilla. Betoniportaaseen päädyimme jo suunnitteluvaiheessa, sen tilaamaan valmiiksi tehtynä ehkä vähän laiskuuttamme sitten tässä toteutusvaiheen kynnyksellä. Vähän edullisemmin olisi päässyt jos olisi valanut portaan paikalla.

 

Ikkunakaupoilla!

Ikkunakaupoilla on oltu aktiivisesti, ja nyt olemmekin sitten päätynet tilaamaan ikkunat Klas1:ltä.

Tuohon suuntaan valintamme kallisti paitsi arkkitehtimme suositus ja suhteet, myös lappalainen ikihonka. Pohjoisen hitaasti kasvaneesta tiiviistä puusta on nämä ikkunat tehty. Tällaisissa hankinnoissa satsaa mielellään laatuun, mutta toisaalta ei siitä nyt kuitenkaan ole valmis aivan silmittömiä summia pulittamaan.

Pintakäsittelyksi ikkunanpuitteisiin tulee Tikkurilan Valtti värisävyllä turve (tästä löytyy väri sikäli mikäli tällaista puukuullotetta nyt ikinä voi värinä kuvata tietokoneen näytöllä). Samalla turpeella tulee käsiteltyä myös talomme kaikki puuosat lukuunottamatta valkeita räystäslautoja. Myös piharakennukset ovat turpeen värisiä. Ikkunanpuitteen päälle tulee toki myös lakkaus. Ikkunan sisään tulevien listojen väri on vielä valitsematta, siihen pitänee kysyä arkkitehdin mielipidettä…

Taloomme tulee sekä kiinteitä että avattavia ikkunoita. Avattavat ikkunat tulevat olemaan ns. d/k -ikkunoita, nämä kirjaimet tulevat sanoista dreh/kipp ja suomeksi tämä sanotaan kääntökippi-ikkuna. Eli se avautuu yläreunasta tuuletusasentoon ja pesuasentoon normaalisti sivusta. Itse olin uskaltanut vain unelmoida tällaisista ikkunoista, sillä tutustuimme aikaisemmin näihin Domuksella ja siellä näytöksenomaisesti muun ohella vähän esiteltiin erittäin kallista Schuco-merkkiä. Schucossa tällainen kääntökippiominaisuus on. Se katsottiin siellä niin kalliiksi, että meille ei edes laskettu kunnollista tarjousta, sanottiin vain että ”näiden hinta olisi sitten enemmän kuin kaksinkertainen teille tuleviin tavallisiin ikkunoihin nähden”. Ja ”näitä laittavat sellaiset todella rikkaat rakentajat, lasketaan teille tarjous näistä tavallisista ikkunoista”. ”Nämä maksaisivat teidän taloon yli 50 000! Ajattele!” (Schucot ovat kokonaan alumiinia, siinä varmaankin syntyy tuo hintaero.) 

Kiinteitä ikkunoita tulee taloomme paljon, sillä osa ikkunoista on niin isojakin että ei niitä ole mitään mahdollisuutta lähteä avaamaan. Ja onhan se nyt herranen aika hienomman näköinenkin! Sekä helppohoitoisempi, vain kaksi pestävää pintaa. Valitsimme nyt sitten myös sen itsepuhdistuvan pinnoitteen joihinkin ikkunoihin. Itse olen jonkinsorttinen teknologiauskovainen, vaikka minut tuntevien sitä ehkä voi vaikea olla uskoa kun toisaalta olen semmoinen luomuileva yhteiskuntatieteilijä 😉 Tällaiset teknologiaínnovaatiot kuin itsepuhdistuva ikkuna saavat kyllä vereni virtaamaan nopeammin, olen aivan liekeissä tästä!

Itsepuhdistuvuus toteutuu titaanioksidipinnoitteella, se on juu sitä samaa tavaraa mitä on mm. lasten aurinkovoiteissa. (Wikipedia-tason esitys titaanioksidista täällä) Sillä on fotokatalyyttinen ja superhydrofiilinen ominaisuus.  Fotokatalyysi tarkoittaa sitä, että auringon paistaessa ikkunaan valo pilkkoo lasin pinnassa olevaa orgaanista likaa. Ja tuo hydro-juttu tarkoittaa, että lasin pintaan muodostuu pinta johon vesi ei pisaroidu vaan valuu pois jättämättä pisaroiden jälkiä. Veden mukana siis tuo likajäämäkin sitten huuhtoutuu pois.

Ehkä tällaiset uudet jutut (no uudet ja uudet, on tämä asia ollut olemassa jo kymmenen vuotta) sitten aiheuttavat meissä rakentajissa sitä muutosvastarintaa, sillä esim. googlettamalla löytyy vino pino hyvin epäileväisiä keskustelunpätkiä ja argumentit ovat luokkaa että varmaan ne joutuu kuitenkin joskus pesemään. No joo, varmaankin, mutta jos edes joka toinen pesu hoituu puutarhaletkulla vettä ruiskuttamalla, niin kiitos ja aamen, materiaali on hintansa haukkunut. Itse ainakin pidän helpompana ottaa esiin puutarhaletkun kuin kaikki ikkunanpesuvälineet ja mahdollisesti ne tellingitkin vielä.

Joku voisi tietysti sanoa että tuollaisessa paikassa oleva ikkuna on suunnittelufiba. Niin no onhan se tietysti niinkin. Emme vaan halunneet taloa kiertämään kapeita terasseja, niiden ylläpito ja siivous tuntuu työläämmältä kuin silloin tällöin pestävä ikkunapinta. Puhumattakaan siitä, että eivät tuollaiset joka puolella kiertävät terassit nyt kovin kauniitakaan ole talon massan kannalta. 

Titaanioksidipinnoitteesta, se on nimeltään Pilkington Activ, tulee lasiin pieni heijastusero verrattuna tavalliseen ikkunaan. Väri on aavistuksen verran sinertävä verrattuna kirkkaaseen lasiin. Ns. ”tavallinen” lasi on taasen aavistuksen vihertävää. Ainakaan tiedossa ei ole että pinnoite kuluisi pois ikinä. Sen luvataan kestävän saman ajan lasissa kuin koko ikkunoiden elinikä on. Silkkariputkilon kanssa sitä ei saa lähestyä. Se on ainoa rajoitus. Ja terävillä esineillä naarmuttaminen on kiellettyä. Teräviksi esineiksi ei lasketa ikkunanpesulastaa, mutta varmaankin joku maalitahran irrottaminen lasista kaapimella olisi tällainen tapaus.  

Ruokailutilan ja parvekkeen/talvipuutarhan väliin tulee liukukippiovi. Sen toimintaperiaate on samantyyppinen kuin d/k -ikkunassa. Näin.

liukukippiovi-toimito 

Hinnoista en ole ajatellut tarkkoja summia sanoa täällä blogissa suuntaan tai toiseen, mutta tästä täytyy kyllä sanoa että huomattavasti oli edullisempi kuin vaikkapa tuo edellä mainittu Schuco. Itse asiassa Schucon hinta olisi ollut yli kaksinkertainen. Tai jos vastaavaa tuotetta lähtisi etsimään ihan parvekkeenovimallistoista niin taas on paljon paljon kalliimpaa. Vertailun vaikeushan näissä valinnoissa aina on läsnä. Niin tässäkin. Päätämme ottaa Klas1- ikkunat, ja emme koskaan saa tietää minkälaiset jotkut toiset olisivat olleet. Jostain olisi saanut halvemmalla. Joku olisi ollut kalliimpi. Jostain mistä mielellään alunperin olisimme ajatelleet haluavamme ostaa, ei edes koskaan tullut tarjousta, esim. Skaala-ikkunat viivyttivät niin pitkään yhteydenottoa että heidän osaltaan oli jo myöhäistä. Olisivatko ne muut sitten olleet huonompia tai parempia, sitä emme saa koskaan tietää.  

Tarkempi postaus ikkunoista ja niiden ominaisuuksista täytynee kirjoittaa myöhemmin!